Kuinka usein t\u00f6rm\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n tilanteeseen, jossa on v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty ihminen. Jossain tapauksissa syyn\u00e4 on jokin elimist\u00f6llinen poikkeus valtav\u00e4est\u00f6st\u00e4, jota sen kantajakaan ei itse tiedosta. Ei siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sairaus vaan elimist\u00f6n ominaisuus k\u00e4sitell\u00e4 asioita. Itsell\u00e4ni se on ADHD. Tuo sanahirvi\u00f6 on ollut vuosia kevyt heitto, jos ja kun s\u00e4helsin jotain. Tokaisin usein itselleni, ett\u00e4 mulla on varmaan ADHD, kun s\u00e4hl\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kaikkea ei voi laittaa ADHD:n piikkiin mutta n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen, diagnoosin saatuani, olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt vuosien takaista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4ni. Miksi vain jumitin ja toisaalta, miksi menin p\u00e4\u00e4 kolmantena jalkana kuurona ja kovaa. Miksi ihmissuhteiden yll\u00e4pito oli vaikeaa, miltei mahdotonta, miksen pystynyt oppimaan kuten muut ik\u00e4iseni ja miksi mieli oli jatkuvasti levoton, kuullen ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t kymmenet keskustelut, k\u00e4sitellen yht\u00e4 aikaa kymmeni\u00e4 asioita, ja spurttaillen eteenp\u00e4in vain niiss\u00e4 asioissa, jotka saivat ajatukseni lentoon.<\/p>\n
ADHD ihminen tarvitsee l\u00e4helleen ihmisen, joka pit\u00e4\u00e4 kiinni. Ihmisen, jolle tuo vilkas, touhuava s\u00e4hl\u00e4p\u00e4\u00e4 on t\u00e4rkeint\u00e4. Nuorempana vihasin itse\u00e4ni juuri siksi, ett\u00e4 koin olevani tyhm\u00e4, koska en pystynyt oppimaan perinteisin menetelmin mit\u00e4\u00e4n. Ainut mink\u00e4 osasin eritt\u00e4in hyvin, oli liikkua. K\u00e4vell\u00e4, juosta, py\u00f6r\u00e4ill\u00e4, uida, hiiht\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 enemm\u00e4n olin liikkeess\u00e4, sit\u00e4 paremmin pystyin keskittym\u00e4\u00e4n. Toinen voimavarani oli luovuus. Kirjoitin, piirsin, lauloin, tanssin. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee nykytilaanikin t\u00e4ysin. Samoin ty\u00f6, jossa liikun, on minua varten. Onnekseni olen l\u00f6yt\u00e4nyt sellaisen.<\/p>\n
Kun saa tiedon (diagnoosin) ominaisuudestaan, joka vaikuttaa n\u00e4inkin kokonaisvaltaisesti arkeen, kuten ADHD, voi alkaa ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n tapoja, joiden avulla arki ja koko el\u00e4m\u00e4 helpottuu. Niin itsell\u00e4 kuin l\u00e4heisill\u00e4kin. Minulle kaikkein vaikeinta on keskittyminen, paikallaanolo ja oleminen \u00e4\u00e4nien seassa. Kun koetan lukea jotain, ajatukseni l\u00e4htev\u00e4t harhailemaan jo kolmannen lauseen j\u00e4lkeen. Ajatukset pomppivat kaikessa, mit\u00e4 mieleen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voi tulla. Paikallaan oleminen on tukalaa. Jos joudun istumaan vaikkapa l\u00e4\u00e4k\u00e4rin odotustilassa, en kykene olemaan paikoillani. K\u00e4velen, vaihdan asentoa, kirjoitan, tutkin puhelintani, puhun tuntemattomien kanssa, tuskastun ja alan tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 ennen kuin p\u00e4\u00e4sen sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tukalinta on olla \u00e4\u00e4nimaailmassa. ADHD ihminen kykenee poimimaan \u00e4\u00e4nijoukosta kymmeni\u00e4 keskusteluja. Voi kokeilla, millaista se on, laittamalla 5 eri radion keskustelukanavaa p\u00e4\u00e4lle ja koettaa siin\u00e4 kuunnella kaikkia yht\u00e4 aikaa. \u00c4\u00e4nimaailma my\u00f6s ahdistaa, jos joutuu olemaan paikoillaan. \u00c4\u00e4net ik\u00e4\u00e4n kuin vy\u00f6ryv\u00e4t yli, eik\u00e4 niit\u00e4 saa poissuljettua kuuloltaan. Siksi asun erakkona saaressa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kukaan keskustele, ei ainakaan p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in kenenk\u00e4\u00e4n kanssa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole autojen \u00e4\u00e4ni\u00e4, musiikkia, kenkien kopinaa asfaltilla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei pauku, narise eik\u00e4 vihell\u00e4 mik\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun ei pysty keskittym\u00e4\u00e4n, hidastuu. Ei saa mist\u00e4\u00e4n tekemisest\u00e4 kiinni. Mit\u00e4\u00e4n ei kykene aloittamaan, sill\u00e4 keskittymisen puute johtaa mahdottomuuteen tehd\u00e4 aloite. Oli kyse sitten tiskaamisesta, opiskelusta, lastenhoidosta tai mist\u00e4 vaan. Joko kaikkea on liikaa tai sitten ADHD-ihminen on l\u00f6ys\u00e4, mit\u00e4\u00e4n aikaansaamaton, kauas tuijottava olento. Eik\u00e4 h\u00e4n voi sille mit\u00e4\u00e4n. Jos puoliso siin\u00e4 vaiheessa alkaa nalkutuksen, huutamisen, v\u00e4h\u00e4ttelyn ja syyllist\u00e4misen, ollaan tilanteessa, jossa ADHD ihminen v\u00e4ist\u00e4\u00e4 voimakasta \u00e4\u00e4nimaailmaa ja tuntee itsens\u00e4 viel\u00e4 huonommaksi, syytt\u00e4 ja turhaan.<\/p>\n
