{"id":1210,"date":"2019-01-06T18:32:35","date_gmt":"2019-01-06T16:32:35","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=1210"},"modified":"2019-01-06T18:32:35","modified_gmt":"2019-01-06T16:32:35","slug":"lupauksiako","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=1210","title":{"rendered":"Lupauksiako?"},"content":{"rendered":"

Joulu tuli ja meni, samoin vuoden vaihtuminen. Mit\u00e4\u00e4n suurempaa \u00e4hky\u00e4 ei tullut, vaikka sy\u00f6ty\u00e4 tuli hyvin. Joulu saaressa on hiljainen ja yht\u00e4 hiljainen on vuoden vaihtuminen. Pinnistimme oikein kuuloamme ja koetimme uudenvuodenaattona kuulla rakettien pauketta. Emme onnistuneet. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6elimill\u00e4mme emme havainneet yht\u00e4\u00e4n rakettia. Kysyin pojiltani, jotka viettiv\u00e4t vuodenvaihteen mantereella, paukkuiko siell\u00e4 raketit ja vastaus oli ‘kyll\u00e4, muutamia’. Vaikka kotikaupunkimme s\u00e4\u00e4sti menoissa ja oli ilotulittamatta, yksityiset jaksoivat siis paukutella. Tosin kovan etel\u00e4myrskyn takia viranomaiset kehoittivat olla ampumatta raketteja taivaalle. Ehk\u00e4p\u00e4 varoitus otettiin kuuleviin korviin?<\/p>\n

\"\"<\/a>

Valoa tuova lyhty ja hiljainen mets\u00e4. Siin\u00e4 on saariston vuodenvaihde 2018-2019.<\/p><\/div>\n

Aapeli myrsky myllersi sitten vuoden toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hirmumyrskylukemissa, etenkin l\u00e4ntisen Suomen merialueilla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomenlahdenpohjukassa puhalsi kovimmillaan puuskat 22 m\/s. Kaukana siis 40 m\/s puuskista, jotka kaatoivat mm. Ahvenanmaalla mets\u00e4\u00e4 kuin hein\u00e4\u00e4 ja siirteliv\u00e4t henkil\u00f6autoja pitkin pellon reunoja. Tuon myrskyn tuhoja raivataan edelleen. Luonto ylitti j\u00e4lleen ihmisen k\u00e4sityskyvyn voimillaan. Uutisvirtaa kuunnellessani mietin, kuinka pieni ihminen onkaan meren ja tuulen voimien \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n

Noita asioita miettiess\u00e4ni, pohdin my\u00f6s uudenvuodenlupauksia. En ole kovin hyv\u00e4 niit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ja viel\u00e4 huonompi niit\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kuitenkin tuli mieleeni er\u00e4s asia, jota voisi kokeilla koko t\u00e4m\u00e4n vuoden. Kokeilla siten, etten ota paineita siit\u00e4, jos lupaus ei joka p\u00e4iv\u00e4 toteudukaan. Luin pienen kolumnin lehdest\u00e4, joka k\u00e4sitteli ilon ja hyv\u00e4nmielen antamista ja saamista. Siin\u00e4 kirjoittaja oli kahvilaan tullessaan yll\u00e4ttynyt iloisesti, kun edellinen asiakas oli maksanut h\u00e4nen kahvinsa valmiiksi. Tuo pyyteet\u00f6n teko sai kirjoittajan tuntemaan aitoa iloa. Pyyteet\u00f6n siksi, ettei kahvinsa ilmaiseksi saanut j\u00e4\u00e4nyt velkaa kiitollisuudestaan. Eih\u00e4n h\u00e4n voinut osoittaa sit\u00e4 antajalleen, sill\u00e4 antaja j\u00e4i anonyymiksi. Mietin sitten kohdallani, miten osaisin ja voisin jakaa tuollaista iloa omalla kohdallani. P\u00e4\u00e4tin, tai lupasin, ihan miten jokainen sanat mielt\u00e4\u00e4, jakaa iloa vuoden jokaisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jotenkin. Koska tied\u00e4n omat heikkouteni asioiden t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanossa, j\u00e4rkeilin, ett\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, kun saan iloa aikaiseksi edes viikottain.<\/p>\n

