![\"\"](\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/07\/WP_20140913_014.jpg\")
<\/a>Tossut viev\u00e4t t\u00e4n\u00e4kin vuonna juoksemaan kisoihin, vaikka niin ei ollut alunperin tarkoitus.<\/p><\/div>\n
Muistan kyll\u00e4 kymmenet valmentautumiset kisoihin. Kisan l\u00e4ht\u00f6ajan kohdasta riippuen sy\u00f6miset pit\u00e4\u00e4 ajastaa siten, ettei maha ole liian t\u00e4ynn\u00e4 eik\u00e4 t\u00e4ysin tyhj\u00e4. Elimist\u00f6 kaipaa sopivasti energiaa mutta t\u00e4ydell\u00e4 vatsalla juokseminen on ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4, jopa vaarallista. Istahdan aamupalalle, Napin kiehn\u00e4tess\u00e4 vieress\u00e4ni. Pari ruisleip\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4llyskamoineen, cappuccinoa vain kupillinen (siis puoli litraa) ja C-vitamiinia poreena. J\u00e4lkk\u00e4riksi banaani. Banaaneita menee viel\u00e4 pari kolme ennen starttia. Juomisen suhteen joudun olemaan pid\u00e4ttyv\u00e4inen, vaikka t\u00e4llaisilla keleill\u00e4 pikku siemauksia pit\u00e4isi h\u00f6rppi\u00e4 tasaisesti, jotta kehossa on nestett\u00e4 sopivasti. Viivalle ei pid\u00e4 ikin\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 rakko t\u00e4ynn\u00e4. Itsell\u00e4ni on juuri rakon kanssa ongelmia, siksi joudun passailemaan juomisten kanssa. Juoksun aikana pystyn kyll\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n nesteit\u00e4, joten vuosikymmenten kokemuksella tied\u00e4n, kuinka paljon kykenen juomaan ennen starttia ilman, ett\u00e4 ekan kilsan j\u00e4lkeen pit\u00e4\u00e4 kaartaa pusikkoon.<\/p>\n
On siis tulossa kuuma keli ja juostava matkamme on Merip\u00e4iv\u00e4vitonen. T\u00e4ss\u00e4 kohden on hyv\u00e4 selvent\u00e4\u00e4 suunnitelma. En siis ole juoksemassa koko matkaa. Mieheni l\u00e4htee mukaan ja teemme vitosen lenkin treenilenkkin\u00e4. Juoksemme alle puolet matkasta. T\u00e4m\u00e4 siksi, ett\u00e4 keli on tukala eik\u00e4 selk\u00e4ni ei ole kest\u00e4nyt aikoihin viidenk\u00e4\u00e4n kilometrin yht\u00e4mittaista juoksua. Kev\u00e4\u00e4n mittaan emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole jaksaneet treenata tosissamme t\u00e4t\u00e4 tapahtumaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Valmentautuminen on tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa, omassa tahdissa. Kisa on kuitenkin kisa ja sytyn joka kerta juoksun aikana ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n itseni. Koska on loma, voin my\u00f6s ylitt\u00e4\u00e4 kipukynnykseni, sill\u00e4 t\u00f6ihin ei tarvitse kyet\u00e4 seuraavana y\u00f6n\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen teen juoksun aikana.<\/p>\n
Seuraava etappi on her\u00e4tt\u00e4\u00e4 mies ja l\u00e4hte\u00e4 merelle. Tunnin aikana, raikkaassa meri-ilmassa Marua katolta ajaessani, saan ladattua aimoannoksen virtaa elimist\u00f6\u00f6ni. Juokseminen koukuttaa, ja etenkin viivalta l\u00e4hteminen numerolappu rinnassa koukuttaa. Vaikken ole mitenk\u00e4\u00e4n massaihminen, minusta on mukava tavata kerran vuodessa juoksukamujani. T\u00e4n\u00e4kin vuonna monet heist\u00e4 starttaavat Merip\u00e4iv\u00e4juoksuun. Suurin osa 15 kilsalle ja ainakin yksi puolikkaalle. Koska itse olen jo j\u00e4\u00e4hdyttelij\u00e4, minulle antaa paljon, kun saan seurata kamujeni kehittymist\u00e4 ja tuloksia. Tulen aina hyv\u00e4lle mielelle, kun he ovat itse tyytyv\u00e4isi\u00e4 juoksuunsa.<\/p>\n