K\u00e4yt\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n apunani lyhyit\u00e4 tekemisi\u00e4 ja kalenteria. Tukenani on aina ollut vahva haluni kirjoittaa ja analysoida tekemisi\u00e4ni, joten tuota luontaista taipumusta k\u00e4yt\u00e4n hy\u00f6dykseni, jotta arki ADHD:n kanssa olisi siedett\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Kirjaan siis itselleni kevyen suunnitelman, raskaan sijaan, jonka mukaan etenen viikoittain. Oli kyse sitten omasta liikunnasta, koirien treeneist\u00e4 tai vaikkapa ihmisten kanssa kohtaamisista. Kun kalenteri on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, on helpompi aloittaa. Juuri t\u00e4ss\u00e4 kohtaa koen, ett\u00e4 olen v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty. Miksi tuo nainen kokoajan tuijottaa puhelintaan kuin teini? Eik\u00f6 h\u00e4nell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4? Niin. Puhelimestani l\u00f6yd\u00e4n tekemiset ja puhelimeni on levottomuuteni l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, pienill\u00e4 asioilla, joita voin sen avulla tehd\u00e4, kun en pysty olemaan paikoillani.<\/p>\n
Kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4 on kuitenkin perhe, joka tiedostaa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 taipumukseni. Ja sen, etten voi muuta, vaikka haluaisinkin. Mieheni on rauhallinen ja ohjaa minua, kun h\u00e4n n\u00e4kee, ett\u00e4 alan sinkoilla. Samoin h\u00e4n antaa minun olla flegmaattinen, sen tilan tullessa p\u00e4\u00e4lle. H\u00e4n itseasiassa on minun oppikirjani. H\u00e4n kertoo minulle asioita kuvin, elein ja kulkemalla kanssani luonnossa. H\u00e4n antaa minun oivaltaa ja kysell\u00e4 asioita, jotka olisi pit\u00e4nyt systeemin mukaan oppia 15-vuotiaana. En kyennyt silloin mutta nyt, mieheni avulla, kykenen. H\u00e4n vahvistaa niit\u00e4 puoliani, jotka ovat hallinnassani mutta joita en saa ulos keskittymiskykyni puutteen takia. Ja kun onnistun, vahvistuu mieleeni j\u00e4lki, ett\u00e4 olen osannut t\u00e4m\u00e4n ennenkin. My\u00f6s poikani antavat minun olla min\u00e4. Liikkuvainen, puhelias, laulavainen \u00e4iti, joka on v\u00e4h\u00e4n s\u00e4hl\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oma perhe ja sen tuki on kaiken a ja o ADHD-ihmisell\u00e4kin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kuinka usein t\u00f6rm\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n tilanteeseen, jossa on v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretty ihminen. Jossain tapauksissa syyn\u00e4 on jokin elimist\u00f6llinen poikkeus valtav\u00e4est\u00f6st\u00e4, jota sen kantajakaan ei itse tiedosta. Ei siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sairaus vaan elimist\u00f6n ominaisuus k\u00e4sitell\u00e4 asioita. Itsell\u00e4ni se on ADHD. Tuo sanahirvi\u00f6 on ollut vuosia kevyt heitto, jos ja kun s\u00e4helsin jotain. Tokaisin usein itselleni, ett\u00e4 mulla on varmaan ADHD, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,6,10],"tags":[26,104,106,105],"class_list":["post-3412","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luonto","category-pohdintoja","category-terveys","tag-adhd","tag-arki","tag-oppiminen","tag-perhe"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3412","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3412"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3412\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3418,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3412\/revisions\/3418"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3412"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3412"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3412"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}