{"id":1297,"date":"2019-01-14T11:12:28","date_gmt":"2019-01-14T09:12:28","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=1297"},"modified":"2019-01-14T12:31:55","modified_gmt":"2019-01-14T10:31:55","slug":"menneessa-tulevassa-tassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=1297","title":{"rendered":"Menneess\u00e4 &#8211; tulevassa &#8211; t\u00e4ss\u00e4?"},"content":{"rendered":"<p>Jotta kaappiin mahtuisi jotain uutta, on luovuttava jostain vanhasta. Yksinkertainen ja kulunut fraasi mutta niin totta joka suhteessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Toisinaan ei halua luopua vanhasta. Eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Jokainen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse, mit\u00e4 p\u00e4\u00e4lleen pist\u00e4\u00e4 ja miten el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 l\u00e4pi kulkee.<\/p>\n<p>Toisinaan uusi tunkeutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n pakolla. Vaihtoehtoja ei ole. Vanha v\u00e4istyy yksinkertaisesti, koska sen olemassa olo lakkaa. Mukautuminen t\u00e4h\u00e4n luopumiseen ja uuden vastaanottamiseen ei ole yksinkertaista eik\u00e4 se tapahdu hetkess\u00e4. Ik\u00e4\u00e4nkuin avaisi kaapin ja kaikki vanha on otettu sielt\u00e4 pois. Kaappi on tyhj\u00e4. Tyrmistyneen\u00e4 miettii, mit\u00e4 nyt p\u00e4\u00e4llens\u00e4 pist\u00e4\u00e4. Aikansa pohdittuaan, alkaa mietti\u00e4, mik\u00e4 uusi on se, joka pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 hankkia ja ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n<p>Olen kuunnellut lukemattomia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 erilaisia keskusteluohjelmia siit\u00e4, kuinka ihminen alkaa el\u00e4\u00e4 uudestaan sitten, kun omaksuu uudet systeemit, vanhojen tilalle. T\u00e4llaiseen t\u00e4ydellisesti uuden el\u00e4m\u00e4n rakentamiseen p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n tilanteissa, joissa ihminen on kokenut kovia: sairaus, onnettomuus, l\u00e4heisen kuolema, hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 jne. Tapahtumat, joista ei ole paluuta entiseen, tapahtumat, jotka tapahtuvat lupaa kysym\u00e4tt\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 tapauksissa luopuminen tapahtuu ilman suunniteluaikaa.<\/p>\n<p>Olen itsekin joutunut t\u00e4llaisen luopumisen eteen ja edelleen teen ty\u00f6t\u00e4 sen kanssa, ett\u00e4 uskaltaisin ottaa askeleen eteenp\u00e4in. Mihink\u00e4\u00e4n ei ole kirjoitettu aikataulua, koska ja milloin uusi el\u00e4m\u00e4 pit\u00e4isi ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kaikki tapahtumat hiipiv\u00e4t salaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni enk\u00e4 tunne olevani mitenk\u00e4\u00e4n valmis niit\u00e4 omaksumaan. Mit\u00e4 syvempi kriisi on, sit\u00e4 kauemmin sit\u00e4 taistelee uutta vastaan. Ohjelmien kuunteluiden lis\u00e4ksi olen k\u00e4ynyt keskusteluja luotettavien ihmisten kanssa tilanteestani. Kuuntelija ja vastakeskustelija ei voi kuitenkaan el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Olen saanut hyvi\u00e4 neuvoja ja vinkkej\u00e4 sek\u00e4 kuullut niit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tosiasioita, joiden valossa pit\u00e4isi vain menn\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n<p>Kykenen k\u00e4ym\u00e4\u00e4n t\u00f6iss\u00e4. Kykenen huolehtimaan pojistani ja koiristani. Kykenen el\u00e4m\u00e4\u00e4n parisuhteessa. Mutta en kykene el\u00e4m\u00e4\u00e4n uudelleen muokkaantuneen el\u00e4m\u00e4n kanssa. El\u00e4miseni on kuin pintahengityst\u00e4. Teen kaikki velvollisuudet kuin unessa. Kun olen yksin, kaikki vanha palaa luokseni. Katselen kuvia, jotka viev\u00e4t minut menneisyyteen ja tunnen, kuinka helpottavaa siell\u00e4 on el\u00e4\u00e4. Edelleenk\u00e4\u00e4n en ymm\u00e4rr\u00e4 lausetta: pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 eteenp\u00e4in. Tunnen, kuinka ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 maailma kulkee eteenp\u00e4in. N\u00e4en poikieni kasvavan. Rekister\u00f6in el\u00e4m\u00e4n etenemisen vanhojen koirien poisl\u00e4hd\u00f6ll\u00e4 ja pentujen syntymill\u00e4. Jopa oma elimist\u00f6nikin reagoi ajan kulumiseen. Mutta mieleni on yh\u00e4 menneisyydess\u00e4. En tunne olevani luonnonvaroja tuhlaileva ihminen, joka aina hommaa uutta, kun kyll\u00e4styy vanhaan, sill\u00e4 pit\u00e4ydyn vanhassa ajatustasollakin.