Alan valmistautua l\u00e4ht\u00f6\u00f6n merelle. Lis\u00e4\u00e4 tunnelmia juoksun j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Juoksu, hikinen selostus viiden kilometrin matkasta.<\/h4>\n
Saavuimme kent\u00e4lle ajoissa, kuten aina. Haimme ilmoittautumiskatoksesta numerolaput, chipit ja paidat. Koska keli oli todella kuuma, hakeuduimme katsomon varjoon, josta seurailimme ihmisten valmistautumista juoksuun. 15 minuuttia ennen l\u00e4ht\u00f6k\u00e4sky\u00e4, kilpailijat pyydettiin ohjattuun alkul\u00e4mmittelyyn. Olimme mukana tuossa l\u00e4mmittelyss\u00e4, tosin teimme omassa tahdissa venytyksi\u00e4.<\/p>\n
L\u00e4ht\u00f6 tapahtui kello 13. Laitoin oman mittarini k\u00e4yntiin ylitetty\u00e4mme merkityn mittauskohdan. L\u00e4ht\u00f6k\u00e4skyn tullessa ajanotto l\u00e4htee k\u00e4yntiin. Kuitenkin chip-j\u00e4rjestelm\u00e4n my\u00f6t\u00e4, jokainen juoksija saa oikean nettoajan, ylitetty\u00e4\u00e4n l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 sijaitsevan mittauskynnyksen. Chip-laite on sijoitettu numerolapun taakse. N\u00e4in ollen maaliin tullessa, sinua edell\u00e4 juokseva saattaa ollakin sinua oikeasti hitaampi. Tuloksia tutkaillessa pit\u00e4\u00e4 aina katsoa nettoaikatuloksia, jos haluaa saada oikeat sijoitukset.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4simme matkaan 421 muun juoksijan kanssa. Mukana oli my\u00f6s tunnettuja huippujuoksijoita kuten Minttu Hukka ja Alisa Vainio. Juoksuradan kiert\u00e4misen j\u00e4lkeen aloitimme varsinaisen asfaltti- ja hiekkatiejuoksun. Alku oli helppoa alam\u00e4ke\u00e4. Tarkoitushan oli k\u00e4vell\u00e4 suurin osa matkasta kelin tukaluuden ja selk\u00e4ni ep\u00e4vakauden takia. Koska mit\u00e4\u00e4n kunnon treenej\u00e4 emme olleet kumpikaan tehneet aikoihin, juoksimme oikeastaan koko kisan aivan kylmilt\u00e4\u00e4n, ilman ennakkoharjoittelua.<\/p>\n
Mit\u00e4 kummaa sitten lopulta tapahtuikaan? Alussa meid\u00e4n ohi meni muutama juoksija. Ensimm\u00e4iset sadat metrit kaikki juoksijat juoksivat samaa reitti\u00e4. Uimalan kohdalla 15 kilometrin ja puolimaratonin juoksijat l\u00e4htiv\u00e4t omaa baanaa ja me vitosen juoksijat jatkoimme matkaa kaunista Sapokkaa kohti. Pidimme vauhdin hyvin rauhallisena alussa. Tervasillan ylitetty\u00e4mme saavuimme ensimm\u00e4iseen juottopisteen, ja samalla yll\u00e4tt\u00e4en reitin ainoaan, jonka j\u00e4lkeen alkoi Meriniemen pieni nousu, jossa kohtaa meik\u00e4l\u00e4isen kantti petti. Askel ei todellakaan lyhentynyt, k\u00e4velyst\u00e4 puhumattakaan. Ohjeistin kultaani nousemaan m\u00e4en intensiivisesti yl\u00f6s, ja samalla tunsin jalkojeni voiman. Vanha veturi iski askel askeleelta kovemmin m\u00e4keen. Mink\u00e4 mie luonteelleni voin? Selki\u00e4 alkoi tulla vastaan ja ne vain oli otettava kiinni.<\/p>\n
Edess\u00e4 oli pitk\u00e4hk\u00f6 alam\u00e4kiosuus ja niin niit\u00e4 selki\u00e4 ohitettiin. Jaakkolan rannan kohdalla meno oli kevytt\u00e4, mutta todella l\u00e4mmint\u00e4. Osa juoksijoista oli vaihtanut k\u00e4velyksi. Mie en en\u00e4\u00e4 edes muistanut, ett\u00e4 piti k\u00e4vell\u00e4 v\u00e4lill\u00e4. Mieheni aika ajoin katsoi minua kysyv\u00e4sti mutta vinkkasin, ett\u00e4 antaa menn\u00e4 vaan, selk\u00e4 on oireeton. Mansikkalahden j\u00e4lkeen tuli lyhyt varjoinen polku, jossa totesimme ykskantaan, ett\u00e4 onpa viile\u00e4\u00e4. Sen j\u00e4lkeen siirryimme paahtavaan Katariinanpuistoon, jossa meren l\u00e4heisyydest\u00e4 huolimatta oli kuin p\u00e4tsiss\u00e4 olisi juossut.<\/p>\n
