Tuisku

Min-Pel Aurinkotuuli ‘Tuisku’ 20.4.2005 – 21.11.2018

Tuisku oli ensimmäinen huskynarttuni. Se oli laumani kantaemo. Tuiskulla on huippusuku ja itsekin se oli huippukoira, monessa suhteessa. Nuorempana se juoksi valjakossani vauhtipareissa mutta toimi myös johtajana tarvittaessa. Tuiskun persoona oli valloittava. Se rakasti ihmisiä yli kaiken, etenkin oman perheen jäsenet saivat siltä loputtomiin hellyydenosoituksia. Koiralaumassa se oli supermummo, joka ei kaihtanut koviakaan otteita saadakseen kurin ja järjestyksen aikaan.

Tuiskun suhde omaan tyttäreensä Mörkkiin oli erittäin tiivis. Muut lauman nartut saivat aika-ajoin tuta Tuiskun kurinpidolliset toimet. Urosten kanssa Tuisku pärjäili mainiosti, kunhan herrat omasivat väistämisen jalon taidon. Tuisku pysyi vapaana ollessaan tiiviisti ihmisten lähellä ja tuli kutsusta välittömästi luokse. Iän mukana kuulo hieman huonontui, joten nimeltä huutamisen sijaan vihellys oli oiva keino saada Tuiskun huomio heräämään. Tuiskun eräs kyseenalainen ominaispiirre oli etenkin aikuisiällä harrastettu hiirien, sammakoiden, lintujen ym pienriistan metsästys. Se juoksi jopa punatulkun kiinni lennosta ja tietysti söi sen tyytyväisenä mahaansa 🙂

Tuisku eli pitkän elämän, jota varjosti viimeisenä vuonna nisäkasvaimet, jotka olivat onneksi hyvänlaatuisia. Talvella 2018 Tuiskulle tuli vakava kohtutulehdus, josta se kuitenkin selvisi kahden antibioottikuurin jälkeen normaaliin kuntoon. Kuitenkin seuraavan juoksun jälkeen marraskuussa, kohtutulehdus uusiutui ja antibioottikuuri aloitettiin jälleen. Tuisku taisteli urheasti mutta lopulta elämänliekki alkoi hiipumaan ja kunto romahti parissa päivässä elinvoimaisesta apaattiseksi. Tuisku nukahti ikiuneen 21.11.2018. Upea koira oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

⇐ Palaa koirat-sivulle