{"id":3407,"date":"2019-08-04T10:20:18","date_gmt":"2019-08-04T08:20:18","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3407"},"modified":"2019-08-04T12:37:02","modified_gmt":"2019-08-04T10:37:02","slug":"kenelle-kannat-tarjottimesi-annin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3407","title":{"rendered":"Kenelle kannat tarjottimesi annin?"},"content":{"rendered":"<p>Viime vuonna oli elokuun kolmannen p\u00e4iv\u00e4n aamuna +21 astetta l\u00e4mmint\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n, tasan vuosi tuosta, mittari n\u00e4ytti +9. Her\u00e4tty\u00e4ni vein Wilman ulos ja annoin Napille aamupalaa. Sen j\u00e4lkeen laitoin saunan tulille. Aivan erinomainen hetki aamusaunoa.<\/p>\n<p>Kun muistelen lapsuuteni kesi\u00e4, ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kelej\u00e4 vuodenajasta riippumatta, paljon on muuttunut. Saaristolaisena ensimm\u00e4isen\u00e4 tulevat mieleen tuulet. Vaikka kuinka tuijottaisimme keskiarvoihin, tilastopoikkeamiin ja satunnaisiin ilmi\u00f6ihin, tuulien luonne, ajankohta ja tiheys on muuttunut. Lapsena laskin syksyisin myrskyj\u00e4. Niit\u00e4 kelej\u00e4, jolloin tuuli puhalsi yli 18 m\/s. Syksyyn kuului kolme myrsky\u00e4, ja sitten tuli talvi. Ja n\u00e4in tapahtui. Muistan, kuinka v\u00e4lill\u00e4 pohdin navakan tuulen kuulumista n\u00e4iden kolmen joukkoon. Mietin, oliko sill\u00e4 ja sill\u00e4 tuulella tarpeeksi voimaa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen syksymyrskyjen valikoituun joukkoon. My\u00f6s vedenkorkeus oli yksi mittari syksyn vaihtumisesta talveksi. Syksyisin isovesi, talvisin pieni.<\/p>\n<p>Talvisin meri oli j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Siis todellisesti j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Armeijan pojat pitiv\u00e4t Kotkan edustalla laivav\u00e4yl\u00e4ll\u00e4 v\u00e4yl\u00e4siltaa. Siit\u00e4 sai maksutta kulkea saareen, k\u00e4vellen, suksilla ja jopa silloiset harvalukuiset moottorikelkat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t v\u00e4yl\u00e4n yli. Kun laiva oli tulossa, silta vedettiin vaijerien avustuksella pois v\u00e4yl\u00e4lt\u00e4. Hiihdin usein veljeni kanssa koulun j\u00e4lkeen saareen. M\u00f6kill\u00e4 joimme l\u00e4mmint\u00e4 mehua ja sitten sivakoimme takaisin mantereelle. Ei ollut h\u00e4r\u00f6j\u00e4 ihmisi\u00e4 pelottelemassa lapsia. Hekin ehk\u00e4 olivat hiiht\u00e4m\u00e4ss\u00e4, olematta h\u00e4r\u00f6j\u00e4. Talvisin oli my\u00f6s lunta. Se ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihana muisto vaan siit\u00e4 on kymmenitt\u00e4in valokuvia. Yhdess\u00e4kin kuvassa istun veljeni kanssa rakentamassamme lumilinnassa. Linnan vieress\u00e4 seisoo is\u00e4ni ja linnan katto on is\u00e4\u00e4ni korkeammalla.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4seen kuului pl\u00e4g\u00e4kelit, hyttyset ja sateet. Kev\u00e4\u00e4n l\u00e4mp\u00f6 ei ollut niin tukahduttavaa kuin t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Vietimme usein p\u00e4\u00e4si\u00e4iset ja vaput nuhanenin\u00e4, sill\u00e4 auringonvalon m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4, piti ne shortsit saada jalkaan, vaikka mittari n\u00e4ytti vain hikisesti yli kymment\u00e4. Ja kun viiletimme loppukev\u00e4\u00e4st\u00e4 pitkin saariston metsi\u00e4, ihollamme k\u00e4veli puutiaisia. V\u00e4lill\u00e4 joku p\u00e4\u00e4si puremaan asti. Kiinnij\u00e4\u00e4neet poistettiin marganiinia sivelem\u00e4ll\u00e4 punkin p\u00e4\u00e4lle. Minusta oli lapsena mielenkiintoista katsoa, kun punkki irrotti otteensa rasvakerroksen tukkiessa sen mahdollisuudet aterioida. Mutta niin, ei tullut rinkuloita eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sairauksia, kenellek\u00e4\u00e4n. Ei ollut hysteriaa puutiaisista, ei rokotuksia eik\u00e4 tarvinnut niiden takia helteill\u00e4k\u00e4\u00e4n pukeutua pitkiinhousuihin mets\u00e4ss\u00e4 juostessamme.<\/p>\n<p>Kes\u00e4isin uitiin. Koko kes\u00e4 tuli oikeastaan asuttua meress\u00e4. Milloin mukana oli ruotsalaiset yst\u00e4v\u00e4mme, milloin naapurimme lapset ja useinmiten me kaikki  kuusi polskimme meress\u00e4 yht\u00e4aikaa. Meill\u00e4 oli pieni punainen muovivene, sellainen, johon mahtui 3-4 lasta. Emme suinkaan soudelleet sill\u00e4, vaan otimme sen mukaan sukellusleikkeihimme. Vene kaadettiin lapsilauman voimin ymp\u00e4ri. Sitten sukelsimme veneen alle ja juttelimme veneen ilmataskuissa sukelluksien v\u00e4liss\u00e4. My\u00f6s uivanlaiturin alitse sukellettiin, etenkin ne rohkeimmat. Se, mit\u00e4 silloin merest\u00e4 ei l\u00f6ytynyt, oli sinilev\u00e4. Kaikenlaista lev\u00e4\u00e4 meress\u00e4 kyll\u00e4 oli koko kes\u00e4n, ehk\u00e4 sinilev\u00e4\u00e4kin, mutta se ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ollut m\u00e4\u00e4rilt\u00e4\u00e4n suurta. Kukaan ei sairastunut, ei tullut ihottumaa, eik\u00e4 lapsia kielletty menem\u00e4st\u00e4 veteen, vaikka vedess\u00e4 lev\u00e4\u00e4 olikin.