{"id":3182,"date":"2019-07-05T15:16:48","date_gmt":"2019-07-05T13:16:48","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3182"},"modified":"2019-07-06T13:06:29","modified_gmt":"2019-07-06T11:06:29","slug":"tasoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3182","title":{"rendered":"Tasoja"},"content":{"rendered":"

Joskus muinoin tuli pelattua tasohyppelypelej\u00e4. Siin\u00e4 hahmo eteni helpommilta tasoilta aina vaan vaikeampiin tasoihin, ker\u00e4ten matkalla kaiken n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 juttuja mukaansa. Ihmisen mieli on tuollaista tasohyppely\u00e4. Matkaamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ajatuksin eri tasoilla emmek\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan kohtaa, vaikka fyysisesti olisimmekin n\u00e4k\u00f6- ja toimintaet\u00e4isyydell\u00e4.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Kohtaamme eri tasoilla, kulkeaksemme hetken tai pidemp\u00e4\u00e4nkin samaa v\u00e4yl\u00e4\u00e4. Toisen huomioonottaminen on molemmille osapuolille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Toinen v\u00e4ist\u00e4\u00e4, kun toisen on kuljettava suoraan.<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Ajatusten tasot eiv\u00e4t kerro ihmisen \u00e4lykkyydest\u00e4 vaan kyvyst\u00e4, ja miksei halustakin, edet\u00e4 kohti monimutkaisempia malleja. Jokainen kantaa sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n geenej\u00e4, jotka vaikuttavat tapaan toimia ja ajatella. Mutta viel\u00e4 suuremmassa roolissa ovat kokemukset ja sit\u00e4 kautta muotoutuneet ajatusmallit. Jos ei el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ole vastaantullut hevosen potkua reiteen, ei pysty ajatuksin sis\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n tunnetiloja, joita tuo tapahtuma aiheuttaa. Mit\u00e4 potkun saanut miettii seuraavan kerran kohdatessaan hevosen? Pieni lapsi k\u00e4velisi vaikka hevosen mahan alta ajattelematta sen enemp\u00e4\u00e4 siin\u00e4 piilevi\u00e4 vaaroja. Ihminen, jota polle ei ole potkaissut ajattelee erilailla kuin ihminen, jolla on reidess\u00e4\u00e4n ruhje kohtaamisesta.<\/p>\n

Ajatustasolla py\u00f6rii my\u00f6s pelot ja uuden vastaanottaminen. El\u00e4m\u00e4\u00e4n lipuu uusia ihmissuhteita. Toisilla niit\u00e4 tulee luontaisesti enemm\u00e4n ja toisilla harvakseltaan. Se, kuinka l\u00e4helle ja miten nopeasti ihminen uuden tuttavuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4, riippuu tietysti paitsi tilanteesta my\u00f6s ajatustasosta eli kokemuksesta kohtaamisissa. Ihminen syyllistyy hyvin usein pienitasoisuuteen. Leimataan toinen hyvin kevyin perustein. Ehk\u00e4p\u00e4 jopa puhutaan sit\u00e4 sontaa sel\u00e4n takana, tuntematta toista laisinkaan. Olen pohtinut t\u00e4llaisia ihmisi\u00e4 viimeaikoina.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>

Minun lapset, sinun lapset, meid\u00e4n lapset. \u00c4l\u00e4 astu koskaan vanhemmuuden r\u00e4pyl\u00f6ille<\/p><\/div>\n<\/div>\n

