Puhelinpulmia

Olen elänyt mielenkiitoisia aikoja viime talvesta lähtien kännykkäni kanssa. Siihen asti moitteettomasti toiminut puhelimeni alkoi hyytymään. Koska oli kylmä vuodenaika, oletin, että puhelimeni akku ei kestä pakkasta. Aloin välttelemään sen käyttöä ulkona.

Kevään tullessa olin odottavainen. Ajattelin, että kohta voin taas käyttää puhelintani missä ja milloin vain. Puheluiden ja viestien lisäksi odotin kovasti mahdollisuutta jälleen räpsiä kuvia vastaantulevista mielenkiitoisista kohteista. Ja mitä vielä. Puhelimen akku ei kestänyt sitäkään vähää, mitä se talvella taskunpohjalla pakkasessa kesti. Aloin kantaa taskussani mukana laturia.

Lopulta akku ei kestänyt hetkeäkään. Kun lähdin töihin, näytössä oli lukemat 100%. Tunnin päästä, jos en ollut kertaakaan koskenut puhelimeen, akun varaus oli pudonnut 60%. Jos erehdyin pistämään viestin, niin tilu lilu lei, akku tyhjeni ja puhelin sammui.

Koska olen erittäin pihi ihminen, en tietenkään siihen mennessä saanut ajatustakaan päähäni, että ryntäisin puhelinkauppaan. Valveutunut nuoriso kyllä esitteli minulle jo pitkin kevättä uusia puhelimia. Jatkoin kannettavan laturin käyttöä. Lopulta kesällä työnkuvani oli varsin taskuntäyteinen ja johtoinen. Työpuhelin yhdessä, oma puhelin toisessa, työavaimet kolmannessa, kannettava laturi neljännessä taskussa. Ja piuha luikerteli pitkin taskusta taskuun. Aloin olemaan öisin juokseva robotti.

Kännykkä telakalla. Yksityiskohtaiset tiedot projektista löytyvät Tietotekniikka-sivulta.

Lopulta armas mieheni ilmoitti, että eiköhän tilata puhelimeen uusi akku. Koska luonteelleni on ominaista vastustaa kaikkea muutosta, aloin selittämään, ettei tähän malliin voinut vaihtaa akkua. Niinpä. Mutta kummallista kyllä komeampi puoliskoni löysi kuin löysikin paketin, jossa oli kaikki. Uusi akku ja työkalut sen vaihtamiseen. Tarvittiin vain taitoa ja uskoa vaihtamisen onnistumiseen. Lopulta istuin jännityksestä sekaisin pöydän ääresssä, pelaten mahjongia ja laulaen joululauluja, samaan aikaan kun mieheni työsti puhelimeni kimpussa. Akun vaihto meni häneltä kuin vanhalta tekijältä ja niin. Minulla oli kertomuksen lopuksi puhelimeni kädessäni, jossa pysyi virta ilman taskusta taskuun kulkevia piuhoja. Saatoin jopa soittaa sillä ilman, että puhelu olisi katkennut tilu lilu liihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *