Käyn hammaslääkärissä harvoin. Ei siksi, että pelkäisin sinne menoa, vaan siksi, että hampaidenhoito on ollut minulle pienestä asti tärkeä asia ja hampaani ovat hyvässä kunnossa. Koululaisena hoitoonmeno hoitui koulun kautta ja sittemmin aikuisena olen käynyt säännöllisesti tarkistuttamassa hampaani.
Hymy ja hampaat, miksei 🙂
Sain lapsena puuhakirjan, jossa oli hammastähtiä. Puuhakirja oli koko vuoden kirja, jota sai päivittäin täyttää. Sivut vaihtuivat viikottain. Joka sivulla oli 14 tähteä ja aina, kun oli harjannut aamulla hampaat, sai värittää yhden tähden. Samoin iltaisin. Tämä vuoden kestävä tähtien värittäminen sai istutettua minuun hienon tavan. Harjaan hampaani edelleen kaksi kertaa päivässä. Muistan, että minulla oli kaiken kaikkiaan kolme reikää hampaissa lapsena. Kaikki toiseksi takimmaisissa isoissa hampaissa. Tämän puuhakirjan saatuani, minulle ei tullut enää reikiä. Reiät paikattiin silloin paikka-aineena käytetyllä amalgaamilla. Eli suuni suureksi aukaistessani, mustat läiskät näkyivät hammasrivistössä.
Kansallis-Osake-Pankin kustantama huippupuuhakirja lapsille 70-luvulla. Pienestä se on kiinni, tuo hampaiden säännöllinen harjaus.
Aikuisena tosiaan kävin säännöllisesti kerran vuodessa hammaslääkärissä. Sain aina hampaiden kunnosta kehuja, jotka tietysti tuntuivat hyviltä. Noilla käynneillä poistettiin vain hieman hammaskiveä. Lopulta tuttu hammaslääkäri sanoi, että turhaan täällä joka vuosi ravaan, riittää kun käyn joka neljäs vuosi. Niinpä harvensin kertoja. Näin jälkikäteen ajatellen, olisin voinut käydä kuitenkin vaikkapa joka toinen vuosi. Nimittäin, kun selkäni hajosi ja jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä monta vuotta lähes päivittäin, hampaani joutuivat uuteen tilanteeseen. Lääkkeet ja hampaat eivät ensiajatuksella ole toisilleen vihollisia. Mutta lääkkeellä oli mieto mutta lopulta hampaille haitallinen sivuvaikutus. Se kuivatti suuta. Syljen eritys oli kortilla ja näin ollen hampaiden luonnollinen ph:n neutralisoija väheni huikeasti. Sain hampaaseeni reiän, joka ei kuitenkaan oireillut. Reikä tuli jo valmiiksi paikattuun, amalgaami hampaaseen.
Kun sitten menin normaaliin tarkastukseen, reikä löytyi ja hammas paikattiin. Musta amalgaami vaihtui hampaiden väriseen muoviseen paikkaan. Hammasrivistöni näytti aluksi hassulta ilman yhtä mustaa läiskää. Lopulta totuin näkymään. Onnekseni suuhun ei tarvitse jatkuvasti kurkistella. Juttelin hammaslääkärin kanssa kuivan suun tilanteesta ja hän kehoitti ostamaan apteekista syljeneritystä lisäävää ainetta, jota voisin käyttää aina kipulääkkeiden kanssa. Tein työtä käskettyä ja hampaani ovat jälleen pysyneet kunnossa, vahvasta lääkityksestä huolimatta. Mielenkiintoisen tästä tilanteesta tekee se, ettei yksikään vahvaa kipulääkettä kirjoittanut lääkäri ole maininnut sanallakaan reikiintymisen vaarasta. Hammasterveys on kuitenkin tärkeä alue ihmiselle.
Jos suuta kuivaa, apukin on lähellä.
Hampailleni, tai onnekseni vain yhdelle niistä, sattui tässä loman aikana hassusti. Söin leipää ja aloin ihmetellä, mitä kovaa leipäni päällä on. Nielastuani annoksen, kieleni osui toiseksi taaimmaiseen ylähampaaseen ja tunsin heti epätasaisen pinnan. Ylätakahampaiden näkeminen on hieman vaikeaa ja oletin ensin, että vanha amalgaamipaikka on lohjennut mutta asiaa enemmän tutkaillessani totesin, että paikka on tallella mutta hampaasta puuttuu takakulma. Minkään näköistä kipua, vihlontaa tai oiretta ei ollut. Mutta koska hampaani ovat minulle tärkeät, soitin välittömästi ajan hammaslääkärille.
Tänään sitten aamulla lähdin kuuden aikaan ajelemaan Marulla mantereelle. 7:45 istuin hammaslääkärin odotushuoneessa. Mieheni lähti mukaan. Meidän siinä istuessa, aulaan tuli nainen, joka vapisi voimakkaasti ja hengitti raskaasti. Mietin, että hän ehkä pelkäsi hammaslääkäriin menoa. Tiedän tuon tunteen, sillä pelko asuu minussa, kun olen menossa magneettikuvaukseen. Toivottavasti nainen sai rauhoittavaa lääkettä, sillä ahdistus on hirveä seuralainen hoitotoimissa. Lopulta pääsin hoitohuoneeseen ja vajaan puolen tunnin päästä suussani oli komeasti korjattu hammas. Enää siis suussani on yksi musta amalgaamihammas. Itse toimenpide ei tuntunut miltään. Vanhan paikan poisottaminen sujui muutamassa minuutissa. Hampaan ympärille laitettava metallinen muotti nipisti hieman ientä mutta muuten olo oli mukava. Joskaan en tiedä, onko kaikista mukava kuunnella työstölaitteiden meteliä. Hammaslääkäri kyllä selitti joka kerta, kun suuhuni jotain pisti, että mitä siellä kulloinkin puuhattiin.
Vaikka olen saarelainen, pääsin hammaslääkäriin nopeasti. Olisin päässyt sinne vieläkin nopeammin kuin minkä ajan lopulta sain. Mutta tämä myöhäisempi aika oli itseni valitsema, ei siis olisi tarvinnut odottaa kuin yksi yö niin halutessani. Särkytapauksessa olisin päässyt samana päivänä. Terveys ei ole kaupanhyllyltä ostettavissa oleva tuote. Vaikka hyllyt notkuvat ns. terveystuotteita, ne eivät ole se juttu, joiden avulla pysymme kunnossa. Itse voi tehdä paljon, niin hampaidensa kuin muunkin terveytensä eteen. Kun ikää alkaa tulla mittariin, on vielä tärkeämpää huolehtia terveydestään. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ottaa itsestään huolehtimisen jokapäiväiseksi asiaksi, sitä paremmin iän karttuessa jaksaa. Miksi tästä nyt sitten kirjoitin? Juuri siksi, että olen elävä esimerkki siitä, että vaikka vakavat terveysongelmat ovat osa arkeani (ovat sitä olleet jo kolmattakymmentä vuotta), olen pitänyt kunnostani huolta ja jaksan yhä tehdä töitä ja elää sellaista elämää, josta nautin. Rapakuntoisena olisin päätynyt jo vuosia sitten sairaseläkkeelle, en asuisi saaristolaisena enkä tekisi työtä, jota rakastan, vapaasta liikkumisesta puhumattakaan. Lenkki päivässä, sen omenan lisäksi, pitää meidät kunnossa 🙂