L\u00f6ysin liki nelj\u00e4 vuotta sitten kirjoittamani novellin olkap\u00e4\u00e4leikkauksestani ja siit\u00e4 toipumisesta. Koska minulle on tehty paljon leikkauksia ja nykyinen sel\u00e4n tilanne on hyvin h\u00e4ilyv\u00e4inen, liit\u00e4n t\u00e4h\u00e4n per\u00e4\u00e4n Ankkuroidun blogikirjoituksena. T\u00e4m\u00e4 on osittain itselleni pohja, jota seuraten saatan kirjoittaa sel\u00e4st\u00e4ni samantapaisen novellin.<\/p>\n
Syyskuussa kuluvaa vuotta (2015) astelin reippain askelin (niinkuin on tapanani t\u00f6iss\u00e4 aina kulkea) asiakkaan pihaan, tarkoituksena vied\u00e4 laatikkoon lehti. Mik\u00e4\u00e4n mahti maailmassa ei ole koskaan saanut minua pelk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pihassa irti juoksevia koiria, tai s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n pihapiiriss\u00e4 olevia humalaisia ihmisi\u00e4 saati sitten ett\u00e4 v\u00e4istelisin myrskyn saattelemaa vastatuulta, kaatosadetta, metrisi\u00e4 lumir\u00f6ykki\u00f6it\u00e4 tahi mit\u00e4\u00e4n vastoink\u00e4ymist\u00e4 silloin, kun t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n\u00e4ni on ty\u00f6n vaatima toimenpide. Mutta vaikka kuinka olin rohkea ja peloton, ja astelin varmoin askelin kohti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ni, en osannut kymmenen vuoden kokemuksellakaan aistia t\u00e4t\u00e4 salakavalaa olentoa, joka kirjaimellisesti kietoutui minuun. En oikein ymm\u00e4rr\u00e4, miksi niit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n vapaana, keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 pihoissa, ilman, ett\u00e4 on mink\u00e4\u00e4nlaista varoituskyltti\u00e4 edes lehdenjakajaa varten. No, joka tapauksessa, astelin pihassa ja aloin nousta rappuja yl\u00f6s laatikolle. Sielt\u00e4 se tuli, t\u00e4ysin varoittamatta! Kouluttamaton puutarhaletku. Se kiepsahti jalkojeni eteen, venytt\u00e4en itsens\u00e4 t\u00e4yteen mittaansa, aivan varoittamatta ja \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n\u00e4. En oikein ole t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n selvitt\u00e4nyt, millaista \u00e4\u00e4nimaailmaa puutarhaletkut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t saalistaessa. Itse en kuullut mit\u00e4\u00e4n. Tai no, k\u00e4sien varaan kaatuessani kuulin kyll\u00e4 t\u00f6m\u00e4hdyksen, mutta uskoisin sen tulleen minusta, en puutarhaletkusta. Sen j\u00e4lkeen kuulin viel\u00e4 muutaman suomalaisen sivistyssanan lausutuksi, tosin nekin, luulen, tulivat minun suustani, ei puutarhaletkun.<\/p>\n
Nousin yl\u00f6s ja katsoin ymp\u00e4rilleni. Kukaan ei n\u00e4hnyt. Otin lehden maasta, katsoin jalkoihini ja siin\u00e4 se k\u00f6ll\u00f6tti. T\u00e4ysin viattomana, ja \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n\u00e4 yh\u00e4. Eik\u00e4 se edes vaivautunut siirtym\u00e4\u00e4n. Ei, en potkaissut sit\u00e4 vihap\u00e4iss\u00e4ni. Vein vain lehden laatikkoon ja astelin varovasti letkun yli ja palasin kadulle. Ja tottakai, jatkoin ty\u00f6ni loppuun.<\/p>\n
Y\u00f6n p\u00e4\u00e4tteeksi sitten vihdoin unille. Muutaman tunnin unet keskeytyiv\u00e4t sitten kovaan s\u00e4rkyyn vasemmassa olkavarressa. Makasin hetken hiljaa petiss\u00e4 ja kuulostelin. Tuttuakin tutumpi s\u00e4rky. Nousin yl\u00f6s vain huomatakseni, ett\u00e4 olkap\u00e4\u00e4 on todella kipe\u00e4. Mietin kolmen vuoden takaista tapaturmaa ja oireita olkaniveless\u00e4. Tiesinp\u00e4 jo siin\u00e4 vaiheessa sen, mik\u00e4 diagnoosi tulee olemaan. Muutamien p\u00e4ivien p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ysin itseni ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4rin vastaanotolta. Tarvitaan kuvaus. Ultra. L\u00e4hete sinne, tuossa ole hyv\u00e4. Ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri taitaa tuntea minut jo hyvin, sill\u00e4 l\u00e4hetett\u00e4 ojentaessa, h\u00e4n katsoi minua ja sanoi: Et taida haluta j\u00e4\u00e4d\u00e4 sairaslomalle? Sairaslomalle, mie? No en, vastasin.<\/p>\n
Ultra tehtiin ja tiesin tuloksen ennenkuin radiologi ehti edes avata suutaan. T\u00e4m\u00e4 on ehj\u00e4 lukuunottamaatta valtavaa verenpurkausta kudoksissa. Takaisin l\u00e4\u00e4k\u00e4rille ja uusi l\u00e4hete erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4rille. J\u00e4lleen tiesin, mit\u00e4 sitten seuraa. L\u00e4hete magneettikuvaukseen. Kalpenin ennenkuin p\u00e4\u00e4sin ulos vastaanotolta. Se putki on tuskainen paikka. Ei fyysisesti vaan psyykkisesti. K\u00e4velin viel\u00e4 r\u00f6ntgeniin tilaamaan ajan rekkaan, ja sitten odottelemaan viikon verran aikaa…
\nViikko tuntui pitk\u00e4lt\u00e4. Minusta se oli vaan hyv\u00e4. Olisi voinut olla viel\u00e4kin pidempi. Oli paljon t\u00f6it\u00e4, sek\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja muuta puuhaa kotona koirien ja poikien kanssa. Minusta tuntui niin mukavalta, kun p\u00e4iv\u00e4t matelivat. Sit\u00e4 melkein jo unohti kaiken kiireen keskell\u00e4, mik\u00e4 oli seuraavana tiistaina edess\u00e4. Lopulta se p\u00e4iv\u00e4 kuitenkin koitti. Lampsin r\u00f6ntgenin luukulle ja sitten odottamaan. Minun tuuria se, ett\u00e4 ajat olivat tunnin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Laitoin viesti\u00e4 Ismolle, joka tuli seurakseni istumaan ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n minua k\u00e4dest\u00e4 kiinni. Minua ei pelottanut. Ei, ei todellakaan pelottanut. Minun sis\u00e4ll\u00e4, jossain hyvin syv\u00e4ll\u00e4, odotti kamu nimelt\u00e4 ahdistus ja h\u00e4nen kamunsa paniikki. Ensin mainittu p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 ulkomaailmaan ensin… Puristin aina vaan kovempaa Ismon k\u00e4tt\u00e4. Tunsin, kuinka syd\u00e4n alkoi reagoimaan ahdistuksen avatessa ulko-ovea. Sitten minut kutsuttiin sis\u00e4\u00e4n. Siis varjoainetta niveleen. Ismoa kuvotti ne piikit, jotka minuun iskettiin, minua ei. Mie taistelin t\u00e4m\u00e4n sitke\u00e4n kamun ulosmarssia vastaan. V\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 se teki tuloaan viekkuun. Ei olisi tarvinnut.<\/p>\n
Paineen tunne niveless\u00e4. Varjoaine teki tilaa itselleen. Ei onneksi mit\u00e4\u00e4n kipua. Heipat Ismolle, joka l\u00e4hti siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n autoani ja nousin rekkaan. Tutut kuviot. Olisin voinut ottaa kelloani ja sos-passiani pois tuntitolkulla, ei minulla t\u00e4ss\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kiire ole. Katsoin r\u00f6ntgenhoitajaa, olen valmis. H\u00e4n katsoi minua ammattilaisen ilmein takaisin. Onko kaikki hyvin, h\u00e4n kysyi. Ei, ei ole hyvin. Tunsin kuinka ahdistus irvaili minulle. Olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4ni. Siin\u00e4 se istui, heilutteli pitki\u00e4 koipiaan, irvokkaasti istuen kipe\u00e4n k\u00e4sivarteni p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Koetin ep\u00e4toivoisesti tiputtaa sen maahan, vaikka tiesin jo ennakkoon sen olevan turha toimenpide. Katsoin uudestaan r\u00f6ntgenhoitajaa. Mie en pysty olemaan tuolla. N\u00e4ytin k\u00e4dell\u00e4ni h\u00e4nen ohitseen, h\u00e4nen takana n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 magneettilaitetta, putkineen. Hoitaja kysyi, sanoinko asiasta varjoainetta saadessani. Kyll\u00e4 sanoin, mutta vastaus oli, ett\u00e4 asenteella sielt\u00e4 selvi\u00e4\u00e4. Hoitaja py\u00f6ritteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Hetkeksi tuli vahva olo. R\u00f6ntgenhoitaja oli ammattilainen. H\u00e4n tiesi, mit\u00e4 magneettiputki toisille voi aiheuttaa. Ahdistus liukastui ja putosi lattialle. Nopeasti se kuitenkin kiipesi siihen takaisin, vikkel\u00e4 kun oli. Koetin parhaani mukaan tehd\u00e4 ahdistuksen matkan vaivalloiseksi, v\u00e4\u00e4ntelehtim\u00e4ll\u00e4 ja korjailemalla vaatteitani v\u00e4h\u00e4nv\u00e4li\u00e4. Ulkopuolisesta k\u00e4yt\u00f6kseni varmaan n\u00e4ytti hermoilemiselta. Tosiasiassa kuitenkin koetin kaikin tavoin saada ahdistuksen karistettua kimpustani. Se mokoma onnistui kuitenkin tavoitteessaan ja istui j\u00e4lleen tiiviisti olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4ni. Menin lavitsalle ja hoitaja kiinnitti olkap\u00e4\u00e4ni telineeseen. Tunsin voimakasta kipua, nivel oli pahasssa asennossa. Samalla tavalla siihen koski kolme vuotta sitten, kun se magneettikuvattiin. Luurit p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja se paras yst\u00e4v\u00e4 k\u00e4teen: pallo, jota painamalla hoitaja tulee hetkess\u00e4 luokseni, kun olen putkessa.<\/p>\n
Kuulokkeista kuulin hoitajan rauhoittavan \u00e4\u00e4nen. Kuvaus alkaa, ensimm\u00e4inen sarja kest\u00e4\u00e4 niin ja niin monta minuuttia. Rauhoittelin itse\u00e4ni. Vaikka putki oli ahdas, ahdistus onnistui roikkumaan mukana. Itse asiassa se asettui irvokkaasti tyynylleni, aivan p\u00e4\u00e4ni viereen. Miten se kehtasi? Retosteli viel\u00e4 pehme\u00e4ll\u00e4 tyynyll\u00e4 ja n\u00e4in sivusilm\u00e4ll\u00e4, kuinka se kaivoi taskustaan k\u00e4nnyk\u00e4n. Kelle se nyt soittaa, magneettiputkessa. Teki mieli painaa palloa ja ilmoittaa hoitajalle, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on matkapuhelin magneettilaitteessa. Lopulta katsoin kuitenkin j\u00e4rkev\u00e4mm\u00e4ksi keskitty\u00e4 itseni rauhoittamiseen. Niinp\u00e4. Ahdistus sai rauhassa soittaa. Ja nyt j\u00e4lkik\u00e4teen tied\u00e4n, kelle se soitti. Parhaalle kamulleen, paniikille.<\/p>\n
Ensimm\u00e4iset minuutit keskityin ty\u00f6asioihin. Mietin itseni piireille ja jaoin lehti\u00e4. Se toiminto on minuun niin syv\u00e4lle selk\u00e4ytimeen varustettu, ett\u00e4 se on helppoa, jopa magneettiputkessa. En muista en\u00e4\u00e4 mille kadulle p\u00e4\u00e4sin, kun aloin tuntea vastustamatonta halua liikkua. Liikkuminen on tietenkin kielletty putkessa. Koska tiesin, etten saa liikkua, minua alkoi hermostuttamaan. Ja se oli se huume, joka sai ahdistuksen kamun liikkeelle. Hermostuminen antoi paniikille ty\u00f6kalut ja j\u00e4lleen kuulin, kuinka ulko-ovi narahti. Paniikki iskeytyi suoraan p\u00e4in minua. Se lietsoi jokaista lihastani liikkumaan, se lietsoi kipua olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. Se jollain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla sai putken sein\u00e4m\u00e4t l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n minua. Ja vaikka minulla oli silm\u00e4t kokoajan tiukasti kiinni, tunsin sen l\u00e4hestymisen. Muutamien kymmenien sekunttien ajan koetin pit\u00e4\u00e4 itseni kasassa. Taistelin vahvasti, siihen olen tottunut mm. kest\u00e4vyysjuoksussa. Sitten tuli piste i:n p\u00e4\u00e4lle. Ajatukseni karkasivat lehtienjaosta tilanahtauteen, hautaan, putoamiseen, luiden s\u00e4rkymiseen, murskaantumiseen. Painoin palloa. Ja odotin. Todellisuudessa hoitaja oli luonani viidess\u00e4 sekunnissa. Minusta tuntui kuitenkin, ett\u00e4 h\u00e4n viipyi matkalla tunnin.<\/p>\n
Sitten p\u00e4\u00e4sin pois putkesta. Ahdistus ja paniikki katosivat. Raukkamaista. Eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet edes loppuselvitykseen. Katosivat vain. Hoitaja kysyi rauhallisesti, miten voin. Py\u00f6ritin vain p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. Hetken keskusteltuamme, p\u00e4\u00e4dyimme ottamaan casen viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 uudelleen, l\u00e4\u00e4kityksen avulla. Huokaisin helpotuksesta, ulos. Ismo oli ulkona vastassa. Kuinka h\u00e4n osasikaan tulla paikalle juuri silloin? Menin huilaamaan teekupin \u00e4\u00e4reen ennen ajomatkaa kotiin.<\/p>\n
Seuraava viikko tuntui lent\u00e4v\u00e4n. Itse en mitenk\u00e4\u00e4n siit\u00e4 nauttinut. Tiesin, ett\u00e4 joudun pian taas putkeen. Vaikka hoitajat kuinka minulle vakuuttelivat, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4ke, jota saan, rauhoittaa minut t\u00e4ysin, sinkoilin seinille yhden jos toisenkin kerran pitkin viikkoa. Minusta jotenkin vain tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 sein\u00e4t nimenomaa halusivat minun tekev\u00e4n niiden kanssa l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 tuttavuutta. Niinp\u00e4 seuraava tiistai saapui pian, aivan liian pian. Ismo haki minut kotoa ja vei tutkimuksiin. Tultiin sovittuun aikaan hoitajan luo. H\u00e4n katsoi minua arvioiden. Jaa, ett\u00e4 olet noin pienikokoinen. Kuinkahan paljon t\u00e4t\u00e4 uskaltaa sulle antaa? Katsoin h\u00e4neen kysyv\u00e4sti. Mie en halua laukata t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jatkuvasti. Anna nyt sellainen annos, ett\u00e4 taatusti pystyn putkessa makaamaan. T\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4neen sanottuani, kamuni sis\u00e4tiloissa tuntuivat liikehtiv\u00e4n. Ahdistus ja paniikki. Lopulta hoitaja teki p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. T\u00e4ss\u00e4 sinulle norsun annos, isompi mieskin rauhoittuu t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4n kanssa t\u00e4ysin. Napit naamaan ja lasi vett\u00e4 per\u00e4\u00e4n. Olin yh\u00e4 tilassa, jossa taistelin painamalla ulko-ovea tiiviisti kiinni. K\u00e4veltiin sitten Ismon kanssa pitkin L\u00e4\u00e4k\u00e4rikeskusta, sill\u00e4 l\u00e4\u00e4ke ei heti alkanut vaikuttamaan.<\/p>\n
Koska olen el\u00e4m\u00e4ni aikana joutunut samantyyppisi\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 ottamaan ennenkin, tiesin milloin on aika istua alas. Silloin, kun hienoinen humina sekoittaa \u00e4\u00e4net tuulen pauhuksi, ja rakennusarkkitehdin kunto alkaa arveluttaa lattioiden vaaterin muuttuessa kaltevaksi. V\u00e4symyst\u00e4 en tuntenut lainkaan, ainoastaan liev\u00e4\u00e4 ajattelun hitautta. Ismon mielest\u00e4 puheeni oli hieman puuroista. Kamuni sen sijaan pysyiv\u00e4t \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n innokkaina ulko-oven liepeill\u00e4. Mietin itsekseni, mik\u00e4 annos riitt\u00e4\u00e4 loppujen lopuksi siihen, ett\u00e4 ne molemmat pysyv\u00e4t sis\u00e4tiloissa.<\/p>\n
Lopulta varjoaine huoneesta kutsuttiin minut paikalle. En ole ikin\u00e4 pel\u00e4nnyt tai ollut moksiskaan mist\u00e4\u00e4n piikityksist\u00e4. Muutaman kerran olen saanut verikokeissa tuta, milt\u00e4 tuntuu, kun neula menee ohi suonen mutta olen sivuttanut tunteen olankohautuksella. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli toisin. Minusta tuntui, ett\u00e4 varjoaineen laittaja ei ollut oikein ajantasalla. Ensinn\u00e4kin h\u00e4n h\u00f6p\u00f6tti liikaa. Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 minua siis istui keski-ik\u00e4inen mies, joka soljutteli sanoja suustaan kuin runoilija. Paitsi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli valkoinen takki p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja h\u00e4n oli radiologi. Koetin parhaani mukaan olla mukana juonessa ja juttelin takaisin. Kaikki sujuikin mielest\u00e4ni kohtuullisesti, ja v\u00e4lill\u00e4 jopa mietin, ett\u00e4 voisin vaikka t\u00e4h\u00e4n torkahtaa. Ehk\u00e4p\u00e4 l\u00e4\u00e4ke vaikutti paremmin, kun olin makuuasennossa. Mutta sitten, t\u00e4m\u00e4 valkotakkinen runoilija sanoi \u00e4\u00e4neen oh hoh ja samaan aikaan viilt\u00e4v\u00e4 kipu l\u00e4visti koko olkavarteni. Minulta p\u00e4\u00e4si useampi sivistyssana (n\u00e4in Ismo minulle j\u00e4lkik\u00e4teen kertoi). Kipu oli valtava. Puudutuspiikki oli osunut ohi kohteensa ja j\u00e4lki sen mukaista. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri lis\u00e4si vauhtia, siis sanojen suoltamista ja iski kaksi puudutuspiikki\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Oli aivan sama, vaikka minulle olisi annettu norsulauman kaatava annos rauhoittavia, mieleni sopukoita viilsi primitiivinen vaisto, joka kehoitti pakenemaan. Pysyin kuitenkin lavitsalla mutten ollut en\u00e4\u00e4 tippaakaan rauhoittunut, v\u00e4synyt tai tokkurainen. Lopuksi varjoaine niveleen ja kipu yltyi.<\/p>\n
Ismo talutti minut rekkaan. Olin jo moikkaamassa h\u00e4nelle heipat, kun hoitaja sanoi, ett\u00e4 Ismo voi tulla mukaan pit\u00e4m\u00e4\u00e4n minua k\u00e4dest\u00e4 kiinni. Suuri helpotuksen tunne ymp\u00e4r\u00f6i minut kokonaan. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni oli lis\u00e4ksi kumma tunne. V\u00e4symyst\u00e4 en tuntenut tippaakaan. Mutta ahdistus ja paniikki taisivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 rekan ulkopuolelle. Tai jos olivat mukana, olivat saaneet sen norsunannoksen ainetta sisuksiinsa ja makasivat jossain mieleni sopukoissa kuin pullokaupalla olutta nauttineet juhlijat. Pienen pieni v\u00e4re pakenemisesta pysyi kuitenkin kokoajan ajatuksissani. Olin valmiina pakenemaan mutta kiltisti seurasin hoitajaa putken luo. Puristin Ismon k\u00e4tt\u00e4 kokoajan. Katselin putkea voitonriemuisena. P\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 pysyn putkessa, tapahtui mit\u00e4 tapahtui. T\u00e4m\u00e4kin hoitaja oli aivan huippu ihminen ja jutteli rauhoittavasti minulle ja kertoi samalla Ismolle, mit\u00e4 tapahtuu ja miss\u00e4 h\u00e4n voi olla.<\/p>\n
Kuvaus k\u00e4ynnistyi. Hoitaja kertoi kuulokkeiden kautta tutkimuksen etenemisest\u00e4. Ismo retkotti ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isess\u00e4 asennossa jalkani vieress\u00e4, pit\u00e4en tiukasti kiinni k\u00e4dest\u00e4ni. Tai se taisin olla mie, joka k\u00e4tt\u00e4 eniten puristi. L\u00e4\u00e4ke ei edelleenk\u00e4\u00e4n v\u00e4sytt\u00e4nyt. Pintaj\u00e4nnitys oli poissa mutta yh\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4ni pidettiin bileit\u00e4, joista v\u00e4kisin oltiin tulossa ulos. Kun sitten tunsin sen saman pakottavan tarpeen liikkua, puristin Ismon k\u00e4tt\u00e4. H\u00e4n vastasi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti puristukseeni silitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sormiani. Taistelin. Muutamien minuuttien v\u00e4lein hoitaja ilmoitti uudesta kuvauksen kestoajasta. Tunsin, kuinka ahdistus ja paniikki tanssivat l\u00e4\u00e4keainehumalassa vatsani p\u00e4\u00e4ll\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tanssi yltyi hurjaksi rumbaksi ohimollani. Puristin silmi\u00e4ni yh\u00e4 tiukemmin kiinni ja sanoin itselleni puoli\u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 norsut saattavat kaatua t\u00e4h\u00e4n aineeseen mutta mie en. Silti, vaikkei l\u00e4\u00e4ke vaikuttanut minuun sill\u00e4 laajuudella, mik\u00e4 oli oletus, l\u00e4\u00e4kkeell\u00e4 oli kuitenkin rauhoittava vaikutus nimenomaa paniikin askeleiden nujertamisessa.<\/p>\n
Sitten kuulin parhaan mahdollisen tiedon kuulokkeista. Viimeinen sarja. Muutama minuutti. Hiljaisuus. Ovi kolahti ja hoitaja veti minut ulos putkesta. Ismo oli hyvin voipuneen n\u00e4k\u00f6inen. Puoli tuntia ties miss\u00e4 asennossa, j\u00e4nnittyneen\u00e4, h\u00e4n oli hoitanut lempe\u00e4sti teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Mie olin, l\u00e4\u00e4kkeen avustamana, nujertanut ahdistuksen ja paniikin ulosmarssit ja selvisin hauta-murskaantumisesta ehjin nahoin. Kun nousin istumaan, alkoi huone py\u00f6ri\u00e4. Hoitaja ja Ismo auttoivat minut ulos. Katselin aamup\u00e4iv\u00e4n taivasta hymy huulillani. Mietin sekunttien murto-osissa historian siit\u00e4, miksi mie taas jouduin makailemaan putkessa. Jos ei pysy pystyss\u00e4, voi sattua kaikenlaista. Sit\u00e4 kuitenkin on oppinut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tasapainonsa jo vuosikymmeni\u00e4 sitten, ja nyt sitten tekee tuttavuutta maankamaran kanssa liian vauhdikkaasti. Ismo keskeytti historiikkini pohdinnan.<\/p>\n
Sitten elimist\u00f6ni alkoi reagoimaan l\u00e4\u00e4kkeeseen uudella tavalla. V\u00e4symys astui kuviin ja huimaus yltyi. Tuntui, ett\u00e4 vasta nyt olisi kannattanut joutua putkeen. Olin niin r\u00e4ttiv\u00e4synyt, ett\u00e4 olin nukahtaa Ismon viereen. Tuollaista v\u00e4symyst\u00e4 ei tule vaikka valvoisin kaksi vuorokautta putkeen. Ja sit\u00e4h\u00e4n y\u00f6ty\u00f6l\u00e4inen, joka viel\u00e4 p\u00e4iv\u00e4tkin juoksee lis\u00e4t\u00f6iss\u00e4, v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 joutuu kokemaan. Olen aina ollut vahva valvomaan. Nyt kuitenkin v\u00e4sytti tavalla, joka oli… noh, hyvin unenomaista. Lopulta Ismo auttoi minut autoon ja l\u00e4hdettiin ajelemaan kotiin. Matkasta en muista mit\u00e4\u00e4n. Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kaaduin s\u00e4nkyyn. Nukuin ja nukuin. Onneksi seuraava y\u00f6 oli vapaa, muuten olisin tehnyt ty\u00f6t muistamatta mit\u00e4\u00e4n. Tosin, jos ne kertaalleen on tehnyt putkessa maatessa, miksip\u00e4 ne eiv\u00e4t olisi sujuneet uudestaan paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Magneettikuvauksen tulos, 13. ja perjantai, Ramin vastaanotolla.<\/strong><\/p>\n Magneettikuvauksesta toivuttuani tilasin ajan kirurgilleni kuullakseni, mik\u00e4 olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4ni on vikana. Historiamme t\u00e4m\u00e4n vanhan herrasmiehen kanssa on pitk\u00e4, onhan h\u00e4n operoinut minua p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin kolmattakymment\u00e4 kertaa. Aikojen alussa, ensimm\u00e4isten leikkausteni seassa tapahtui aikoinaan isompi fiba, joka johti siihen, ett\u00e4 operoitu polveni sai matkaansa ei toivotun vieraan: sairaalabakteerin. Muistan sen kuin eilisen p\u00e4iv\u00e4n, valitettavasti. Polven leikkaus meni hyvin, sielt\u00e4 poistettiin irtonaisia rustopaloja. Muutama p\u00e4iv\u00e4 leikkauksen j\u00e4lkeen her\u00e4sin tunteeseen, jota en toivo koskaan en\u00e4\u00e4 tuntevani. Kipu. Kun liikutin leikatun jalan varpaita, tajuntani pimeni. Olen aina pit\u00e4nyt pime\u00e4st\u00e4 mutta kivun kera tuo tunne oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin katastrofaalinen. En pystynyt liikkumaan milli\u00e4k\u00e4\u00e4n ilman viilt\u00e4v\u00e4\u00e4, koko naisen l\u00e4pi kulkevaa tuskaa. Muistan siin\u00e4 maatessani pohtivani pitk\u00e4\u00e4n, nostanko peiton ja kurkkaan, milt\u00e4 polveni n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. N\u00e4in vuosikymmenten j\u00e4lkeen, jos vain olisi ollut mahdollista, olisi kannattanut olla katsomatta. Polveni oli valehtelematta jalkapallon kokoinen. Sitten pikakelaus sitten hetkeen, jolloin kirurgini pelasti minut pinteest\u00e4. Olin maannut verenmyrkytys tilassa letkuissa pari viikkoa Karhulan sairaalan osastolla sairaalabakteerin jyll\u00e4tess\u00e4 elimist\u00f6ss\u00e4ni. Oli 20-vuotis syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ni. Aamulla toinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri tokaisi minulle, ett\u00e4 tiputushoito jatkuu, ei mahista irrottautua letkuista. Sitten Rami ilmestyi iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 sattumalta osastolle. H\u00e4n k\u00e4vi katsomassa minua. Katsoin masentuneena s\u00e4ngynpohjalta, vasen polvi oikosenaan petiss\u00e4. Sanoin h\u00e4nelle hiljaa, aivan varoen, ik\u00e4\u00e4nkuin polveni olisi voinut menn\u00e4 rikki kovempaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni. Ota n\u00e4\u00e4 piuhat multa irti, haluan liikkumaan. Rami katsoi minuun, silitti p\u00e4\u00e4t\u00e4ni ja irrotti minut letkuista. Nousin h\u00e4nen avustamanaan istumaan, hetki paikallani ja kyynersauvat k\u00e4siin. Ja niin alkoi toipuminen sairaalabakteerin ikeest\u00e4. Kaiken kaikkiaan toipuminen kesti 4 kuukautta, jonka aikana j\u00e4ykistynyt polvi saatiin uudelleen liikkuvaksi.<\/p>\n Nyt sitten istuin Ramin vastaanoton oven takana, ties kuinka monetta sadatta kertaa. Tuo luku ei suinkaan ole liioiteltu, sill\u00e4 Rami on leikellyt minua yli 20 kertaa ja joka leikkauksen yhteydess\u00e4 olen joutunut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n 10-20 kertaa vastaanotolla. Minulla oli vahva tunne ja jopa tietoisuus tulevasta diagnoosista, olihan Rami leikannut samaisen olkap\u00e4\u00e4ni reilu kolme vuotta aiemmin. Oireet olivat t\u00e4ysin samat. Mietin siin\u00e4 istuessani, mit\u00e4 kaikkea silloiseen tapaturmaan sis\u00e4ltyi. Sit\u00e4 kun rakastaa juoksemista. Mutta tielle saattaa jostain mets\u00e4n k\u00e4tk\u00f6ksist\u00e4 poukkoilla itsekseen vaeltavia kivi\u00e4 ja oksia, joiden ainut tarkoitus on saattaa tiell\u00e4kulkija nurin. Ja jos ne eiv\u00e4t onnistu teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin, niit\u00e4 suuresti miellyytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s tilanne, jossa ihminen tahi el\u00e4in saattaa heid\u00e4n avustuksellaan nivelens\u00e4 ep\u00e4loogisiin asentoihin. Seurauksella, ett\u00e4 nivelsiteet, ne joustavat kuminauhat niveliemme ymp\u00e4rill\u00e4, joutuvat venytykseen, jota ne eiv\u00e4t kest\u00e4. Kuuluu paukahdus, jonka seurauksena loppujen lopuksi huomaat makaavasi leikkausp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. N\u00e4in k\u00e4vi silloin my\u00f6s minulle. Otin kaatumisen k\u00e4dell\u00e4 vastaan ja olkap\u00e4\u00e4st\u00e4 repesi hauiksen pitk\u00e4 j\u00e4nne, ja kiert\u00e4j\u00e4kalvosin. 6 viikkoa sairaslomaa leikkauksen j\u00e4lkeen. Tunsin silloin hyvin syv\u00e4\u00e4 masennusta, niin pitk\u00e4n pakollisen makaamisen johdosta.<\/p>\n Rami avasi oven: Hilja Markkanen. Minua hymyilytt\u00e4\u00e4. Minun luottokirurgini. Ollaan aina tultu mainiosti toimeen, aina h\u00e4n on minut kuntoon saattanut ja h\u00e4n on erikoinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri: h\u00e4net saa milloin tahansa kiinni tekstiviestein. Nyt h\u00e4n kutsui minut sis\u00e4\u00e4n toista nime\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Kipsutan sis\u00e4\u00e4n h\u00e4nen vanavedess\u00e4\u00e4n. En ehdi edes istumaan, kun Rami kys\u00e4isee minulta, mit\u00e4 kuuluu. Tunnen tuon kirurgin tavat. Tied\u00e4n h\u00e4nen itseluottamuksensa ja ammattitaitonsa ty\u00f6ns\u00e4 suhteen. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tekee. Katson h\u00e4neen hieman h\u00e4mill\u00e4ni. Ik\u00e4\u00e4nkuin tuo mit\u00e4 kuuluu alustus ei toisi mukanaan mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4. En ollut tippaakaan ep\u00e4varma, ettenk\u00f6 tulisi t\u00e4ll\u00e4kin kertaa kuntoon mutta, mik\u00e4 ihmeen mit\u00e4 kuuluu Laura… Heit\u00e4n takaisin lopulta yht\u00e4 letke\u00e4sti mutta kysyen suurempia kuin kysynk\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 kuuluu Rami, mit\u00e4 minun olkap\u00e4\u00e4st\u00e4ni l\u00f6ytyi.<\/p>\n Hiljaisuus. Hiljaisuus, joka kest\u00e4\u00e4 aivan liian pitk\u00e4\u00e4n. Istu alas vaan, Rami lopulta sanoo ja huokaisee. L\u00e4vitseni iskeytyy tikari. Eik\u00e4 mik\u00e4 tahansa tikari. Ainakin kolmip\u00e4inen, tai viel\u00e4kin enempi p\u00e4it\u00e4, ja v\u00e4k\u00e4koukullinen kalastusv\u00e4line sek\u00e4 joukko s\u00e4hk\u00f6ankeriaita ja piikik\u00e4s ruusupuskakin viel\u00e4. Katson Ramia. Rami katsoo minua ja ottaa sivup\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 olkap\u00e4\u00e4n pienoismallin. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 potilaalle diagnoosia selitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n aina sellaisia. Ne selvent\u00e4v\u00e4t enemm\u00e4n kuin tuhat sanaa. Kiert\u00e4j\u00e4kalvosimessasi on ammottava reik\u00e4. Ei repe\u00e4m\u00e4\u00e4 vaan reik\u00e4. Leikkaus tulee olemaan suuri ja toipuminen helvetin pitk\u00e4. Katson h\u00e4nt\u00e4 silmiin ja nieleskelen.<\/p>\n Pitk\u00e4. Mik\u00e4 sana! Sitten Rami selitt\u00e4\u00e4. Olen mukana t\u00e4ydell\u00e4 korvavarustuksella. Taisin lainata pari lis\u00e4korvaakin jostain, sill\u00e4 kuulin kaiken eritt\u00e4in selke\u00e4sti. Joskus sit\u00e4 ei haluaisi kuulla mit\u00e4\u00e4n selke\u00e4sti, ainakaan tuollaista, mit\u00e4 kuulin siin\u00e4 istuessani. Ymm\u00e4rsin sanat. Ymm\u00e4rsin leikkaustekniikan. Ymm\u00e4rsin, pahus soikoon, sanan pitk\u00e4 merkityksen nimenomaa toipumisaikataulussa. Kerran kuusi viikkoa. K\u00e4si sidottuna vartaloon. Toisen kerran kuusi viikkoa, kertaa kaksi, olkanivelen uudelleen mobilosointiin. Kolmannen kerran kuusi viikkoa lihasten uudelleen rakentamiseen. Olen aina rakastanut matematiikkaa. Koetin laskea v\u00e4\u00e4rin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Koetin sit\u00e4 ihan tosissani. 6+12 +6 = … 24 viikkoa! Seh\u00e4n on liki puoli vuotta, pahimmassa tapauksessa. Kuitenkin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 18 viikkoa eli yli nelj\u00e4 kuukautta. Puhalsin pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti hapet keuhkoistani. Ja lopulta haukkasin uutta ilmaa tilalle.<\/p>\n Sitten Rami kirjoitteli paperit valmiiksi. Istuin ja katselin tuttuja seini\u00e4. Katselin Ramin vaaleita, pitki\u00e4 hiuksia ja h\u00e4nen k\u00e4si\u00e4\u00e4n, joilla h\u00e4n korjaa minua. Miten t\u00e4m\u00e4 voi olla mahdollista? Ajattelin kuitenkin, ett\u00e4 ei h\u00e4t\u00e4\u00e4, tulen kuntoon. Kunnes Rami k\u00e4\u00e4ntyi minuunp\u00e4in sanoen, koetan laittaa sinut kuntoon. Koetat??? Rami on aina sanonut, ett\u00e4 laitettaan sinut kuntoon. Nyt h\u00e4n vaan koettaa. Mit\u00e4, sain kysytyksi. Tunsin, miten ajatus vy\u00f6rysi ylitseni. Tunsin, miten j\u00e4in kaikkien kirjaimien, sanojen ja lauseiden alle. Tuijotin vain h\u00e4nt\u00e4 ja koetin muuttaa mieless\u00e4ni sanan koetan sanaksi laitan. Mutta ei se onnistunut. Eih\u00e4n noissa sanoissa ole kaikki kirjaimetkaan samoja, aika vaikea niit\u00e4 on samanlaisiksi v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Ikuisuuden tuntuisen hetken j\u00e4lkeen Rami jatkoi. Oli ep\u00e4varmaa, onko rei\u00e4n reunat tiiviit vai hauraat. Siit\u00e4 on kiinni, saadaanko kiert\u00e4j\u00e4kalvosinta koskaan kuntoon.<\/p>\n Puhelut 19. ja 20.11. Arkea kivun ja odotuksen kanssa.<\/strong><\/p>\n Seuraava etappi oli sitten tieto vakuutusyhti\u00f6lt\u00e4 leikkauksen maksusitoomuksen saamiseksi. Koska kyseess\u00e4 oli ty\u00f6tapaturma, asia tietysti hoidettiin ty\u00f6tapaturma vakuutusyhti\u00f6n kanssa. Virkailija puhelimen toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 osottautui hieman takakire\u00e4ksi mutta jo toisen puhelun aikana otin t\u00e4m\u00e4n viulunkielen haltuuni, k\u00e4ytt\u00e4en hyv\u00e4kseni sit\u00e4 huumorinkukkaa, joka minulle on syntym\u00e4lahjana annettu. Syntym\u00e4lahjoja pit\u00e4\u00e4 osata hoitaa ja helli\u00e4 sek\u00e4 etenkin jalostaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana. Nuorena naisena en tuntenut itse\u00e4ni kovinkaan humoristiseksi ihmiseksi. P\u00e4invastoin taisin olla liev\u00e4sti tosikko. El\u00e4m\u00e4 on kuitenkin heitt\u00e4nyt eteeni vuosikymmenten aikana kaikenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 haastetta, ihmissuhteita, tapahtumia ja sattumuksia, jotka ovat koulineet esiin syd\u00e4meni sopukoista hymyn ja etenkin kyvyn nauraa itselleni. Kun osaa muuttaa mieless\u00e4\u00e4n mutalammikon kauniiksi laguuniksi, p\u00e4\u00e4see jo hyvin pitk\u00e4lle. Jokaisesta asiasta l\u00f6ytyy positiivinen puoli ja vaikkei l\u00f6ytyisik\u00e4\u00e4n, kannattaa silti etsi\u00e4 niist\u00e4 asioita, jotka saavat sinut nauramaan. Jos ei \u00e4\u00e4neen, niin hillitt\u00f6m\u00e4sti itsekseen voi hekottaa ronskimminkin. Kukaan ei tied\u00e4, miksi kasvoillasi on v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n hymy. Luulevat sinun v\u00e4hint\u00e4\u00e4n voittaneen lotossa, tai muutoin auringon paistavan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4si, kun todellisuudessa naurat itseksesi mahdottomalta tuntuvalle asialle tai tilanteelle, jopa kivulle. Anna vastaantulijoiden tulkita naamasi virnett\u00e4 miten haluavat, sinulle virnistys on tie vapauteen.<\/p>\n Lopulta soitto vakuutusyhti\u00f6st\u00e4 tavoitti k\u00e4nnykk\u00e4ni. Vastasin ja keskustelin. Ja sain tietoa, joka ensin pys\u00e4ytti, tai l\u00e4hinn\u00e4 pystytti eteeni Kiinanmuuria suuremman elementin. Vakuutusyhti\u00f6ill\u00e4, etenkin ty\u00f6tapaturma sellaisilla, on omat sopimuskumppaninsa tiettyjen l\u00e4\u00e4k\u00e4riasemien kanssa. Puhelun aikana selvisi, ett\u00e4 Ramin pulju ei kuulunut n\u00e4ihin. Jouduin siis tilanteeseen, jossa minut leikkaa tuiki tuntematon ortopedi\/kirurgi ja viel\u00e4p\u00e4 toisella paikkakunnalla. Puhelu loppui ja p\u00e4hk\u00e4ilin tilannetta kotona. Olin saada ensin raivokohtauksen. Tai nousihan se raivo sielt\u00e4 esiin voimakkaasti sanoin. Eli en pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n meinannut saada sit\u00e4, vaan sain. Aikani puhistuani rauhoituin. Aloin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajatteluelimi\u00e4ni, puheen sijasta. On se kumma tuo Luoja. Se on luonut meille erilaisia tapoja tuoda esiin tunteita ja erilaisia tapoja niit\u00e4 tulkita. Istuin alas ja mietin. Tutkin uuden leikkauspaikan nimiluetteloa ja l\u00f6ysin sielt\u00e4 positiivisia juttuja. Tuttuja nimi\u00e4 ja ajatteluelimiini alkoi tulla virtaa. Jospa t\u00e4m\u00e4 kuitenkin t\u00e4st\u00e4. On vain oltava topakkana uuden paikan henkil\u00f6kunnan kanssa. Olenhan aina riskipotilas leikkauksissa hemofiliani takia.<\/p>\n Sitten taas odotin. Seuraava puhelu oli odotettavissa l\u00e4\u00e4k\u00e4riasemalta, jossa minut oli tarkoitus leikata. Tein mielikuvaharjoitteita niist\u00e4 asioita, jotka minun tuli muistaa kertoa uuteen paikkaan. En kirjoittanut niit\u00e4 yl\u00f6s, koska ne ovat minulle itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Mielikuvaharjoitteet ovat muutenkin mukavia. Olet niiss\u00e4 ik\u00e4\u00e4nkuin paikanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo ennakkoon. Olet ja el\u00e4t hetket valmiiksi. Siten on lopulta helpompi saapua paikalle ja mik\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kohtaat ei olekaan uutta, vaan kertaalleen l\u00e4pik\u00e4yty\u00e4. Rutiinia. Kaikki ei tietenk\u00e4\u00e4n aina suju soljuen kuin kev\u00e4tpuro. Joku pikkupoika on saattanut koulumatkallaan tehd\u00e4 puroon padon ja silloin vesi alkaa kiert\u00e4\u00e4 uutta reitti\u00e4. Reitti\u00e4, jota et ole voinut ennakoida mielikuvaharjoitteissasi. Saattaapa olla my\u00f6s niin, ett\u00e4 kev\u00e4t ei olekaan niin sateinen kuin alunperin piti olla. Puro on kuivunut kokoon. Tai toisinp\u00e4in. Vett\u00e4 vihmoo viikkokaupalla kaatamalla ja ihmiset alkavat olla kyll\u00e4styneit\u00e4 kumisaappaiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja autojen tuulilasinpyyhkimet on jouduttu kev\u00e4\u00e4n aikana vaihtamaan useasti, sill\u00e4 tulvia nostattavat kev\u00e4tsateet ovat rikkoneet yhden jos toisenkin parin pyyhkij\u00f6it\u00e4. Puhumattakaan siit\u00e4, millaisella voimalla pikku kev\u00e4tpuro lorisee m\u00e4ke\u00e4 alas.<\/p>\n Puhelin soi. Vastaan ja ilokseni puhelimen toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on ammattilainen. Ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4, kuunteleva, asiallinen ja l\u00f6ytyip\u00e4 puhelun aikana pieni vire nauruakin. Niin, ihan totta. Se, ett\u00e4 sinun olkap\u00e4\u00e4 saksitaan auki ja toipuminen kest\u00e4\u00e4 kuukausia voi oikeastaan poikia sanoja ja lauseita, joille voi nauraa. Kuten se, ett\u00e4 onhan teill\u00e4 tarpeeksi siell\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riasemalla sideharsotuppoja. Mulla kun toi veri ei hyydy, niin ois kiva jos en nukuksissa sotkisi koko asemaa… Asiat selkeentyy. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri tulee tutuksi nimelt\u00e4 (vanha tuttavuus kaiken kukkuraksi), p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ly\u00f6d\u00e4\u00e4n lukkoon ja sain vaikuttaa siihen loppujen lopuksi niin paljon, ett\u00e4 itse sain sen sinne nimet\u00e4. K\u00e4rp\u00e4si\u00e4 lentelee kes\u00e4isin ikkunoissa. En viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n ole n\u00e4hnyt ikkunoissa yht\u00e4\u00e4 h\u00e4rk\u00e4st\u00e4. Asioilla on kumma tapa j\u00e4rjesty\u00e4.<\/p>\n Tapaturman j\u00e4lkeen, ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4rin k\u00e4yntien, ultran, Ramin vastaanottojen, magneettikuvauksen ja puheluiden lis\u00e4ksi arkeni t\u00e4ytyi t\u00f6ist\u00e4. Ja kivusta. T\u00e4m\u00e4 on valinta, jonka teen joka kerta ennen leikkausta. En siis tee valintaa kivusta, vaan valinnnan pysy\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 leikkaukseen asti. Valinta on siis tietoinen. Itse kaatusin ja kaatuminen johti t\u00e4ll\u00e4 kertaa kiert\u00e4j\u00e4kalvosimeen tulleeseen reik\u00e4\u00e4n. Joka vaati leikkauksen. J\u00e4lleen. Vaihtoehtoja on aina kaksi. J\u00e4\u00e4d\u00e4 sairaslomalle, k\u00e4rsi\u00e4 kivusta, odottaen mit\u00e4\u00e4n tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 leikkausta ja kuluttaen sairaslomap\u00e4ivi\u00e4. Tai jatkaa t\u00f6iss\u00e4, k\u00e4rsi\u00e4 kivusta, saaden tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 eik\u00e4 sairaslomap\u00e4iv\u00e4t kulu ennen v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 leikkausta, jonka j\u00e4lkeen ei t\u00f6ihin kykene. Kumman vaihtoehdon siis valitsen? Helppoa. Pysyn t\u00f6iss\u00e4. Ty\u00f6ni on miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja osaan sen hyvin. Viihdyn siell\u00e4. Kipu on seuralainen joka tapauksessa, olin t\u00f6iss\u00e4 tai kotona.<\/p>\n Kivun siet\u00e4minen on yksil\u00f6llist\u00e4. Itse olen huomannut, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n kipua joutuu kest\u00e4m\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 siet\u00e4\u00e4. Itsell\u00e4ni on valtavan korkea kipukynnys. Jos luovutan kivun takia, luovutan, koska en en\u00e4\u00e4 kykene liikkumaan. Kipu on kuin vastavirta. Jos heitt\u00e4ydyt sen armoille, se vie sinut minne haluaa. Et hallitse sit\u00e4. Kipua vastaan taisteleminen uimalla jatkuvasti vastavirtaankaan ei pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle onnistu. V\u00e4syt siihen. Ainut keino el\u00e4\u00e4 ja kest\u00e4\u00e4 kipua, on luoviminen. Vastaan, my\u00f6t\u00e4\u00e4n, vastaan, my\u00f6t\u00e4\u00e4n. Kipu on kuin suru sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 surussa on tuhat kertaa kovempi virta. Kipuun tottuu, turtuu. Fakta, jota ei usko kukaan ennenkuin sen itse kokee. En puhu p\u00e4ivien tai viikkojenkaan kivuista. Tarkoitan kuukausia ja vuosia kest\u00e4vi\u00e4 kipuja. Itse olen valitettavasti n\u00e4it\u00e4 joutunut kokemaan, el\u00e4m\u00e4\u00e4n kivussa. Jatkuvasti.<\/p>\n Y\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t siis kuluivat. V\u00e4lill\u00e4 kipu oli vaimeaa, v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 kipu oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lihottaa itsens\u00e4 painavammaksi kuin murhamiehen synti. S\u00e4tin t\u00f6iss\u00e4 turhaan olkap\u00e4\u00e4t\u00e4. Tiuskin sille, ett\u00e4 mit\u00e4 siin\u00e4 mekkaloit. Voi olkap\u00e4\u00e4 parkaa. Mink\u00e4 se sille teki, ett\u00e4 sattuu. Sit\u00e4 voi olla yksin t\u00f6iss\u00e4 niin \u00e4lyvapaa ja t\u00f6ker\u00f6 kuin haluaa. Siis itselleen. Itku kurkussa v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4\u00e4nsin auton rattia. Ei en\u00e4\u00e4 montaa kymment\u00e4 lehte\u00e4, lasken ja lasken. Katson kellosta ja odotan, ett\u00e4 ty\u00f6y\u00f6 on lopuillaan. Silti, aivan joka kerta, joka ikinen kerta, tunnen mielihyv\u00e4\u00e4 saadessani ty\u00f6t p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Apua en pyyd\u00e4, mutta niin kummallista kuin se onkin, apua saan. Ismo tiet\u00e4\u00e4, millainen olen. Ja h\u00e4n tulee silloin t\u00e4ll\u00f6in omien t\u00f6iden j\u00e4lkeen piirille, ja auttaa. V\u00e4synyt katseeni kiert\u00e4\u00e4 h\u00e4neen ja h\u00e4n ottaa lempe\u00e4sti osan lehdist\u00e4, avaimet ja jakaa avukseni. En halua apua, siksi en sit\u00e4 pyyd\u00e4. Mutta silti, annan Ismon auttaa, koska h\u00e4n k\u00e4y l\u00e4pi kanssani t\u00e4t\u00e4 kipua.<\/p>\n Kotona teen ne kaikki asiat jotka tekisin terveell\u00e4kin olkavarrella. Hoidan koirat, pojat, kodin, k\u00e4yn kaupassa ja mit\u00e4 kaikkea siihen nyt kuuluukaan. Se, ett\u00e4 tekee, on j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4, kuin ett\u00e4 j\u00e4isi makaamaan paikoilleen. V\u00e4lill\u00e4 katselen ymp\u00e4rilleni ja mietin, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ei ole j\u00e4rjen hivent\u00e4k\u00e4\u00e4n. Eih\u00e4n siin\u00e4 olekaan mutta tehd\u00e4 ne silti pit\u00e4\u00e4. Kotona pojat auttavat kiitett\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s. En edelleenk\u00e4\u00e4n pyyd\u00e4 apua mutta saan sit\u00e4 jatkuvasti. Ja tunnen kiitollisuutta heist\u00e4. Ismo ja pojat. Heill\u00e4 kaikilla, siis my\u00f6s pojat mukaanlukien, on ymm\u00e4rrys minusta. He kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, millainen j\u00e4stip\u00e4\u00e4 olen. Kukaan heist\u00e4 ei jyr\u00e4\u00e4 ylitseni. He kaikki osaavat sujahtaa l\u00e4helleni ja auttaa, satuttamatta ja kolauttamatta itsetuntoani. Se on eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 silloin, kun kipu on l\u00e4sn\u00e4. Kipu alistaa ihmist\u00e4. Jos kivun lis\u00e4ksi sinut asetetaan asemaan, jossa tunnet olevasi avuton, itsetuntosi nakertuu ja olet kohta muruisempi kuin n\u00e4kkileip\u00e4 lihamyllyn l\u00e4pi menty\u00e4\u00e4n. On taitolaji osata ottaa toisen luonne huomioon. Minulla on kolme osaajaa l\u00e4hell\u00e4ni. Ihminen ei saa mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 mene lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, mie teen n\u00e4\u00e4 hommat. Kipu voi siten helpottua hetkeksi mutta kivuliaan ihmisen itsetunto tuhoutuu noiden sanojen my\u00f6t\u00e4. Auttajan pit\u00e4\u00e4 osata sulautua sinuun. Mie haluan tehd\u00e4, kivusta huolimatta. Kun auttaja tulee ja suhtautuu tekemiseeni kunnioituksella eik\u00e4 alista minua makaamaan paikoillani, otan avun kiitollisena vastaan. Yhdess\u00e4, kipua ja taakkaa lievent\u00e4en, ei tekemist\u00e4 kokonaan riist\u00e4en.<\/p>\n Odottaminen. Se on oikeastaankin hyvin pit\u00e4\u00e4 touhua. Helpotusta lis\u00e4\u00e4 leikkausten edell\u00e4 aina se hetki, kun saan tiet\u00e4\u00e4 tarkan p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n kellon aikoineen. On jotain konkreettista, mit\u00e4 odottaa. On tavoite. Koska olen hyvin matemaattinen ihminen, lasken mieluusti, kuinka paljon ja mit\u00e4kin on mihinkin. Silti v\u00e4lill\u00e4 tuntuu, etten jaksaisi odottaa. N\u00e4in on t\u00e4m\u00e4nkin leikkauksen kanssa. Odottamiseen paras l\u00e4\u00e4ke on toiminta. Mutta kun olkap\u00e4\u00e4t\u00e4 s\u00e4rkee, ja t\u00f6iss\u00e4 ajat itsesi piippuun, mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 pirist\u00e4v\u00e4\u00e4 ja aikaa tappavaa ei en\u00e4\u00e4 jaksa tehd\u00e4. Odottamisen kummitus vaanii mit\u00e4 kummallisimmissa paikoissa. V\u00e4lill\u00e4 v\u00e4istelen tyhjyytt\u00e4 ja odottamisen tuskaa aamusta alkaen. Kun nousen s\u00e4ngyst\u00e4, karistan kilotolkulla mit\u00e4\u00e4ntekem\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 lattialle. Sit\u00e4 t\u00e4ytyy vaan varoa, ettei tuohon moskaan sitten kompastu aamutossuissa hiiviskelless\u00e4. Mit\u00e4\u00e4ntekem\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 kun ei ole edes matonkuteiksi. Teet\u00e4 juodessa odottaminen tuo kitker\u00e4\u00e4 lis\u00e4makua. Edes sitruuna ei auta tuohon liemeen. Sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vaan osata siivil\u00f6id\u00e4 pois teest\u00e4. Muuten maku j\u00e4\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kielen p\u00e4\u00e4lle ja p\u00e4iv\u00e4 on valmiiksi tahmea ja pitk\u00e4\u00e4kin pidempi.<\/p>\n Lomalla<\/strong><\/p>\n Loma. Se on aina tervetullut raskaanty\u00f6n raatajalle. Kummasti sit\u00e4 jaksaa ja jaksaa, kun on pakko. Tai no, ty\u00f6t ei oo mulle koskaan mit\u00e4\u00e4n pakkopullaa olleet, eiv\u00e4tk\u00e4 tule olemaankaan. T\u00f6iss\u00e4 on kivaa. Itsen\u00e4ist\u00e4 hommaa, jossa saa liikkua, ja lujaa. Ja tehd\u00e4 asiakkaat iloisiksi. Mik\u00e4s sen antoisampaa itsellenik\u00e4\u00e4n? En ole koskaan laskenut tarkasti, kuinka monta rappusta ty\u00f6y\u00f6n aikana nousen ja ravaan alasp\u00e4in. Puhumattakaan p\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden rappusten m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Rappuk\u00e4yt\u00e4vien m\u00e4\u00e4r\u00e4n oon kyll\u00e4 laskenut ja kilometrit, mit\u00e4 y\u00f6n aikana kuljen. T\u00f6iss\u00e4 mulla on tietty rytmi. Kaikki t\u00f6ihin liittyv\u00e4t toiminnot tulevat selk\u00e4ytimest\u00e4, joten aikaa j\u00e4\u00e4 omille ajatuksille. V\u00e4lill\u00e4 sit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ties mist\u00e4 ty\u00f6y\u00f6n aikana. Kun oikein p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ajatukset valloilleen, huomaa yht\u00e4 \u00e4kki\u00e4, ett\u00e4 onkin jo piirien lopussa. Kas, joku taisi tehd\u00e4 ty\u00f6ni mun puolesta, mie se vaan seikkailin aivan muilla tasoilla.<\/p>\n En tehnyt mit\u00e4\u00e4n ennakkosuunnitelmia lomaa varten. En p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt siivota. Siivoaminen kun on hieman turhaa puuhaa. Sit\u00e4 siirtelee huonekaluja paikasta a paikkaan b, ja lakaisee niiden alta keng\u00e4npohjissa ja tassuissa sis\u00e4\u00e4n kulkeutuneet hiekat, mullat, p\u00f6lyt ja m\u00f6lyt. Lopulta, kun olet saanut ty\u00f6n ja tuskan ahdistamana kaikki takaisin paikoilleen, tulee joku ja tuo mukanaan samanlaisen satsin, samaa tavaraa sinne uudestaan. Sama p\u00e4tee ns. tavaroiden siivoamiseen. Lastaat paperit, leikkikalut, keng\u00e4t, kipot ja kupit muka niille kuuluvaan paikkaan ja katsot siivousj\u00e4lke\u00e4 suurta ylpeytt\u00e4 tuntien. Ja kas, nuoriso ravaa, sis\u00e4\u00e4n, juo kahvit, lukee lehdet ja h\u00e4ipyy sen j\u00e4lkeen omiin askareisiinsa, ja edess\u00e4si on j\u00e4lleen aivan samann\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kuin ennen siivoamistakin. Tuonkin ajan olisit voinut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4mmin.<\/p>\n En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt tehd\u00e4 lomamatkaa. Matkavalmistelut viev\u00e4t mehut. Ja kun olin jo loman alussa valmiiksi mehuton, ei minusta olisi yksik\u00e4\u00e4n valmistelu saanut puristettua en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ulos. Siksi p\u00e4\u00e4tin helpottaa valmistelun el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja pysy\u00e4 kotona. Pienen pieni juhla oli kyll\u00e4 loman alussa, mutta sekin hoitui mukavasti nelj\u00e4n l\u00e4heisen ihmisen voimin.<\/p>\n Olkap\u00e4\u00e4ni ei pid\u00e4 lomasta. Jo ennakkoon, Ramin vastaanotolla muutama viikko sitten, sain kuulla, ett\u00e4 on hyv\u00e4, kun jaksan olla t\u00f6iss\u00e4. Siis hyv\u00e4 olkap\u00e4\u00e4n kannalta. Sit\u00e4 itse oli miettinyt asiaa hieman erilailla. Sit\u00e4 mietti, hajoitanko j\u00e4stip\u00e4isyyteni vuoksi lis\u00e4\u00e4 vaurioitunutta kiert\u00e4j\u00e4kalvosinta, kun p\u00e4\u00e4tin pysy\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 leikkaukseen asti. Mutta nyt tajuan, mit\u00e4 Rami tarkoitti, kun h\u00e4n rohkaisi minua pysym\u00e4\u00e4n t\u00f6iss\u00e4, kivuista huolimatta. T\u00f6iss\u00e4 sit\u00e4 liikuttaa k\u00e4tt\u00e4 tiedostamattaan kokoajan. Milloin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 autonrattia, milloin avaa rapunovea tai kantaa lehtinippua kainalossaan. K\u00e4tt\u00e4 ja olkap\u00e4\u00e4t\u00e4 siis k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kokoajan, tietenkin kivun saattelemana. Mutta nyt lomalla, k\u00e4si on hyvin passiivinen. Kaikki toiminnot pyrkii vaistomaisesti tekem\u00e4\u00e4n terveell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, jos vaan mahdollista. Sit\u00e4 antaa lomaa vaurioituneelle olkap\u00e4\u00e4lle. Karhunpalvelus. Suuren kokoisen nallen voimin.<\/p>\n Kipu ja s\u00e4rky, nuo kaverukset, p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t laskeutua olkap\u00e4\u00e4lleni oikein pysyv\u00e4sti. Minulla on tunne, ett\u00e4 heill\u00e4 on pidempiaikainen vuokrasopimus tehtyn\u00e4 juuri minun j\u00e4senen kanssa. Kipuhan on k\u00e4ynyt vierailulla olkaniveless\u00e4ni jo pidemm\u00e4n aikaa ja sit\u00e4 on selke\u00e4sti ketuttanut, kun se ei ole saanut vaatimaansa huomiota. Se on kyll\u00e4 kiitett\u00e4v\u00e4sti tehnyt kaikkensa, jotta huomaisin sen. Nyt sen kyll\u00e4 huomaa, sill\u00e4 se taisi pit\u00e4\u00e4 samanlaiset juhlat kuin min\u00e4 loman alussa. Se sitoi itsens\u00e4 parisuhteeseen ja toinen osapuoli juhlistajista on s\u00e4rky. N\u00e4m\u00e4 kaksi ovat nyt pysyv\u00e4ss\u00e4 liitossa ja temmelt\u00e4v\u00e4t estotta olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. Heille passiivinen nivel on kuin uutta multaa viherkasville. Ne suoraan sanoen kukoistavat.<\/p>\n En mitenk\u00e4\u00e4n rakasta kipul\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Itse asiassa kierr\u00e4n purkit kaukaa. Mutta kaikenlaisten kokemusten opettamana, en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin niit\u00e4 hylk\u00e4\u00e4 silloin, kun on pakko. Loman kunniaksi, tai no ainakin loman aluksi, purkki piti kaivaa jostain kaapin k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 ja se on ollut tiiviiss\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 sen j\u00e4lkeen. Kipul\u00e4\u00e4ke takaa unet. Ja koska unet ovat kortilla t\u00f6iss\u00e4olo aikana, en mill\u00e4\u00e4n halua k\u00e4rvistell\u00e4 hereill\u00e4 koko lomaa kipujen ja s\u00e4ryn takia. Joka kerta kuitenkin, kun kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4 otan, tunnen itseni roistoksi itse\u00e4ni kohtaan. Sit\u00e4 kun ei haluaisi turruttaa itse\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 haluaisi taistella. Olla oma itsens\u00e4. Kuitenkin, kun kipu paisuu vuoren kokoiseksi ja univelka on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n \u00f6ljytankkerin painoinen, pieni ihminen on aika voimaton niiden edess\u00e4. En nuku jos on kipua, ja jos en nuku, kiputuntemus paisuu entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Mieluusti, viimeist\u00e4\u00e4n kun loma on lopuillaan, voisin laittaa kivun ja s\u00e4ryn viett\u00e4m\u00e4\u00e4n omaa aikaansa jonnekin muualle. Mie niin nautin mun t\u00f6ist\u00e4. Ja jos sit\u00e4 joutuu tekem\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4 puurossa, nautinto on aika kaukana. Mutta onhan lomalla paljon positiivisiakin puolia. Kuten aikaa olla rakkaidensa kanssa.<\/p>\n Kuminauhaa ja ter\u00e4st\u00e4<\/strong><\/p>\n Joskus sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sitoa jotakin kiinni joustavalla materiaalilla eli kuminauhalla. Mik\u00e4s sen kekseli\u00e4\u00e4mpi konsti olisikaan? Aina ne joustavat lenkit eiv\u00e4t kuitenkaan l\u00f6ydy sielt\u00e4, miss\u00e4 niiden olettaisi sijaitsevan. Katson ensin eteisen laatikosta, siell\u00e4h\u00e4n ne olivat viimeksi vai olivatko sittenk\u00e4\u00e4n? Tai ehk\u00e4p\u00e4 sittenkin keitti\u00f6ss\u00e4, makkarissa, tai hmm… kenties veskiss\u00e4. Etsin aikani ja alan jo tuskastua. Paperipino, jonka ymp\u00e4rille yh\u00e4 intensiivisemmin tunnen tarvitsevani tuota lenkuraa, alkaa kuin itsest\u00e4\u00e4n levi\u00e4m\u00e4\u00e4n pitkin p\u00f6yt\u00e4\u00e4. Olisipa nyt kuminauhatutka. Mutta kuitenkin sisimm\u00e4ss\u00e4ni tunnen, ett\u00e4 kunhan vaan koluan tarpeeksi tarkkaan koko huushollin l\u00e4pi, tulen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarvitsemani sidontav\u00e4lineen. L\u00e4hestyn sitten laatikkoa, jossa kaikkein viimeisimm\u00e4ksi oletan l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n muovipussin sijaitsevan, ja kas, sielt\u00e4h\u00e4n ne pilkist\u00e4v\u00e4t. Vihre\u00e4t, siniset, keltaiset ja punaiset joka miehen ja naisen kuminauhat. Avaan pussin ja otan k\u00e4teeni miellytt\u00e4vimm\u00e4n v\u00e4risen lenkin. Kirmaan voitonriemuisena, jo Pisan torniakin kaltevamman, paperipinon luo, eheyt\u00e4n pinon tasaiseksi ja alan venytt\u00e4\u00e4 kuminauhaa sen ymp\u00e4rille. Mutta. Nauha katkeaa kuin kreppipaperi. Elastisuus on katoavaista.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n totuuden olen huomannut itsess\u00e4nikin, palattuani loman j\u00e4lkeen t\u00f6ihin. Ei liene ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n, kuinka paljon ty\u00f6st\u00e4ni pid\u00e4n. Sit\u00e4 tulee saavuttua piirieni tyk\u00f6 jopa silloin, kun joku olettaa minun kanniskelevan jalkapalloa kainalossani, jotensakin lyhyenl\u00e4nn\u00e4n oloisena. Tuo mielikuva lienee tullut siit\u00e4, ett\u00e4 jalkapallon sijasta kainalossani on oma p\u00e4\u00e4ni, ja lyhyt olemus taas ei siksi ole vain olettamus vaan olen kirjaimellisesti p\u00e4\u00e4t\u00e4 lyhyempi silloin. T\u00f6iss\u00e4 tarvitsen paitsi elastisia jalkoja rappujen kiipe\u00e4miseen ja elastisia k\u00e4si\u00e4 lehtien pujotteluun hieman erikoisempien laatikoiden paikkojen osuessa eteeni, my\u00f6s elastista ajattelua ja luonnetta. Etenkin nyt, kun kipu jyll\u00e4\u00e4 olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja kipul\u00e4\u00e4kkeet turruttavat ajatukset. Ty\u00f6t eiv\u00e4t edelleenk\u00e4\u00e4n maistu puulta. Mietin vain sit\u00e4, miten ihmeess\u00e4 katuja on saatu pidennetty\u00e4, oviluukkuja nostettua korkeammalle ja lehdet on painettu lomani j\u00e4lkeen todella raskaasta paperista. Tai sitten niiss\u00e4 on hyvin painavaa asiaa. Joka tapauksessa olen joutunut olemaan hyvin, hyvin elastinen. Ja todennut lopulta, kuinka kaikki nuo joustavat ominaisuudet ovat muuttumassa kreppipaperiakin hauraammaksi materiaaliksi. Sit\u00e4 tahtoisi olla joustava. Mutta lopulta sit\u00e4 onkin vain hauras ja katkeaa helposti.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 mun oli pakko antaa hieman l\u00f6ys\u00e4\u00e4. Soitin esimiehelle ja kuulin, ett\u00e4 apua on saatavana. Tunsin siin\u00e4 sitten apuria odotellessa, ja samalla tietenkin jakaessani piiri\u00e4 eteenp\u00e4in, kuinka sis\u00e4ll\u00e4ni oli t\u00e4ysi kapina p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Er\u00e4s joukko-osasto puolusti selke\u00e4sti sit\u00e4, ett\u00e4 lehdet nippuun, nappia naamaan ja makaamaan. Toinen porukka taas viritteli asemiaan siihen malliin, ett\u00e4 k\u00e4vi mit\u00e4 k\u00e4vi, sotilaat eiv\u00e4t per\u00e4\u00e4nny. Lehdet jaetaan minun k\u00e4sieni kautta kaikki, sill\u00e4kin uhalla, ett\u00e4 kipe\u00e4 olkap\u00e4\u00e4 joudutaan amputoimaan. Kolmas ryhm\u00e4 oli kaikkein voitokkain, sill\u00e4 se edusti kompromissia. Osa lehdist\u00e4 apurin matkaan, ja osan jaan sitten itse. Kapina kesti kaiken kaikkiaan parisenkymment\u00e4 minuuttia. Sin\u00e4 aikana tunsin, kuinka ter\u00e4shermoni ja yliti\u00f6p\u00e4inen ty\u00f6friikkiyteni alkoi murtumaan. Tunsin, ettei sisimm\u00e4ss\u00e4ni ollut yht\u00e4\u00e4n palasta ruostumatonta ter\u00e4st\u00e4. Kyyneleet, jotka valuivat valtoimenaan pitkin poskiani, ruostuttivat ter\u00e4sosia uskomattoman kovaa vauhtia. Kipu viilteli pitki\u00e4 haavoja sisimp\u00e4\u00e4ni. Katsoin tuimasti vain eteenp\u00e4in ja asiakkaat saivat lehtens\u00e4. Tunsin, kuinka joka askeleella joku valoi saappaisiini lyijy\u00e4. Ei auttanut olla kova. Eik\u00e4 auttanut olla joustava. Oli vain lehtiniput, aika ja kipu.<\/p>\n Lopulta apuri saapui. Annoin osan lehdist\u00e4 ja avaimet h\u00e4nelle. Ja itkin. Onneksi minulla on maailman parhaat ty\u00f6kamut. Minun ei tarvinnut h\u00e4vet\u00e4 kyyneli\u00e4ni. Kun on kova kipu, min\u00e4 itken. Kyyneleisiin sekoittui my\u00f6s tappio. H\u00e4visin t\u00e4m\u00e4n er\u00e4n kivulle. Se on kuin heittelisi tikkaa betonisein\u00e4\u00e4n. Mik\u00e4\u00e4n tikoista ei j\u00e4\u00e4 kiinni, eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n napakymppi\u00e4 tule. Kun apurin autonvalot katosivat pime\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n, tunsin itseni heikoksi. En fyysisesti vaan psyykkisesti. Olin antanut periksi. Sit\u00e4 en anna itselleni anteeksi. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin saada toisen piirin kunnialla jaettua, joten jatkoin pitk\u00e4\u00e4 taivallusta kohti sit\u00e4 hetke\u00e4, jolloin auton etupenkilt\u00e4 loppuivat lehdet. Silloin tiesin saavuttaneeni osavoiton. Osavoiton kivusta.<\/p>\n Jaon j\u00e4lkeen, ennenkuin l\u00e4hdin ajamaan kotiinp\u00e4in, laitoin viestin Ismolle. Kirjoitin siihen, ett\u00e4 jaoin vain puolet piireist\u00e4ni. Ja ett\u00e4 nyt tarvitsen yksinoloa. Tiesin, ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4ni k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n kovaa taistelua. Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni k\u00e4perryin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti petiin, kipul\u00e4\u00e4ke kurkusta alas nielaistuna. Maailmalla kapinoidaan ja kylm\u00e4 tuuli tunkeutuu seikkailijan iholle. Nukahdin.<\/p>\n Parkaisu ja henk\u00e4ys<\/strong><\/p>\n Joulukuu on odotusta. Suurimmalle osasta meist\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4 Joulun odotusta. Etenkin lapset laskevat \u00f6it\u00e4 aattoon. Aikuisille saattaa noiden \u00f6iden v\u00e4heneminen tiet\u00e4\u00e4 stressik\u00e4yr\u00e4n eksponentiaalista nousua. Onko kaikki lahjat hankittu, siivoukset tehty, kaapit t\u00e4ynn\u00e4 ruokaa ja joulumieli istutettu pysyv\u00e4sti ajatteluelimiin. Stressasimmepa tai emme, joulu tulee joka tapauksessa, samalla vauhdilla mit\u00e4 se on joka ikinen joulu tullut.<\/p>\n Miekin lasken \u00f6it\u00e4. En kuitenkaan odottaen pukkia. Enk\u00e4 stressaten joulun takia. Sit\u00e4 on oppinut i\u00e4n my\u00f6t\u00e4 antamaan itselleen anteeksi, ettei ehdi, ja etenkin kun ei jaksa. Lapsille riitt\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 joulumielt\u00e4 ja parasta heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n lopulta tuntuu olevan yhteinen aika ja nimenomaa se ajattomuus. Ajattomuus, joka hiipii sis\u00e4\u00e4n aattoillan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4, kuusen alle kasattujen pakettien, jouluruuan ja yhteisten hetkien my\u00f6t\u00e4. Odotan kuitenkin. P\u00e4iv\u00e4t menev\u00e4t lent\u00e4en, ja etenkin ne y\u00f6t. Lasken, kuinka monta y\u00f6t\u00e4 on viel\u00e4 jaksettava olla t\u00f6iss\u00e4. Kipu on yltynyt s\u00e4ryst\u00e4 kovaksi vihlovaksi kivuksi. Y\u00f6t menev\u00e4t rutiinilla, sen enemp\u00e4\u00e4 ajattelematta. Silti, y\u00f6n pimeydess\u00e4, pitkin\u00e4 yksin\u00e4isin\u00e4 tunteina, v\u00e4lill\u00e4 tunnen, kuinka jalkojen alla oleva asfaltti tai hiekka muuttuu suopuuroksi. Tarvon tuossa loputtomassa l\u00e4llingiss\u00e4 eik\u00e4 seuraavaa laatikkoa tule vastaan sitten mill\u00e4\u00e4n. Joku laittaa lehti\u00e4 lis\u00e4\u00e4 autoni etupenkille, kun olen toisaalla asiakkaiden pihoissa. Kummastelen yh\u00e4, miten se joku joka kerta tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 reitti\u00e4 ajan. Ja sit\u00e4kin ihmettelen, miten se p\u00e4\u00e4see lukittuun autoon sis\u00e4\u00e4n. Yht\u00e4 kaikki, lehtipinot eiv\u00e4t suinkaan alene samaa vauhtia kuin kevein\u00e4, kivuttomina suvi\u00f6in\u00e4.<\/p>\n Aika pys\u00e4htyikin t\u00e4ss\u00e4 muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten. Silm\u00e4ni seurasivat pienen olennon eloonj\u00e4\u00e4miskamppailua. Avuttomana en voinut kuin katsoa, koskettaa hell\u00e4sti ja olla l\u00e4sn\u00e4. Hajujen maailmassa el\u00e4v\u00e4 koira, aivan muutaman p\u00e4iv\u00e4n ik\u00e4inen pentu, haistaa viimeiseen asti tutuksi k\u00e4yneen tuoksun, joka rauhoittaa l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4. Jokin meille tuntematon asia, oli liikaa pikku Hileelle. Se lep\u00e4si k\u00e4mmenell\u00e4ni ja hengitti pinnallisesti. Tuisku koetti saada pentuun liikett\u00e4 nuolemalla sit\u00e4. Pikku Hile vaan makasi. Otin pennun aivan itseeni kiinni ja itkin katsoessani sen valmistautumista siirtym\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois. Silitin pient\u00e4 koiraa. Muutama sata grammaa. Valkoinen kaunis tytt\u00f6. Sille ei annettu enemp\u00e4\u00e4 aikaa. Se toi minulle hetkess\u00e4 mieleen oman tytt\u00e4reni. Ja kaiken sen surun ja ik\u00e4v\u00e4n. Hile vikisi hiljaa. Huokaisi. Hetken se viel\u00e4 hengitti. Sitten kaikki loppui. Hile l\u00e4hti.<\/p>\n Syntym\u00e4 ja kuolema. Siihen v\u00e4liin mahtuu el\u00e4m\u00e4. Mit\u00e4 me kohdataan, mit\u00e4 me koetaan? Miten me elet\u00e4\u00e4n? Meill\u00e4 jokaisella on jokin, mit\u00e4 joskus odottaa. Kuitenkin, el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n ei ole odotusta. El\u00e4m\u00e4 on kaikki ne hetket, jotka my\u00f6s kuluvat odottaessa. Kaikki tapahtuu aikanaan, halusimmepa tai emme. Syntym\u00e4. Kuolema. Mutta kaikki ne hetket, joita nytkin kokoajan on k\u00e4sill\u00e4, ovat niit\u00e4, joista koostuu el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n Leikkausp\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hestyy. Sit\u00e4 ennen, luulen, nautin kaksik\u00e4tisyydest\u00e4. Uuden opettelu tulee eteen vajaan kahden viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4. El\u00e4m\u00e4 on muutosta ja uusien tapojen opettelua. Etenkin tuntuu, ett\u00e4 minun on asennoiduttava erilailla arkeen t\u00e4m\u00e4n leikkauksen j\u00e4lkeen. On asioita, mit\u00e4 en yksinkertaisesti pysty tekem\u00e4\u00e4n. Yksi n\u00e4ist\u00e4 asioita on koirien lenkitys. No, minun j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydell\u00e4ni l\u00e4htisin yksik\u00e4tisen\u00e4 lenkille, yksi koira kerrallaan. T\u00e4h\u00e4n uhkarohkeaan ja tyhm\u00e4\u00e4n suunnitelmaan laittoi Ismo sitten v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti poikkiviivan p\u00e4\u00e4lle. H\u00e4n tulee ja pakkaa minut ja koiran autoon. Ja sitten menn\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 hihnasta kiinni pit\u00e4\u00e4 Ismo, en mie. Sama asia tulee toistumaan iltalenkeill\u00e4. Suostuminen siihen, ett\u00e4 olen avuton ja autettava monta viikkoa, on suoritus, jota voi verrata rakkaaseen harrastukseeni kest\u00e4vyysjuoksuun. Alku on kevytt\u00e4 ja helposti nielt\u00e4v\u00e4\u00e4. Muutama p\u00e4iv\u00e4, ehk\u00e4 viikko pari, annan mieluusti toisten auttaa, sill\u00e4 kipu pit\u00e4\u00e4 minut aisoissa. Mutta todellista rakkautta saan osakseni siin\u00e4 vaiheessa, kun kipu on l\u00e4htenyt matkalle johonkin toiseen kohteeseen, ja elimist\u00f6ni alkaa ehdotella kovempaa vauhtia. Mieli laukkaa ties miss\u00e4 kes\u00e4niityill\u00e4, kirmaten kuin koiranpentu heinikossa. Maratonissa t\u00e4m\u00e4 aika tulee puolen matkan molemmin puolin. Ismolla on keinonsa minuun ja hyv\u00e4ksyn h\u00e4nen auttavan l\u00e4sn\u00e4olon levottoman mieleni tehdess\u00e4 seikkailuja. Hyv\u00e4ksyn sen, ett\u00e4 olen autettava. Ismo siirt\u00e4\u00e4 loputtoman energiani jaloista paperille. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, miten levoton mieleni k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n tuskaisista kilometreist\u00e4 arkkikaupalla lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ksi kirjoittamiseksi. Tosin talvella se kirjoittelu tapahtuu sitten hitaasti, yhdell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4. Herk\u00e4n ihmisen hell\u00e4 ohjaus, joka ei loukkaa j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4ist\u00e4 luonnettani. N\u00e4m\u00e4 hetket koetaan viimeisill\u00e4 kilometreill\u00e4 ennen maalia.<\/p>\n H\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4, huuda apua. N\u00e4in sanoo suuri kirja. Minun ei tarvitse huutaa. Rakkaallani on korvat ja silm\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja hoksottimet pelaavat. On paljon pieni\u00e4 lauseita, mit\u00e4 onni on. Tied\u00e4tteh\u00e4n niit\u00e4 kuvallisia pikku lauseita, Onni on…. sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4. Minulla on oma tuollainen lause. Onni on…<\/p>\n Rakkaus, joka joustaa mutta ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti, koskaan.<\/p>\n Tyhjyys<\/strong><\/p>\n Yl\u00e4m\u00e4ki\u00e4 ja alam\u00e4ki\u00e4. Sit\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4 on. Olen monesti miettinyt, kumpi noista on tarkoitettu kuvaamaan vastoink\u00e4ymisi\u00e4 ja kumpi helppoja jaksoja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Monille ihmisille yl\u00e4m\u00e4et ovat raskaita kulkea, joten siin\u00e4 valossa yl\u00e4m\u00e4et tarkoittaisivat vastoink\u00e4ymisi\u00e4. Toisaalta taas alam\u00e4ki sanana kuvaa vastoink\u00e4ymist\u00e4. Itselleni juoksuharrastuksen my\u00f6t\u00e4 yl\u00e4m\u00e4et ovat hupia, rakastan vet\u00e4\u00e4 kovaa yl\u00e4m\u00e4kiin. Ja taas alam\u00e4et ovat juosten vauhdikkaita ja sykett\u00e4 laskevia, tosin liian kovaa ment\u00e4ess\u00e4, alkaa omat ongelmat alam\u00e4iss\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 tuo oma asetelma ajatteluelimiss\u00e4ni kertoo asenteestani el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kaikesta l\u00f6ytyy positiivinen puoli.<\/p>\n Kaikkein positiivisimmallakin ihmisell\u00e4 on hetki\u00e4, jolloin mustat, paksut pilvet peitt\u00e4v\u00e4t taivaan. Positiivisuutta on silloin turha hakea kissojen ja koirien kanssa, tai ilman. Taskulampusta voisi olla silloin hy\u00f6ty\u00e4, sill\u00e4 kun pilvimatto peitt\u00e4\u00e4 auringon, on hyv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 korvaava valonl\u00e4hde. Laskin Tapaninp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maan poveen toisen pienen el\u00e4m\u00e4nalun, joka sek\u00e4\u00e4n ei jaksanut taistella tiet\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4npoluille. Valkoinen pieni m\u00f6ngert\u00e4j\u00e4, joka valloitti koko perheen syd\u00e4met, oli poissa. Se l\u00e4hti siskonsa luo, reilu viikko sen j\u00e4lkeen, kun pienen tyt\u00f6n syd\u00e4n lakkasi ly\u00f6m\u00e4st\u00e4. Samoin kuin siskonsa, Vitikin nukahti ikiuneen syliss\u00e4ni. Rauhallisesti, tutun tuoksun saattelemana. On niin ik\u00e4v\u00e4 tuota poikaa. Kuoleman vierailut n\u00e4in tiuhaan luonani, joulun alla ja jouluna, tuntuu ep\u00e4oikeudenmukaiselta. Kahden p\u00e4iv\u00e4n kuluttua makaan itse leikkausp\u00e4yd\u00e4ll\u00e4, jonka syrj\u00e4isimm\u00e4ss\u00e4 kolkassa on pieni paikka kuolemalle. Sit\u00e4 ei varsinaisesti ajattele kuin vasta nukutusl\u00e4\u00e4kkeen virratessa suoneen. Sit\u00e4 miettii silloin, joka kerta, ett\u00e4 jos en her\u00e4\u00e4, olen kuollut. Joka kerta olen her\u00e4nnyt ja siin\u00e4 vaiheessa kuolema on kadonnut ajatuksista. Siin\u00e4 vaiheessa ajatuksissa on vain kotiinp\u00e4\u00e4sy ja toipumisen alkaminen.<\/p>\n Kuolemaa pit\u00e4\u00e4 uskaltaa ajatella. Minulle sanotaan joka kerta, ett\u00e4 hienosti se menee, se leikkaus. Ja toivotetaan pikaista paranemista ja kaikkea muuta leppoisaa. Itse olen v\u00e4ltellyt koko ik\u00e4ni tietoisesti lausumasta sanaa kuolema. Olen siirt\u00e4nyt sen pois, hyvin kauas, kaikista systeemeist\u00e4, jotka toimivat siltoina ajatteluelimiini. Viimeisten kolmen vuoden aikana kuolema on kuitenkin vieraillut luonani paljon useammin kuin yksik\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni, tai sukulaiseni. Kuolema on napsinut minulta kissoja, koiria, l\u00e4heisi\u00e4 ja kaikkein rakkaimman, oman tytt\u00e4reni. Olen ollut pakotettu ajattelemaan kuolemaa. Tekem\u00e4\u00e4n tuttavuutta tuon pelottavan kanssa, joka vie mutta ei palauta.