Kun kiire huohottaa per\u00e4ss\u00e4si, istu alas ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiire ohitsesi. Olen t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 moneen otteeseen koettanut istua alas, sill\u00e4 tuo vihulainen, kiire, on ollut kokoajan kannoillani. Kiireen hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 Ensamisi (en saa mit\u00e4\u00e4n aikaiseksi) on my\u00f6s p\u00f6rr\u00e4nnyt maisemissa. Viikot ovat siis olleet yht\u00e4 koheltamista. Mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 en ole kuitenkaan saanut piirretty\u00e4 eteeni. Tekem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja keskener\u00e4isi\u00e4 asioita sen sijaan on pakkautunut joka nurkkaan.<\/p>\n
Hyv\u00e4ksyn tilanteen ilman tunnetta siit\u00e4, ett\u00e4 luovutan. T\u00e4m\u00e4 kev\u00e4t on ollut t\u00e4llainen. Oikeastaan en ala edes purkamaan tekem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 juttuja. Jos kiireen saa pois istumalla alas, Ensamisin saa pois kirjaamalla yl\u00f6s edes minimaalisen pienen tavoitteen ja pist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 paperin johonkin n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n paikkaan. Tuo sanahirvi\u00f6 ei nimitt\u00e4in l\u00e4hde pois, jos koettaa ep\u00e4toivoisesti purkaa r\u00e4stiin j\u00e4\u00e4neit\u00e4 juttuja. Se enemm\u00e4nkin s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4 uutta ja virtaa antavaa projektia, pient\u00e4kin.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n kev\u00e4\u00e4n ehdoton pieni mutta voimannuttava juttu oli matka isolle kirkolle. P\u00e4\u00e4kaupunkiin ihmisten vilin\u00e4\u00e4n ja sekasortoisesti haarottuvien kaistojen viidakkoon. Helsinki on kuin minun ajatukset, kaaoksessa jatkuvasti. Onnekseni minun ei tarvinnut ajaa autoa. Saatoin nauttia illasta ja keskitty\u00e4 kuuntelemaan. L\u00e4hdimme hiljaiselta merelt\u00e4 moottoritiet\u00e4 pitkin Hartwall Areenalle kuuntelemaan Andrea Bocellia. Olin odottanut tuota konserttia koko talven. <\/p>\n
Nelj\u00e4 vuotta aiemmin olimme samassa paikassa, saman artistin konsertissa. Paikka oli siis tuttu, enk\u00e4 joutunut v\u00e4\u00e4ntelem\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni eteenp\u00e4in tuntemattomassa t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Pidin tiukasti kiinni mieheni k\u00e4dest\u00e4, sill\u00e4 ihmismassojen seassa tunnen voimakasta ahdistusta, joka saa minut rynt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n juoksuun. Ja kirjaimellisesti ihmisi\u00e4 oli massoittain. Suhteellisen pieneen tilaan oli ahtaunut yli 11 tuhatta ihmist\u00e4. K\u00e4velless\u00e4mme kohti oikeaa katsomoa, kuulin hurisevaa puheensorinaa joka puolelta. Yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n lauseesta ei saanut selv\u00e4\u00e4, ilmassa oli sanapuuroa. Puuro oli h\u00f6ystetty tuoksuilla, joita vastaantulevista ja paikallaan seisovista ihmisist\u00e4 leijui. Kohinaa, kopinaa, valoja, iholle tulevia kohtaamisia. Puikkelehdimme eteenp\u00e4in kunnes saavuimme istumapaikollemme.<\/p>\n
Istuimme ja katselin alas. Ihmisi\u00e4 virtasi sis\u00e4\u00e4n kuin muurahaisia. Oviaukkoja oli useita. Minua huimasi korkealla ja keskityin puristamaan mieheni k\u00e4tt\u00e4. Stagen takasein\u00e4ll\u00e4 py\u00f6ri videoita Bocellista. Katselin niit\u00e4 ja tunsin rauhoittuvani. Kitaristiduo Carisma aloitti l\u00e4mmittelyll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 sama pariskunta oli paikalla my\u00f6s nelj\u00e4 vuotta sitten. Vaikken mik\u00e4\u00e4n kitarafani olekaan, sointi oli soljuvaa ja muusikot mukaansatempaisevia. Lopulta Bocelli nousi lavalle. Vaikka h\u00e4nt\u00e4 saatetaankin k\u00e4sipuolesta avustaen, mies liikkuu lavalla niin luontevasti, ett\u00e4 h\u00e4nen sokeutensa unohtuu. Mikrofonin edess\u00e4 seisoo suuri mestari. Olen usein miettinyt, kuinka paljon h\u00e4nen on muistettava kappaleiden sanoja ulkoa. H\u00e4n laulaa usealla eri kielell\u00e4, joten my\u00f6s vieraiden kielten oppiminen on muistin varassa tehtyj\u00e4 toistoja. <\/p>\n
Bocelli oli kutsunut mukaansa vierailevina naissolisteina Maria Aleidan ja Ilaria Della Bidian. My\u00f6s Matteo lauloi is\u00e4ns\u00e4 kanssa lavalla, kappaleen Fall on me. Lavalla esiintyi my\u00f6s upeita tanssijoita: Jasmin Geselle, Matti Puro, Katri M\u00e4kinen ja Sebastian Wennstr\u00f6m. Orkesterina oli Lohjan kaupunginorkesteri ja taustakuorona Chorus Ars Musica. Kapellimestarina Carlo Bernini. Koko konsertti oli edellisen tapaan huikea el\u00e4mys. \u00c4\u00e4nen pauhu, uskomaton kyky laulaa puhtaasti ja pitk\u00e4\u00e4n sek\u00e4 kokonaisuutena upea setti nostivat ihoni kahden ja puolen tunnin aikana v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 kananlihalle. Bocellin \u00e4\u00e4ni on jotain hyvin poikkeuksellista ja h\u00e4nen koko karismansa s\u00e4teilee yst\u00e4v\u00e4llisyytt\u00e4, n\u00f6yryytt\u00e4 ja periksiantamattomuutta. Oli eritt\u00e4in tervetullut pistos kiireen ja ensamisin karkoittamiseen. Voimaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n saa pienist\u00e4 poikkemisista arjesta. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa my\u00f6s henkisesti suurista hetkist\u00e4. Jokainen meist\u00e4 saa hyvinkin erilaisen k\u00e4sikirjoituksen el\u00e4m\u00e4\u00e4n mutta kaikenlaisilla ev\u00e4ill\u00e4 voi tulla toimeen. Ja saada aikaan jotain hyvin mullistavaa, globaalistikin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun kiire huohottaa per\u00e4ss\u00e4si, istu alas ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiire ohitsesi. Olen t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 moneen otteeseen koettanut istua alas, sill\u00e4 tuo vihulainen, kiire, on ollut kokoajan kannoillani. Kiireen hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 Ensamisi (en saa mit\u00e4\u00e4n aikaiseksi) on my\u00f6s p\u00f6rr\u00e4nnyt maisemissa. Viikot ovat siis olleet yht\u00e4 koheltamista. Mit\u00e4\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 en ole kuitenkaan saanut piirretty\u00e4 eteeni. Tekem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja keskener\u00e4isi\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[76],"tags":[77,46,78],"class_list":["post-2777","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-musiikki","tag-bocelli","tag-ilo","tag-voimapaiva"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2777","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=2777"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2777\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2781,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/2777\/revisions\/2781"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=2777"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=2777"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=2777"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}