Ilonjakamislupaus alkoi sitten heti toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tammikuuta. En ollut n\u00e4hnyt siskoani moneen vuoteen. Kirjoiteltu kyll\u00e4 on tekstareita ja soiteltukin mutta v\u00e4limatkan takia emme ole p\u00e4\u00e4sseet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toisiamme pitk\u00e4\u00e4n, pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Siskoni tulikin sitten k\u00e4ym\u00e4\u00e4n poikansa kanssa \u00e4idin luona ja sovittiin, ett\u00e4 tullaan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n samaan aikaan. Aito ilo oli molemmin puolista, kun sitten istuimme saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja h\u00f6p\u00f6ttelimme pari tuntia. Jatkoin iloasiaa lauantaina 5. p\u00e4iv\u00e4, kun poikani tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00e4nne saareen luokseni. Tein h\u00e4nelle h\u00e4nen lempiruokaansa ja tunsin, miten poika nautti. T\u00e4m\u00e4kin ilo oli voimakkaasti molemminpuolista. T\u00e4n\u00e4\u00e4n aamulla, pakkasen viel\u00e4 paukkuessa, jaoin iloa pikkulinnuille ja ripusteltiin uusia muhkeita talipalloja puidenoksille. Ja kas kummaa, ilo ei suinkaan ollut yksipuolista. Kun antaa, niin saa. Itsekin.<\/p>\n

Olen pit\u00e4nyt vuodesta 1984 asti urheilup\u00e4iv\u00e4kirjaa. Kirja on muokkaantunut vuosikymmenten aikana kokoajan, palvellen yh\u00e4 paremmin ja paremmin tarpeitani. Yhden asian olen kuitenkin s\u00e4ilytt\u00e4nyt n\u00e4m\u00e4 35 vuotta ja se on vuoden vaihtuessa tekem\u00e4ni yhteenveto liikkumisesta. Joka vuoden alussa teen tavoitteet. Ne koskevat nyky\u00e4\u00e4n kuutta eri lajia. Seuraan tavoitteiden saavuttamista viikoittain tekem\u00e4ss\u00e4ni v\u00e4litavoite laskelmissa. N\u00e4in mik\u00e4\u00e4n tavoite ei p\u00e4\u00e4se karkaamaan sen takia, etten tied\u00e4, miss\u00e4 kilometrim\u00e4\u00e4riss\u00e4 kuljen miss\u00e4kin kohtaa vuotta. Ja vuoden lopulla sitten teen yhteenvedon ja katson, mik\u00e4 laji p\u00e4\u00e4si tavoitteeseen, mik\u00e4 mahdollisesti ylitti sen ja mik\u00e4 j\u00e4i vajaaksi. N\u00e4iden tulosten perusteella teen taas uuden tavoitteen vuoden vaihtuessa. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 35 vuotta jatkunut traditio on jonkinasteinen kestolupaus itselleni. Liikkuminen on minulle helppoa mutta haastavaa teen siit\u00e4 itselleni asettamien tavoitteiden kautta. Lupaus sekin.<\/p>\n

Toivotan kaikille lukijoilleni Hyv\u00e4\u00e4 alkanutta vuotta 2019. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole lupausten tekeminen vaan 365 p\u00e4iv\u00e4n mittainen matka iloineen ja suruineen. Olemme j\u00e4lleen vuoden lopulla monta, monta kokemusta rikkaampia. Ehk\u00e4p\u00e4 jollekulle on my\u00f6s tavoitteiden saavuttamisen hetki silloin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joulu tuli ja meni, samoin vuoden vaihtuminen. Mit\u00e4\u00e4n suurempaa \u00e4hky\u00e4 ei tullut, vaikka sy\u00f6ty\u00e4 tuli hyvin. Joulu saaressa on hiljainen ja yht\u00e4 hiljainen on vuoden vaihtuminen. Pinnistimme oikein kuuloamme ja koetimme uudenvuodenaattona kuulla rakettien pauketta. Emme onnistuneet. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4k\u00f6elimill\u00e4mme emme havainneet yht\u00e4\u00e4n rakettia. Kysyin pojiltani, jotka viettiv\u00e4t vuodenvaihteen mantereella, paukkuiko siell\u00e4 raketit ja vastaus oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,6],"tags":[46,47,45],"class_list":["post-1210","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luonto","category-pohdintoja","tag-ilo","tag-myrsky","tag-tavoitteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1210","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1210"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1210\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1213,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1210\/revisions\/1213"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1210"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1210"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1210"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}