Digitalisoituminen

Onko olemassa enää lukutuokiota kahvikupposen ääressä? Minne on hävinnyt lehden rapina sivuja kääntäessä, minne kahvikupista kahvi enää läikkyy? Kun perinteiset sanomalehdet kuolevat, kuolee kahvinlukuhetken lisäksi myös perinteiset toimittajan ja lehdenjakajan ammatit sekä joukko liitännäisammatteja siinä niiden mukana. Muuttuuko perinteiset lähes instituution asemaan muuttuneet sanomalehdet kuten Helsingin Sanomat vain yhdeksi maksuttomaksi verkkosivustoksi miljoonien verkkosivustojen joukkoon? Valtaako maailman valeuutisten media, jolloin katsotaan vain itseä miellyttäviä ja omia mielipiteitä pönkittäviä videoita mahdollisimman provosoivasti esitettynä?

Paperilehtien tilauskanta on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja tilalle on tullut digilehti. Paperiset sanomalehdet ajetaan alas, tarjoamalla nettilehtiä kolmasosan hinnalla paperiseen versioon nähden. Paperilehtien lukemisen loppu on nyt käsillä. Ja myös kaiken tekstin lukemisen mikäli on uskominen uusimpiin trendeihin. Ihmiset eivät enää käännä sivuja, he skrollaavat niitä. Digitaalista mediaa luetaan eri lailla kuin paperista, sitä vain silmäillään ja poukkoillaan asiasta toiseen. Tuntuu kuin keskittymishäiriöt, kuten ADHD, lisääntyisivät samassa tahdissa digimaailman vallatessa tilaa. Uudet sukupolvet eivät enää edes tekstaile pikaviestinohjelmien kautta vaan lähettävät pelkkiä video- tai ääniviestejä ja muodostavat käsityksensä maailmasta niiden kautta. Heikentääkö tämä luku- ja kirjoitustaitoa? Luetaanko enää kirjallisuuden klassikoita, viisastutaanko niiden opetuksista? Katsellaanko enää vain viimeisten räppien videot eläen virtuaalitodellisuudessa, kun ketään ei enää kiinnosta lukea tai kuunnella edellisten sukupolvien tuotoksia?

Kaikella on yleensä aina vastavoimansa ainakin nostalgiailmiönä. Vinyyliäänilevytkään eivät kuolleet sukupuuttoon vaan niitä haluttiin sittenkin kuunnella, katsellen suuria pahville painettuja kansikuvia. Ehkä paperin rapina ei sittenkään ole loppumassa. Mahdollisesti ihmiskunnan tuottamaa viisautta halutaan tulevaisuudesskin lukea kännykältä, ehkä jopa paperilta. Paperi on oikeastaan nerokas ja käytännöllinen käyttöliittymä. Ei tarvita sähköä. Puusta tuotetut tuotteet ovat itseasiassa kokemassa uutta renessanssia muovin korvikkeena. Eli ne suuret sellutehtaat, jotka on nykyisin nähty kaiken taantumuksen ja saastutuksen perikuvana, ovatkin muuttumassa uuden vihreän ja muovista vapaan ajan airueiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *