Oletko koskaan koettanut huutaa kuolleelle? Oletko ollut h\u00e4nelle vihainen tai esitt\u00e4nyt kysymyksi\u00e4 h\u00e4nelle? H\u00e4n ei vastaa. H\u00e4n ei puollustaudu. H\u00e4nest\u00e4 ei saa mit\u00e4\u00e4n irti. H\u00e4nt\u00e4 voi kyll\u00e4 syyllist\u00e4\u00e4 mutta syyllisyys tulee bumerangina takaisin. Ja mit\u00e4 sitten, kun kaikki se syyllisyys, loka ja tuska, jonka heitit h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, onkin syliss\u00e4si?<\/p>\n
Tuijotan kuvaa kehyksien sis\u00e4ll\u00e4. Hyvin koottu ilme, hienoinen hymynkare huulilla. Asento on rento, samoin vaatetus. Tuijotan kuvaa ja mieless\u00e4ni olen kovin vihainen. \u00c4\u00e4neen en sano mit\u00e4\u00e4n. On syd\u00e4ny\u00f6, istun yksin s\u00e4gyll\u00e4, kehystetty kuva syliss\u00e4ni. Mit\u00e4 sait aikaan, kun l\u00e4hdit? Tuliko mieleen, ett\u00e4 t\u00e4nne j\u00e4\u00e4 hyvin l\u00e4heinen joukko ihmisi\u00e4, jotka kaipaavat sinua, joiden el\u00e4m\u00e4 muuttui l\u00e4ht\u00f6si j\u00e4lkeen? Ei vastausta. Sin\u00e4 vain l\u00e4hdit. Et kertonut suoraan syyt\u00e4, kerroit vaan pikkuhiljaa silloin t\u00e4ll\u00f6in, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Niin. V\u00e4sytt\u00e4\u00e4 se ket\u00e4 tahansa. Ei t\u00e4\u00e4lt\u00e4 silti vain l\u00e4hdet\u00e4 tuollalailla. Kerroit, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4si on merkitykset\u00f6n. Mit\u00e4 viel\u00e4! Tunnen kuinka syd\u00e4meni hakkaa rinnassa, kovaa. Mill\u00e4 sanoilla minun olisi pit\u00e4nyt kertoa, ett\u00e4 merkitset paljon? Niin monelle. Niinkuin me kaikki. Me kaikki olemme t\u00e4rkeit\u00e4, monille ja taas monille ihmisille. Harva vaan kertoo sen meille. Emmek\u00e4 mek\u00e4\u00e4n muista kertoa sit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Istun yh\u00e4 kuva k\u00e4dess\u00e4ni. Editseni laukkaa vuodet ja tuhansia sanoja. Kohtaamisia l\u00e4ht\u00f6si j\u00e4lkeen. Ik\u00e4v\u00e4\u00e4, ep\u00e4toivoa, surua, kaipausta, syyllist\u00e4mist\u00e4, lohdutusta, etsimist\u00e4. Ja etenkin lauseita, jotka sattuivat. Muutoksia, jotka v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tekiv\u00e4t tuhojaan turvallisessa arjessa. Tuntemuksia, jotka saivat minut nousemaan yl\u00f6s, ja l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Matkalle, jossa ei ole p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Matkalle, pakoon siit\u00e4, mit\u00e4 oli. Pakoon sinne, mit\u00e4 ei ole.<\/p>\n
Syd\u00e4n pit\u00e4isi saada lakaistua mutta ei ole voimia tarttua luutaan. Siell\u00e4 asuvat ne kaikki, mit\u00e4 ajatuksissasi kannat. Ihmiset, el\u00e4imet, tapahtumat, kivut, ilot, surut, menetykset, saavutukset. Kaikki. Kun syd\u00e4mest\u00e4 revit\u00e4\u00e4n irti lapsi, jota rakastaa, tilalle ei tule mit\u00e4\u00e4n. On kuin yksi j\u00e4senesi l\u00e4htisi irti. Toinen k\u00e4si, tai toinen jalka. Opettelet el\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman raajaa. Silti silloin t\u00e4ll\u00f6in koetat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 poissaolevaa. Astua jalalla, mit\u00e4 ei ole tai kurottaa jotain k\u00e4dell\u00e4, joka on poissa. On turha kertoa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu ja ett\u00e4 aika parantaa haavat. Raajat eiv\u00e4t kasva takaisin, vaikka el\u00e4isin 100 vuotta. On turha lohduttaa sanoilla, ett\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 eteenp\u00e4in, onhan sinulla muut lapset. Nuo sanat ovat julminta, mit\u00e4 lapsensa menett\u00e4neelle voi sanoa. Tai oikeastaan kaikkein kamalinta oli kuulla, ett\u00e4 lapsihan oli t\u00e4ysi-ik\u00e4inen, h\u00e4n sai tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4lleen ja itselleen juuri niinkuin halusi. Noita lauseita laukovat ihmiset joko eiv\u00e4t loppuun asti ajattele, mit\u00e4 sanovat tai sitten he ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen julmia ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole kokeneet menetyksi\u00e4.<\/p>\n
Katselen kuvaa ja kysyn, tuliko mieleen ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4si, ett\u00e4 se, mit\u00e4 pidit siihen asti hyv\u00e4n\u00e4, turvallisena ja tuttuna, kokee muutoksen. Et ole sit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4ss\u00e4 mutta katsoit kuitenkin j\u00e4rkev\u00e4ksi l\u00e4hte\u00e4, vaikka l\u00e4ht\u00f6si j\u00e4lkeen tuli hy\u00f6kyaalto, joka murskasi alleen kaiken entisen. Ravistaen j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neiden sieluja, ajatuksia, el\u00e4m\u00e4n peruspilareita. Kuva ei vastaa minulle edelleenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kosken sormin kuvan edess\u00e4 olevaan lasiin. Silit\u00e4n sormin kuvan p\u00e4\u00e4t\u00e4, ja kyyneleet kastelevat kehykset. Kun minulla ei ole edess\u00e4ni nappia, jolla palaisin takaisinp\u00e4in. Aikaan, jolloin olit. Mit\u00e4 osaisin sanoa toisin? Miten olisin osannut el\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 et olisi l\u00e4htenyt? Kerroit, ettei kukaan v\u00e4lit\u00e4 eik\u00e4 muista en\u00e4\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4, kun olet l\u00e4htenyt. Miten v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olitkaan!!! Sinut kyll\u00e4 muistetaan. Sinua kaivataan ja mietit\u00e4\u00e4n, millainen nyt ja nyt olisit, jos olisit t\u00e4\u00e4ll\u00e4, miss\u00e4 me muutkin. Sinun l\u00e4ht\u00f6si j\u00e4lkeen tieni ei ole ollut en\u00e4\u00e4 tasainen. Vuoret ovat kasvaneet, laaksot ovat syventyneet. Meri on muuttunut vihaiseksi ja sade, joka taivaalta putoaa, on tikareita, jotka viilt\u00e4v\u00e4t haavat auki.<\/p>\n
Olen silloin t\u00e4ll\u00f6in halunnut tulla luoksesi. Kuitenkin, ne ihmiset, joiden kanssa t\u00e4t\u00e4 matkaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivallan, ovat saaneet minut j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tunnen, ett\u00e4 minulla on elett\u00e4v\u00e4n\u00e4 kaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 yht\u00e4 aikaa. Omani ja sinun. Sinun el\u00e4m\u00e4, joka j\u00e4i kesken. Pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 huolta itsest\u00e4ni, jotta jaksan t\u00e4m\u00e4n matkan. Meid\u00e4n matkan. Ja koska kuljet vierell\u00e4ni, tunnen surun. Kuulen yh\u00e4 askeleesi hiekalla, tunnistan \u00e4\u00e4nesi ja n\u00e4en piirteit\u00e4si niin itsess\u00e4ni kuin veljiss\u00e4sikin. Ne kaikki pit\u00e4v\u00e4t minut t\u00e4\u00e4ll\u00e4, koska sinun el\u00e4m\u00e4si jatkuu minussa. Laitan kuvan takaisin p\u00f6yd\u00e4lle. En ole en\u00e4\u00e4 vihainen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Oletko koskaan koettanut huutaa kuolleelle? Oletko ollut h\u00e4nelle vihainen tai esitt\u00e4nyt kysymyksi\u00e4 h\u00e4nelle? H\u00e4n ei vastaa. H\u00e4n ei puollustaudu. H\u00e4nest\u00e4 ei saa mit\u00e4\u00e4n irti. H\u00e4nt\u00e4 voi kyll\u00e4 syyllist\u00e4\u00e4 mutta syyllisyys tulee bumerangina takaisin. Ja mit\u00e4 sitten, kun kaikki se syyllisyys, loka ja tuska, jonka heitit h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen, onkin syliss\u00e4si? Tuijotan kuvaa kehyksien sis\u00e4ll\u00e4. Hyvin koottu […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[107,30,72],"class_list":["post-3452","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-lahteminen","tag-lapset","tag-suru"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3452","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3452"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3452\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3453,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3452\/revisions\/3453"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3452"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3452"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3452"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}