Meidän lauma
Kuvia koirista koiragalleriassa
Koiraharrastukseni alkoi lapsena tyypillisellä kinuamisella ‘haluan koiran’. Kerta toisensa jälkeen sain kieltävän vastauksen, sillä sekä äitini että siskoni olivat koirille allergisia. Tyydyin lenkittämään naapurien koiria. Kun siskoni muutti kotoa pois, alkoi äidin ja isän muurit murtumaan ja vuonna 1984 meille muutti kultaisennoutajan narttupentu Milja-Liina ‘Milja’. Milja jäi kuitenkin vanhempieni koiraksi, joten hankin itselleni oman koiran muutettuani ensimmäiseen omaan kotiin. Ensimmäinen saksanpaimenkoirani Anu muutti luokseni keväällä 1985 ja reilu vuosi sen jälkeen tuli toinen saksanpaimenkoira Hibykin Champ ‘Samppi’. Näiden palveluskoirien kanssa harrastin pk jälkeä ja suojelua sekä lenkkeilin metsissä. Lisäksi minulla oli hoitokoirina sekarotuiset Kille ja Tessu, saksanpaimenkoira Tico sekä cockerspanieli Julle.
Anun ja Sampin jälkeen vuonna 1993 minulle tuli saksanpaimenkoiran narttupentu Fidelity Wanda ‘Ässä’. Ässän kanssa kilpailin paljon keskittyen etupäässä jälkikisoihin. Ässän kanssa kävin myös suojelu-, viesti- ja yk treeneissä. Se oli mahtava koira niin kotona lasten kanssa kuin kisakentillä. Oikea viilipytty. Ässän rinnalle otin vuoden myöhemmin sen pikkusiskon Fidelity Arcolan ‘Sisun’. Myös tämä narttu osoittautui monipuoliseksi palveluskoiraksi. Ässän ja Sisun kaveriksi tuli vielä yksi koira, Sissi vuonna 1995. Sissin emä oli saksanpaimenkoira ja isä paimenlinjainen bordercollie. Sissi oli rauhallinen paimen, jolle teetin pari vuotiaana pennut puhtaan paimenlinjaisen borderin kanssa. Näistä pennuista kotiin jäi Ami, joka oli koira isolla K:lla. Amista kehkeytyi huippu vähän joka asiassa. Se paimensi, se osasi suojelun, se jäljesti, oli viestikoirana, yk ja hakukoiranakin. Ami oli täydellisesti minun varjo. Minne menin, Ami tuli perässä.
Kun aika jätti Ässästä ja Sisusta, Sissi ja Ami saivat laumaansa ensimmäisen huskynpennun, Arctic Soul Viiman ‘Viiman’ vuonna 2004. Lauma kasvoi nopeasti. Keväällä 2005 siihen liittyivät pennut Arctic Soul Whisky ‘Pyry’ ja Min-Pel Aurinkotuuli ‘Tuisku’. Hieman myöhemmin lauman vahvistukseksi liittyivät vielä vanhat herrat Arctic Soul Samba ‘Samppa’ ja Arctic Soul Rumba ‘Rumpa’. Valjakollinen koiria oli siis kasassa. Tämän valjakon kanssa sitten tuli treenattua hirmuiset määrät valjakkoajoa, kisoja varten. Amin ja Sissin ajan päätyttyä laumaan tuli uusi vartija, saksanpaimenkoiran urospentu Sonorian Enrico ‘Rico’ vuoden 2006 syksyllä. Rico oli minulle se suuri koira. Koira, joka oli jotain, mitä en ollut ikinä missään muussa koirassa kokenut. Se kuului samaan kategoriaan Ässän ja Amin kanssa mutta kiipesi niidenkin yläpuolelle, ollen minulle henkivartija, ystävä, työkaveri ja harrastusteni tukija, mukanaolija ja kaikkea, mitä ikinä koira voi olla, ja enemmänkin.
Ricon ja huskyjen rinnalle tuli sitten Tuiskun pentu Arctic Soul Hot Chocolate ‘Mörkki’ vuoden 2007 lopulla. Mörkki kuuluu tähän samaan tähtikoiraseurueeseen, ja on minun ehdottomasti läheisin husky. Ja jotta jatkumo olisi jatkumo, Mörkki ja Samppa tekivät suunnitellut pennut vuonna 2009. Niitä syntyi yhdeksän, joista lopulta kotiin jäi seitsemän. Kesällä ennen pentujen syntymää, minulla oli hoitokoirana jämtlanninpystykorvanpentu Miina. Miina kuitenkin muutti toiseen perheeseen, jossa se pääsi metsälle.
Vuonna 2012 tapahtui perheessäni erittäin traumaattinen menetys ja suru valtasi koko elämäni. Jotta elämän sai edes jotenkin eteenpäin, päätin hankkia jotain, mikä piristäisi minua, jotakin, joka antaisi minulle tekemistä. Taloon tuli jotain, joka oli todella positiivista. Sonorian Gerhilde ‘Wilma’, saksanpaimenkoiran narttupentu, monen, monen vuoden tauon jälkeen. Ja mikä ilopilleri sieltä tulikaan! Wilma lunasti paikkansa. Toivoin jotain positiivista, sain sitä tuhansin verroin. Tällaista jousijalkaa, höpsöttelijää ja etenkin vauhtivilhelmiinaa minulla ei ole ikinä vielä ollut. Täydellinen ilopilleri koko koira 🙂
Laumani nykyisen koon sitten määritteli Mörkin toinen tytär, Kaisa. 2014-2015 vuodenvaihteessa se kiipesi tarhastaan veljensä tykö, teki pennut ja kiipesi takaisin omaan tarhaansa. Kukaan ei tiennyt tulevista pennuista mitään, kunnes muutamaa päivää ennen synnytystä huomasin Kaisan pyöristyneen masun. Maaliskuussa 2015 syntyi neljä pentua, joista kotiin jäi kolme.