Pelko menett\u00e4misest\u00e4. Pelko omalle reviirille tulevasta tunkeilijasta. Pelko siit\u00e4, ett\u00e4 menneisyys ty\u00f6ntyy nykyisyyden, jopa tulevaisuuden eteen. Ihminen punnitsee tilannettaan omalla tasollaan. H\u00e4nell\u00e4 on ty\u00f6kalut asioiden k\u00e4sittelemiseen. Kuitenkaan kaikki eiv\u00e4t kykene, tai halua, hyp\u00e4t\u00e4 seuraavalle tasolle. Ly\u00f6d\u00e4\u00e4n kohtaaminen l\u00e4skiksi, aloitetaan s\u00e4ttiminen, itsens\u00e4 puolustaminen ja lopetetaan kasvaminen ihmisen\u00e4. Kohtasin t\u00e4llaisen ihmisen ja minulle tuli hyvin surullinen olo. Eteen voi tulla ihmisi\u00e4, joiden h\u00e4vi\u00e4minen horisonttiin ei vaikuta matkantekoomme. Heid\u00e4nkin ohilipumisen voi silti tehd\u00e4 inhimillisesti ja ihmisyytt\u00e4 kunnioittaen. Mutta ne ihmiset, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t samalle ulapalle purjehtimaan, heid\u00e4n kanssaan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kyet\u00e4 viittil\u00f6im\u00e4\u00e4n suuntia, vaikkei samassa aluksessa oltaisikaan.<\/p>\n

En ole koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt ajatusmallia paremmasta ihmisest\u00e4. Meid\u00e4t on kaikki Luoja luonut ajatteleviksi hahmoiksi. Ottamaan huomioon toiset, auttamaan toisiamme, jokainen kykyns\u00e4 mukaan. Ylimielisyys ja olen-oikeassa -ajattelutaso on kalteva. Siin\u00e4 seistess\u00e4 saa hyv\u00e4t vauhdit \u2013 alasp\u00e4in. Mink\u00e4laisella tasolla on ihminen, joka olettaa olevansa parempi kuin toinen? Ehk\u00e4p\u00e4 sill\u00e4 tasolla on sellainen pomppupaikka. Sille tasolle ment\u00e4ess\u00e4 alkaa pomppia yl\u00f6s alas. Jos siihen j\u00e4\u00e4 pomppimaan, liike voimistuu ja voimistuu ja on lopulta hallitsematonta sinkoilua. Ihminen, joka haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 ylemm\u00e4s ja ylemm\u00e4s, mutta joka unohtaa ihmisyyden, on hyvin pian yksin. Silt\u00e4 tasolta poisp\u00e4\u00e4seminen on vaikeaa. Ehk\u00e4 ei kannattaisi siihen koskaan menn\u00e4k\u00e4\u00e4n, onhan niit\u00e4 muitakin tasoja valittavana.<\/p>\n

Lopulta, pohdittuani t\u00e4t\u00e4 kohtaamaani ihmist\u00e4, surullisena p\u00e4\u00e4tin, etten voi h\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4. H\u00e4n kulkee aivan eri tasolla ajatuksin kuin mie. H\u00e4n kuitenkin j\u00e4\u00e4, ainakin hetkeksi, samalle ulapalle, joten kauniisti luovin purteni h\u00e4nen ohitseen ja kohdatessa nostan kotkalaisittain k\u00e4teni tervehdykseen. Tunsin kasvaneeni ihmisen\u00e4, kun kykenin edes hetkeksi ponnahtamaan h\u00e4nen tasolleen. H\u00e4n ei vastaavaan kyennyt, tai sitten ei halunnut vaihtaa tasoa. Lopulta p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 olen tehnyt osani, v\u00e4yl\u00e4 on vapaa kulkea. Jos h\u00e4nen aluksestaan loppuu vesi, h\u00e4n on aina tervetullut tankkinsa t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, tasolleni.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joskus muinoin tuli pelattua tasohyppelypelej\u00e4. Siin\u00e4 hahmo eteni helpommilta tasoilta aina vaan vaikeampiin tasoihin, ker\u00e4ten matkalla kaiken n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 juttuja mukaansa. Ihmisen mieli on tuollaista tasohyppely\u00e4. Matkaamme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ajatuksin eri tasoilla emmek\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan kohtaa, vaikka fyysisesti olisimmekin n\u00e4k\u00f6- ja toimintaet\u00e4isyydell\u00e4. Ajatusten tasot eiv\u00e4t kerro ihmisen \u00e4lykkyydest\u00e4 vaan kyvyst\u00e4, ja miksei halustakin, edet\u00e4 kohti monimutkaisempia malleja. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[86,87,32],"class_list":["post-3182","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-ihmisyys","tag-tasot","tag-tunne"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3182","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3182"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3182\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3200,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3182\/revisions\/3200"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3182"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3182"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3182"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}