<\/p>\n<p>Yksi kriisi ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt kohdallani, vaan jostain lyk\u00e4ttiin niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 ne kuuluisat kaiken kest\u00e4v\u00e4t hartiat lys\u00e4htiv\u00e4t kasaan. Olen ulosp\u00e4in p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt n\u00e4ytell\u00e4 kaiken olevan normaalisti. N\u00e4in suojelen itse\u00e4ni kysymyksilt\u00e4 ja s\u00e4\u00e4littelij\u00f6ilt\u00e4. Sis\u00e4ll\u00e4ni myrsky jatkuu. Olen pohtinut kuitenkin keinoja, joilla ottaisin uuden haltuuni. Miettinyt miten se tulee tapahtumaan. Niit\u00e4 keinoja olen kirjoitellut itselleni yl\u00f6s ja analysoinut sit\u00e4, miss\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4, etten kykene uudistumaan. Tai pikemminkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman menneisyytt\u00e4ni. Kohdallani tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n<p>Kun t\u00e4llaisia asioita ty\u00f6st\u00e4\u00e4 ja py\u00f6rittelee pieness\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n vuosikausia, alkaa lopulta psyyke vihelt\u00e4m\u00e4\u00e4n aikalis\u00e4\u00e4. Ja tunnen, kuinka juuri tarvitsisin sit\u00e4. Istumista alas. Tuntea, kuinka el\u00e4m\u00e4n vilin\u00e4 ja kiire menev\u00e4t menojaan. Tutustua rauhassa itseeni ja kaikkeen uuteen. T\u00e4h\u00e4n siis tarvitsisin yhteiskunnan apua taloudellisesti, sill\u00e4 kukaan ei el\u00e4 pohdiskelemalla. Aikalis\u00e4 t\u00f6m\u00e4ht\u00e4\u00e4 joka kerta mahdottomuuden sein\u00e4\u00e4n. Siihen, etten ole riitt\u00e4v\u00e4n lys\u00e4ht\u00e4nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni 1-2 vuodeksi huilaamaan. Tunnen olevani pieni pelinappula suuren yhteiskunnan pelilaudalla. Jos putoan p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4, sit\u00e4 ei edes huomata. Otetaan paketista uusi nappula ja peli jatkuu.<\/p>\n<p>Luopuminen on vaikeaa. Ajatusten alasajo ja repiv\u00e4 todellisuus, ett\u00e4 koko muu el\u00e4m\u00e4 jatkaa kulkuaan mutta pieni yksil\u00f6 kamppailee ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, miss\u00e4 h\u00e4nen kuuluu olla. Kaikki se, miss\u00e4 eli ennen, on poissa. Uuden omaksuminen on vaikeaa, kun ei ole voimia ottaa mit\u00e4\u00e4n vastaan. Yhteiskunta tukee moninaisia asioita mutta kun ihminen kohtaa kriisin, vastaan ei en\u00e4\u00e4 tulla. Tai jos tullaan, asetetaan jo valmiiksi ly\u00f6dylle ehdot, jotka h\u00e4nen tulee t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen avun piiriin. Kenen hy\u00f6ty on jatkuvat poissaolot t\u00f6ist\u00e4, ihmissuhdeongelmat, perheiden ahdingot ja kriisin kokeneen itsemurha? Jotenkin minusta tuntuu, ett\u00e4 pian, istumisen sijaan, tipahdan alas. En en\u00e4\u00e4 vapaaehtoisesti vaan pakosta, kun voimia ei en\u00e4\u00e4 ole. Pit\u00e4isi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei menneisyytt\u00e4 voi palauttaa. Mutta kun ei ole tulevaisuuttakaan. Kaappi on tyhjennetty. Se odottaa t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. En vain tied\u00e4, mit\u00e4 sinne laittaisin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Jotta kaappiin mahtuisi jotain uutta, on luovuttava jostain vanhasta. Yksinkertainen ja kulunut fraasi mutta niin totta joka suhteessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Toisinaan ei halua luopua vanhasta. Eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Jokainen p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse, mit\u00e4 p\u00e4\u00e4lleen pist\u00e4\u00e4 ja miten el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 l\u00e4pi kulkee. Toisinaan uusi tunkeutuu el\u00e4m\u00e4\u00e4n pakolla. Vaihtoehtoja ei ole. Vanha v\u00e4istyy yksinkertaisesti, koska sen olemassa olo lakkaa. Mukautuminen [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,10,9],"tags":[35,38,48,49],"class_list":["post-1297","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","category-terveys","category-tyo","tag-luopuminen","tag-sairasloma","tag-tyo","tag-valkoistajamustaa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1297","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1297"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1297\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1304,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1297\/revisions\/1304"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1297"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1297"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1297"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}