Alusta muuttui hiekasta kivetykseksi ja siin\u00e4 vaiheessa alkoivat kivut sel\u00e4ss\u00e4. Tokaisin kullalle, ett\u00e4 nyt sattuu, painetaan hieman jarrua. Mutta samaan hengenvetoon tokaisin, ett\u00e4 EI k\u00e4vell\u00e4. P\u00e4tsin j\u00e4lkeen odotimme toista juomapaikkaa, joka aina on ollut ennen kovaa Puistolan yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4. Mutta sit\u00e4p\u00e4 ei siell\u00e4 ollut. Ilmeisesti oli tarkoitus, ett\u00e4 vasta puolikkaan juoksijat saavat sielt\u00e4 virvoitusta. T\u00e4m\u00e4 oli ainut iso miinus j\u00e4rjest\u00e4jille, koska keli oli todella tappavan kuuma.<\/p>\n
Ja sitten se yl\u00e4m\u00e4ki. M\u00e4ki on todella pitk\u00e4, noin 400 metri\u00e4 ja sen profiili on vaikea, sill\u00e4 pitk\u00e4n nousun j\u00e4lkeen tulee hetkellisesti helpotusta tasaisella osuudella, jonka j\u00e4lkeen yl\u00e4m\u00e4ki jatkuu Puistolan kent\u00e4n katsomon kohdille asti. Koska olen vuosikymmenten saatossa ollut yl\u00e4m\u00e4kispesialisti, m\u00e4keen nousu oli minulle vain mukavaa. My\u00f6s mieheni urakoi m\u00e4en yl\u00f6s helposti. Olimme siis viitt\u00e4 vaille maalissa.<\/p>\n
Pieni alam\u00e4ki, jonka j\u00e4lkeen n\u00e4ytin kurvissa peukkua j\u00e4rkk\u00e4rille, joka ohjeisti meit\u00e4 viimeiseen nousuun ennen stadikkaa. Jos tuohon menness\u00e4 oli jakanut voimansa v\u00e4\u00e4rin, hyytyi taatusti viimeiseen m\u00e4keen. Meill\u00e4 kuitenkin voimat olivat tallella ja alkoipa jopa hymyilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kent\u00e4lle sis\u00e4\u00e4n tullessa. Pieni varovaisuus oli viel\u00e4 paikallaan ennen hiilimurskalle p\u00e4\u00e4sy\u00e4, sill\u00e4 loivassa alam\u00e4ess\u00e4 kent\u00e4n puolella on petollista hiekkaa, joka luistaa tossun alta, jos ei ole varovainen.<\/p>\n
<\/a>Urakka loppusuoralla, hymyt ja voimat tallella \ud83d\ude42 Kuva: Aija Widemark Photography<\/p><\/div>\n
Katsoimme toisiamme 200 metri\u00e4 ennen maalia ja sovimme juoksevamme k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4 maalilinjan yli. Pys\u00e4ytin ajanoton ajanottokynnyksen yli juostessamme. Iloinen vastaanottava toimitsija ojensi meille mitalit ja saimme vihdoin juomista maalissa. Jatkoimme liikett\u00e4 suoraan stadikalta ja loppul\u00e4mmittelyn\u00e4 k\u00e4velimme kaupunkik\u00e4mpp\u00e4\u00e4mme todella tyytyv\u00e4isin\u00e4 suoritukseemme. Kun l\u00e4ht\u00f6tilanne oli k\u00e4vely\u00e4 3 kilsaa ja juoksua 2 kilsaa, ylitimme itsemme moninkertaisesti pystym\u00e4ll\u00e4 tuossa keliss\u00e4 painamaan koko matkan juosten, minun selk\u00e4ni tilan huomioon ottaen. Sijoitus ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut p\u00e4\u00e4asia mutta kerrottakoon se nyt t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4. Katariinan kierroksen viidelle kilometrille starttasi 126 juoksijaa, joista naisia 84. Maaliin p\u00e4\u00e4si 79 naista, joista mie olin 41. Miesten puolella l\u00e4htij\u00f6it\u00e4 siis 42, joista mieheni 32. Yhteistilastossa olimme sijoilla 72.\/73. 121 juoksijasta.<\/p>\n