<\/p>\n<p>N\u00e4ist\u00e4 ajoista on yli 40 vuotta. Kukaan ei voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, etteik\u00f6 maapallon ilmasto ole muuttunut. \u00c4\u00e4ri-ilmi\u00f6t s\u00e4\u00e4ss\u00e4 ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjolassakin. Talvet ovat latistuneet ja lyhentyneet. Lunta tulee kerralla hirve\u00e4sti mutta pakkaset puuttuvat tai sitten maat ovat j\u00e4\u00e4ss\u00e4 toista metri\u00e4 syvill\u00e4 routarajoilla mutta lunta on vain v\u00e4rin verran. Kes\u00e4t ovat joko hillitt\u00f6m\u00e4n kuumia ja kuivia, tai sitten ep\u00e4vakaita ja kylmi\u00e4. Syksyisin tuulien ei tarvitse en\u00e4\u00e4 jonottaa kolmen joukkoon. Myrskyj\u00e4 on yli kahden k\u00e4den sormille ja talventulon laskeminen tuulien mukaan alkaa jo hein\u00e4kuussa. Kev\u00e4isin korventaa ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen kovat kuumuudet, punkkeja on yli sietokyvyn ja ne ovat kovin tautista porukkaa. My\u00f6s meriveden korkeusvaihtelut ovat saaneet osansa \u00e4\u00e4ri-ilmi\u00f6s\u00e4\u00e4tiloista.<\/p>\n<p>Paljon kirjoitetaan yksil\u00f6n mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastonl\u00e4mpenemiseen. Puhutaan hiilijalanj\u00e4list\u00e4 ja valinnoista, jotka vaikuttavat siihen. Maapallon tilaan ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ollaan her\u00e4tty. Luonto on aina ollut minulle ykk\u00f6sprioriteetti. Rakastan merta, lintujen viserryst\u00e4, el\u00e4imi\u00e4 luonnossa, metsien vehreytt\u00e4, luonnon moninaisia antimia, unohtamatta sit\u00e4 henkist\u00e4 talletusta, johon luonto on meit\u00e4 varten sijoittanut koko voimansa. Tasapaino ja kohtuus kaikessa ovat ydinjuttu. Arkkiatri Arvo Ylpp\u00f6 sanoi aikoinaan, kun h\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin 101-vuotishaastattelussa pitk\u00e4n i\u00e4n salaisuutta, ett\u00e4 kaikkea kohtuudella.<\/p>\n<p>Meille on t\u00e4ll\u00e4hetkell\u00e4 annettu t\u00e4m\u00e4 tarjotin. Kannammeko sen vain omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n heti tyhjennett\u00e4v\u00e4ksi vai ker\u00e4\u00e4mmek\u00f6 siihen ev\u00e4it\u00e4 huomisen varalle? Ihmisen pit\u00e4\u00e4 jaksaa el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt mutta toisaalta kukaan ei voi itsekk\u00e4\u00e4sti olla katsomatta huomiseen, muuten saattaa kompastua omiin jalkoihinsa. Itse olen tehnyt muutaman valinnan, joiden toivon kantavan pitk\u00e4lle tulevaisuuteen. Luovuin autosta, vaihdoin veneen moottorin uuteen p\u00e4\u00e4st\u00f6ilt\u00e4\u00e4n huippuekologiseen versioon, v\u00e4hensin muovin k\u00e4yt\u00f6n aivan minimiin sek\u00e4 kierr\u00e4t\u00e4n sit\u00e4 ja olen muokannut ruokavaliotani ilmastoyst\u00e4v\u00e4llisemp\u00e4\u00e4n suuntaan. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 itselleni, en edelleenk\u00e4\u00e4n suosi matkustelua. Olen aina ollut paikkauskollinen ja saanut pienist\u00e4, ilman moottorivoimaa tehdyist\u00e4 retkist\u00e4, suurimman ilon. K\u00e4vellen, juosten, py\u00f6r\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on minun valintani, mik\u00e4 on sinun?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Viime vuonna oli elokuun kolmannen p\u00e4iv\u00e4n aamuna +21 astetta l\u00e4mmint\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n, tasan vuosi tuosta, mittari n\u00e4ytti +9. Her\u00e4tty\u00e4ni vein Wilman ulos ja annoin Napille aamupalaa. Sen j\u00e4lkeen laitoin saunan tulille. Aivan erinomainen hetki aamusaunoa. Kun muistelen lapsuuteni kesi\u00e4, ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kelej\u00e4 vuodenajasta riippumatta, paljon on muuttunut. Saaristolaisena ensimm\u00e4isen\u00e4 tulevat mieleen tuulet. Vaikka kuinka tuijottaisimme keskiarvoihin, [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,79],"tags":[101,102,62,63,60,47,103,53],"class_list":["post-3407","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luonto","category-meri","tag-ilmastonlampeneminen","tag-kesa","tag-kevat","tag-luonto","tag-meri","tag-myrsky","tag-syksy","tag-talvi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3407","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3407"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3407\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3417,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3407\/revisions\/3417"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3407"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3407"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3407"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}