<\/p>\n Ihminen ei pysty itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, milloin kuolee. Ei h\u00e4n pysty sit\u00e4 est\u00e4m\u00e4\u00e4n eik\u00e4 edesauttamaan. Edes itsemurha ei ole keino kuolla, jos ei ole kuoleman aika. Kun antaa pelolle avaimet, pelko p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 sinulle kuuluu. Siksi en anna kuoleman pelottaa minua. Kuolemastakin voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 positiivisia juttuja. Ei suoraan tietenk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 joku kuolee mutta siit\u00e4, ett\u00e4 antaa omien silmien avautua. N\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 on, silloin kuin sit\u00e4 on. Kuoleman vierailtua ei en\u00e4\u00e4 ole. Mutta niin kauan kuin syd\u00e4n pumppaa verta ja aivot v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t tietoa, sit\u00e4 on. Ei tarvitse olla rikas, kaunis, menestyv\u00e4 tai tehokas. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on.<\/p>\n Kuoleman l\u00e4heinen partneri on syntym\u00e4. Syntym\u00e4 on aina lahja. Se ei ole koskaan itsest\u00e4\u00e4nselvyys. My\u00f6s se, millaisena t\u00e4nne maailmaan synnyt, on lahja. Meill\u00e4 jokaisella on omat puutteemme mutta my\u00f6s omat vahvuutemme. Itse olen joutunut taistelemaan koko el\u00e4m\u00e4ni ajan terveyteni kanssa. Tuleva leikkaus on 27. Sit\u00e4 on leikkauksillaan maksanut yhden jos toisenkin etel\u00e4nlomamatkan kirurgilleen. Ei siis mitenk\u00e4\u00e4n turhia toimenpiteit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 minun leikkaukset. Nimitt\u00e4in jos leikkaava kirurgi ei v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4se lomalle, h\u00e4n ei mill\u00e4\u00e4n jaksa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4\u00e4n. Joku tarkoitus siis minunkin saksimisilla on ollut. Ja vaikka minua on leikelty sielt\u00e4 sun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja paljon, olen edelleen ty\u00f6kuntoinen, juoksukuntoinen ja el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteinen ihminen. Miksi siis valittaisin?<\/p>\n Kun saamme syntym\u00e4n lahjan, tiedostamme, vaikkemme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4 ajattelekaan, ett\u00e4 se lahja otetaan meilt\u00e4 jossain vaiheessa my\u00f6s pois. Mutta sit\u00e4 ennen, meill\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4. Meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4 on rakastaa. Rakastaa sit\u00e4, mink\u00e4 olemme saaneet. Pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 huolta ja rakastaa. Joka p\u00e4iv\u00e4. Jotta pystyisimme rakastamaan, tarvitsemme voimaa. Jokainen meist\u00e4 tekee parhaansa. Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten, kun Viti l\u00e4hti pois luotamme, ymm\u00e4rsin, minulle rakkaan ihmisen kautta, kuinka suuri voima rakkaudella on. Vaikka itse olen menett\u00e4nyt oman lapseni kuolemalle monta vuotta sitten, vasta nyt ymm\u00e4rsin, kuinka suuri rakkauden voima voi olla.<\/p>\n Kun kahden p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 menen leikkaukseen, en pelk\u00e4\u00e4. Minut laitetaan kuntoon. Olkap\u00e4\u00e4ni on entist\u00e4 ehompi ja muutaman kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 juoksen taas pitkin rappuk\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 ja Puistolan raitteja, olen siis t\u00f6iss\u00e4. Juoksen, k\u00e4velen ja etenkin nostan vasemmalla k\u00e4dell\u00e4ni mit\u00e4 vaan. T\u00e4n\u00e4\u00e4n, viimeist\u00e4 ty\u00f6y\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4ni, tunsin tyhjyytt\u00e4. Niin pitk\u00e4 aika siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen taas tekem\u00e4\u00e4n asiakkaat tyytyv\u00e4isiksi jakamalla heille heid\u00e4n tilaamansa lehdet. Rakastan niin ty\u00f6t\u00e4ni. Liikuntaa, vauhtia ja t\u00e4sm\u00e4llisyytt\u00e4. Tuo tunne kuuluu minulle. Tyhjyys. Olen ty\u00f6friikki. Mit\u00e4 sitten? On minulla muutakin el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin ty\u00f6, mutta ty\u00f6 on minulle henkireik\u00e4, toimeentulo ja liikunnallinen sessio. Kun tunsin tyhjyytt\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n viimeisen y\u00f6n j\u00e4lkeen, annoin tyhjyyden muuttaa sisimp\u00e4\u00e4ni. Se kuuluu sinne nyt. Mit\u00e4s pahaa siin\u00e4 on, ett\u00e4 ottaa vuokralaisen. Tyhjyys on hiljainen kaveri. Siis hyvin mukava asukas, vaikkakin hieman melankolinen. Tied\u00e4n, ett\u00e4 kun toipilasaika alkaa, tyhjyys tuntuu v\u00e4istyv\u00e4n hetkeksi. Ik\u00e4v\u00f6in t\u00f6ihin ja on minulla keinoni helpottaa ty\u00f6ik\u00e4v\u00e4\u00e4ni. Onneksi.<\/p>\n Erilaisen tunteiden hyv\u00e4ksyminen itsess\u00e4\u00e4n on rikkaus. Ei ole minulta pois, kun uskallan ajatella kuolemaa tai antaa tyhjyyden vallata tilaa huoneissani. Negatiivisten tunteiden pois sulkeminen ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Kun uskaltaa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kaikki tunteet iholle, pystyy nauttimaan paremmin positiivisista asioita. Ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu my\u00f6s murheet, pelot ja vastoink\u00e4ymiset. On itsens\u00e4 huijaamista koettaa romuttaa ja poistaa kaikki negatiivisuus.<\/p>\n Tummat v\u00e4rit r\u00e4symatossa korostavat vaaleita v\u00e4rej\u00e4. Kaikki s\u00e4vyt kuuluvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n 2-1-2, toipilasko?<\/strong><\/p>\n 27. operaatio takanap\u00e4in. Olotila on niinkuin kaikkien muidenkin leikkausten j\u00e4lkeen, unenomainen. Kipu muutti samaan osoitteeseen, onneksi ei kuitenkaan lopullisesti. J\u00e4i kuitenkin vaivaamaan kivun halu tulla ja menn\u00e4.<\/p>\n Leikkausp\u00e4iv\u00e4\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 nukuin huonosti. Ei, en j\u00e4nnitt\u00e4nyt leikkausta, kipu vaan piti minua valveilla. Ja kyll\u00e4 sit\u00e4 tietysti mietti, millainen tulevan operaation j\u00e4lkitila on. Siis miten toipuminen l\u00e4htee liikkeelle. Kolme vuotta sitten tehdyn olkap\u00e4\u00e4leikkauksen j\u00e4lkitila oli kivulias. Tiesin, mit\u00e4 odotettavissa oli. Aamu meni koiria hoitaessa ja valmistautuessa leikkaukseen. V\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 vilkuili kelloa, jotta joko sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hte\u00e4. Kellon n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 10, kokka laitoin kokan kohti Kouvolaa. Matka meni maisemia katsellessa. Sit\u00e4 oli niin valmistautunut tulevaan, ettei oikeastaan ajatellut mit\u00e4\u00e4n. Hiljaista viestittely\u00e4 Ismolle kotijoukkoihin. Kun p\u00e4\u00e4stiin viimein perille, Kouvolan puolella aikaa meni etsiess\u00e4 oikeaa paikkaa ja autolle parkkia. Lopulta paikka l\u00f6ytyi, ja k\u00e4velin pikku pakkasessa ja tuulen purressa korvannipukoita, sis\u00e4lle taloon. Sitten olinkin ilmottautumassa. Hetken istuin aulassa. Olin jo t\u00e4ysin psyykannut itseni tulevaan. Odotin vaan, ett\u00e4 minut kutsutaan sis\u00e4\u00e4n. Tuossa vaiheessa aina miettii, mit\u00e4h\u00e4n maailmassa tapahtuu, kun nukun. Ihmiset ovat t\u00f6iss\u00e4, lapset joululomalla, k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kaupoissa, harrastetaan, ollaan ja ihmetell\u00e4\u00e4n. Ja mie vaan nukun. Maailma ei pys\u00e4hdy, vaikka mie pys\u00e4hdyn. Tuossa vaiheessa sit\u00e4 mietti my\u00f6s, mit\u00e4 maailmassa tapahtuu, jos j\u00e4\u00e4n leikkausp\u00f6yd\u00e4lle. Se vaan jatkaa kulkuaan, olin mukana tai en.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 ajatukset katkesivat, kun iloinen hoitaja kutsui minut sis\u00e4\u00e4n vaatteiden vaihtoon. Istahdin sen j\u00e4lkeen odottelemaan mukavan pehme\u00e4\u00e4n nojatuoliin. kello n\u00e4ytti 12. Kirjoittelin Ismolle ja odotin. Hoitaja k\u00e4vi luonani, samoin anestesial\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Vihdoin my\u00f6s leikkaava ortopedi. Olkap\u00e4\u00e4ni sai mustalla tussilla koristetun kuvion ja sitten lopulta k\u00e4velin saliin, hieman ennen yht\u00e4. Salissa tunnelma on aina yht\u00e4 hilpe\u00e4. Kevytt\u00e4 juttelua hoitajien ja nukutusl\u00e4\u00e4k\u00e4rin kanssa. Joka kerta saan kuulla saman kysymyksen: miten voit olla noin tyyni? No, mik\u00e4s minun on leikkausp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 maatessa. Siin\u00e4 on oltu niin monta kertaa, ett\u00e4 osaan ulkoa sek\u00e4 hoitajien ett\u00e4 anestesial\u00e4\u00e4k\u00e4rin ty\u00f6t. Kys\u00e4isinkin hoitajalta, eik\u00f6 h\u00e4n laitakaan happisaturaatiomittaria mun sormeen. Hoitaja hymyili ja sanoi, ett\u00e4 ai niin, hyv\u00e4 kun muistutit.<\/p>\n Nukutusaine virtaa suoneen. Pieni kirvely ja eritt\u00e4in lyhyt aika ja tied\u00e4n, ett\u00e4 kohta nukahdan. Katselen leikkaussalin kattoon. Laattoja. Ja seiniin. Lasiovisia kaappeja. Seurantalaitteet piippaavat hiljaa, taustalta kuulen leikkausinstrumenttien kolinaa. Uni saapuu, ja aivan samalla sekunnilla her\u00e4\u00e4n. Leikkaus on ohi. Kysyn kelloa. 14.10. Otan k\u00e4nnyk\u00e4n k\u00e4teen, laitan viestin Ismolle. Siin\u00e4 viestej\u00e4 n\u00e4pytelless\u00e4 tajuan, ett\u00e4 minulla on kaksi k\u00e4tt\u00e4. Siis onhan minulla ollut kaksi k\u00e4tt\u00e4 jo l\u00e4hes puolivuosisataa mutta ne molemmat ovat yh\u00e4 mun k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kun l\u00e4hdin kohti Kouvolaa, tiesin, ett\u00e4 kohta olen yksik\u00e4tinen monta viikkoa. Nyt minulla on kuitenkin molemmat k\u00e4det k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, vaikka toista koskeekin julmasti. Mit\u00e4 leikkauksessa tapahtui, tai siis j\u00e4i tapahtumatta?<\/p>\n Pyyd\u00e4n hoitajalta, ett\u00e4 tuo teet\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen kotiin. Hoitaja sanoo, ett\u00e4 sain vasta silm\u00e4t auki. Mutta h\u00e4n tuo kuitenkin teet\u00e4 ja leip\u00e4\u00e4. N\u00e4lk\u00e4 ei ole yht\u00e4\u00e4n, koska kipu jyll\u00e4\u00e4 olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4. Sy\u00f6n kuitenkin, koska se on kriteeri, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see l\u00e4htem\u00e4\u00e4n. Piuhat irrotetaan ja p\u00e4\u00e4sen vaihtamaan omat vaatteet p\u00e4\u00e4lle. Menen istumaan sille pehme\u00e4lle penkeille, jossa odottelin leikkuriin p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Ortopedi saapuu. Ja juttelee l\u00e4pi leikkauksen. Reik\u00e4\u00e4 ei paikattu. Sen sijaan hauiksen j\u00e4nne katkaistiin. Olen ymm\u00e4ll\u00e4. Selvisin v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4, t\u00e4ll\u00e4 kertaa. Mutta ortopedin sanat, ett\u00e4 leikataan my\u00f6hemmin, j\u00e4iv\u00e4t kaikumaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Taas uusi leikkaus?<\/p>\n Kotimatkalla olin ensin hyvin helpottunut, ett\u00e4 selvisin lyhyell\u00e4 saikulla ja molemmat k\u00e4det toimii. Kirjoitan innoissani yst\u00e4ville hyvi\u00e4 uutisia. Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni luin tarkemmin kotihoito-ohjeet. Vasemman hauiksen voima heikkenee 30%, lopullisesti, j\u00e4nteen katkaisun my\u00f6t\u00e4. K\u00e4si ja hauis, jolla kannan lehti\u00e4 ja postia. Reik\u00e4 kiert\u00e4j\u00e4kalvosimessa on edelleen kivun aiheuttaja ja este normaaleille liikeradoille. Nyt ei leikattu, koska s\u00e4\u00e4steltiin potilasta… S\u00e4\u00e4steltiin…?! En ymm\u00e4rr\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Toipilasaika on alkanut. Lep\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4iset p\u00e4iv\u00e4t, aika totaalisesti. Nyt kirjoitan, kahdella k\u00e4dell\u00e4, vaikka mun piti olla yksik\u00e4tinen. Ankkuroidusta ei tullut ankkuroitua, tuli vain putsattu. Luuankkurit olisi laitettu olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n, jos reik\u00e4 olisi ommeltu kiinni. K\u00e4si olisi ollut vartalossa kiinni viikkoja, jotta ankkurointi olisi onnistunut. Sen j\u00e4lkeen olisi alkanut nivelen mobilisointi ja lihasmassan kasvatus takaisin k\u00e4teen. L\u00e4\u00e4k\u00e4rin sanojen mukaan, tuo kaikki on viel\u00e4 edess\u00e4, uuden leikkauksen my\u00f6t\u00e4? Toipilasaika jatkuu ensi viikolla fyssarin kanssa. Olkap\u00e4\u00e4 on turvoksissa, hauis mustelmilla ja kipparikallen lihas j\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4sti k\u00e4teen. K\u00e4si ei toimi viel\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n. Odotan aika paljon fysioterapiak\u00e4ynniest\u00e4. Aikaa t\u00e4ss\u00e4 nyt onneksi on, sairasloma jatkuu pitk\u00e4lle talveen.<\/p>\n Fyssari ja kipua<\/strong><\/p>\n Leikkauksesta 26 vuorokautta. Kaikki ei mene niinkuin pit\u00e4isi. Itseasiassa mik\u00e4\u00e4n ei mene niinkuin alunperin suunnitelma oli. El\u00e4m\u00e4 on sellaista. Liikaa kun suunnittelee ja luulee hallitsevansa hetken omaa itse\u00e4\u00e4n, joutuu pian n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n ja huomaamaan, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole omissa k\u00e4siss\u00e4. Ainakaan mik\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 liittyy leikkauksesta toipumiseen. Ainakaan minulla. Milloinkaan.<\/p>\n Monen monituisen kommervenkin j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin vihdoin fyssarille kuluvan viikon torstaina, yli kolme viikkoa leikkauksesta. Fyssarin hoidot piti aloittaa heti leikkauksen j\u00e4lkeen. Toisin k\u00e4vi. Tuskaisin tuntein mietin n\u00e4in\u00e4 pitkin\u00e4 viikkoina paria paperilappua postin mukana saapuvaksi odotellessani, mik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 systeemi\u00e4 oikein riepoo. On ty\u00f6ntekij\u00e4, joka loukkaa itsens\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Ty\u00f6paikoilla on ty\u00f6ntekij\u00e4t vakuutettu juuri t\u00e4llaisia tilanteita varten, jotta kumpikaan osapuoli, ty\u00f6nantaja tai ty\u00f6tekij\u00e4 ei turhaan joudu k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n ja odottelmaan ty\u00f6ntekij\u00e4n ty\u00f6kuntoon p\u00e4\u00e4sy\u00e4. Sitten on se vakuutusyhti\u00f6, jolle maksetaan siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 molemmat osapuolet ovat tyytyv\u00e4isi\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4 taho onkin se, joka viivyttelee. Ja loppujen lopuksi, uskomatonta kyll\u00e4, vakuutusyhti\u00f6 on se, joka t\u00e4ss\u00e4 taloudellisesti k\u00e4rsii, oman viivyttelyn seurauksena.<\/p>\n Koska olen varovainen ja maltillinen ihminen sanoissani, kun kyseess\u00e4 on toinen ihminen, en ala t\u00e4ss\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 tunteitani ulosp\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n tahi tarkemmin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 meni vikaan ja mit\u00e4 siit\u00e4 minun kroppani ulkopuolisille tahoille ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4jille seuraa. Menn\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in. Tunnelmiin, joita vasen olkap\u00e4\u00e4ni ja hauikseni on minulle sy\u00f6tt\u00e4nyt syd\u00e4njuurieni alle.<\/p>\n Kun leikkkauskivut rauhoittuvat, aloin uskomaan, ett\u00e4 asiat alkaa etenem\u00e4\u00e4n. Siis toipuminen p\u00e4\u00e4see vauhtiin. Olen seurannut itsess\u00e4ni paria asiaa, joiden perusteella kirjaan yl\u00f6s itselleni toipumista. Fyssarin ensimm\u00e4iseen tapaamiseen asti. Kipu ja voima. T\u00e4st\u00e4 kaksikosta on ollut l\u00e4heinen pari minulle, kun olen niiden seurassa p\u00e4iv\u00e4kausia seurustellut. Leikkauskipu on aivan eri asia kuin kipu, joka tulee sinusta itsest\u00e4si. Siis vammautuneesta raajasta. Kaiken oppimani mukaan, kun paranen, kipu v\u00e4henee. Olkap\u00e4\u00e4ni kipu on vain yltynyt. Voiman kanssa olen joutunut toteamaan, ett\u00e4 on niin uskomatonta, kun saa lasin vett\u00e4 nostettua p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 suun korkeudelle ja saa viel\u00e4 juotuakin veden. Reilussa kolmessa viikossa olen edennyt nostamaan teekupin huulilleni. Hyv\u00e4 mie. Siis 4dl nestett\u00e4 30cm korkeudelle. Seh\u00e4n on, kupin paino mukaan lukien, puoli kiloa! Kokeilkaapa itse. Kuinka etuoikeutettuja te olettekaan, kun teekupillinen nousee t\u00e4ysin ponnistamatta huulillenne. Saa se olla kahvikupillinenkin, mutta ei mieluusti alkoholijuomia. Tai en ainakaan halua niiden juomisesta tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n Odottavin mielin, vihdoin ja viimein, liput ja laput mukanani, saavun fyssarin ensimm\u00e4iselle tapaamiselle. Vastassa on tuttuakin tutumpi mies, jonka tied\u00e4n olevan suora ja sanovan asiat niinkuin ne ovat. Juuri siksi h\u00e4net fyssarikseni valitsinkin. En pid\u00e4 ihmisist\u00e4, jotka kiert\u00e4v\u00e4t ja kaartavat asioita. Kun puhuu, puhuu niinkuin asiat ovat.<\/p>\n Perusjuttujen tarkistuksen j\u00e4lkeen, fyssari pyyt\u00e4\u00e4 minua liikuttamaan leikattua k\u00e4tt\u00e4ni. Ensin etukautta yl\u00f6s. Nousee 45 astetta. Niskan taakse ja sel\u00e4n taakse ei mene normaalisti, jotenkuten sinnep\u00e4in k\u00e4tt\u00e4 saan. Sitten se t\u00e4rkein juttu. Toimiiko sivukautta nosto. Se pahuksen reik\u00e4 siell\u00e4 kiert\u00e4j\u00e4kalvosimessa est\u00e4\u00e4 juuri sivunoston. Sit\u00e4 ei leikattu, koska l\u00e4\u00e4k\u00e4ri oletti, ett\u00e4 minulle riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olen kivuton ja oletti, ettei reik\u00e4 ole niin pahassa paikassa, ett\u00e4 se vaikuttaisi paljoa k\u00e4den sivuttaisliikkuvuuteen. Fyssari sanoo minulle, ett\u00e4 nostappa nyt k\u00e4si sivukautta yl\u00f6s. Teen ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4.<\/p>\n K\u00e4si l\u00e4htee liikkeelle kylkeni vierest\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00e4n tiukasti, ett\u00e4 se nousee v\u00e4hint\u00e4\u00e4n olkavarren tasolle. Sinneh\u00e4n se nousi ennen leikkaustakin. Ei korkeammalle mutta sent\u00e4\u00e4n sinne asti. Nostan mieless\u00e4ni k\u00e4tt\u00e4. Vaadin sit\u00e4 nousemaan. Kun aivoni on l\u00e4hett\u00e4nyt sata k\u00e4sky\u00e4 vied\u00e4 k\u00e4si yl\u00f6s, mutta mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu, katsahdan fyssariani. Katson takaisin k\u00e4teeni, jonka sormet osoittavat viistoon alasp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 ei nouse. Tunne on aivan uskomaton. K\u00e4si ei liiku. Se ei yksinkertaisesti nouse. Fyssari py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja pyyt\u00e4\u00e4 minut makuuasentoon. H\u00e4n tutkii passiivisia liikeratoja. Kysyn kesken tutkimusten, olenko ty\u00f6kunnossa 6 viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n Et ole. Reik\u00e4 kiert\u00e4j\u00e4kalvosimessa pit\u00e4\u00e4 paikata. K\u00e4tesi ei koskaan nouse, ellei reik\u00e4\u00e4 laiteta kuntoon. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 teet k\u00e4dell\u00e4, joka on kivuton mutta joka ei toimi? Tule ensiviikolla viel\u00e4 pari kertaa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja tilaa sitten leikkaavalle ortopedille aika, ja sovi aika uuteen leikkaukseen. Hauiksen voimaa voimme alkaa treenata vasta sitten, kun olkap\u00e4\u00e4si on toimiva. Jos hauikseen ei palaa voima, se on my\u00f6s leikattava uudestaan. Jos reik\u00e4 olisi ollut viaton, k\u00e4sivartesi olisi noussut nyt paremmin yl\u00f6s kuin ennen leikausta. N\u00e4in pienen operaation j\u00e4lkeen, joka sinulle on olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n tehty, k\u00e4tesi pit\u00e4isi olla jo l\u00e4hes kivuton ja liikeradat l\u00e4hes t\u00e4ydet. Reik\u00e4 ei siis todellakaan ole ollut viaton, koska k\u00e4tesi ei nouse. Fyssari kertoili madonlukuja.<\/p>\n Maistelen sanoja. Laitan viesti\u00e4 Ismolle ja ajan kotiin. Uusi leikkaus. T\u00f6ihin vasta joskus syksyll\u00e4… tai viel\u00e4kin my\u00f6hemmin, jos hauis ei tule kuntoon ilman uutta leikkausta. Olen tyrmistynyt. Miksi se olen aina min\u00e4, jolla leikkaukset eiv\u00e4t koskaan mene lyhyen kaavan mukaan?<\/p>\n Edistyst\u00e4<\/strong><\/p>\n 35 vuorokautta leikkauksesta.<\/p>\n Fyssarin k\u00e4ynnit vilisev\u00e4t silmiss\u00e4. Siis niit\u00e4 on nyt todella tihe\u00e4sti. Fyssarin, ja minunkin, mielest\u00e4 kannattaa yritt\u00e4\u00e4 kaikki keinot, jotta k\u00e4teen saadaan liikett\u00e4. On aina mielenkiitoista saapua fyssarin vastaanotolle. Se on kuin pieni joulu, joka kerta. Mit\u00e4 min\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n paketistani saan? Uutta puhtia seuraaville p\u00e4iville vai lis\u00e4\u00e4 jumppaamista? Koska olen ylti\u00f6positiivinen ihminen, l\u00f6yd\u00e4n joka k\u00e4ynnist\u00e4 jotain hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n K\u00e4den nosto etukautta onnistuu nyt 80 asteeseen. Etunosto edistyy aina selke\u00e4sti nopeammin kuin sivunosto. Katson hymyss\u00e4suin k\u00e4tt\u00e4ni joka nousee kiltisti l\u00e4hes vaakatasoon asti. Sitten tarkistetaan sivunosto, joka sekin on edistynyt mutta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hitaasti. K\u00e4si nousee 40 asteeseen. Mutta vaikka astelukema on aivan onneton, tunnen mielihyv\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4si nousee, edes hivenen. Pohditaan sitten fyssarin kanssa sit\u00e4, onko l\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 tarvetta leikata minua, jos saadaan sivunosto ennen kuunvaihdetta 90 asteeseen. Nyth\u00e4n edistys on ollut kymmenen astetta kahdessa viikossa. Tuolla menolla loppuu viikot kesken. Fyssari selke\u00e4sti pohtii paria asiaa, mitk\u00e4 vaikuttavat l\u00e4\u00e4k\u00e4rin leikkausp\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Toinen niist\u00e4 on se, edistyyk\u00f6 sivunosto kokoajan, vai tuleeko siihen taantumia, jotka kuulemma ovat yleisi\u00e4. Siis olkavarren liike on kuin pikkulapsi. T\u00e4n\u00e4\u00e4n en pue p\u00e4\u00e4lleni punaisia rukkasia, sill\u00e4 naapurin Liisalla on vihre\u00e4t. Enk\u00e4 taatusti sy\u00f6 aamupuuroa, koska se on pahaa. Ja niinkuin \u00e4iti ja is\u00e4 tekiv\u00e4t viikkoja sen eteen, ett\u00e4 pikku neiti s\u00f6isi vihdoin jotain ennen eskariin menoa. Nyth\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n takapakkia ja lujaa. Toinen asia, joka vaikuttaa l\u00e4\u00e4k\u00e4rin leikkausp\u00e4\u00e4t\u00f6kseen on se, tarvitseeko l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kes\u00e4ksi uuden purjeveneen.<\/p>\n El\u00e4m\u00e4n ei tarvitse olla helppoa. Olen t\u00e4ss\u00e4 sairaslomalla pohtinut, etten oikeastaan v\u00e4lit\u00e4 helposta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 laisinkaan, vaikka pitkin\u00e4, pimein\u00e4 hetkin\u00e4 sit\u00e4 toivoo joskus, ett\u00e4 voi kun el\u00e4m\u00e4 olisi vaan sellaista tavisel\u00e4m\u00e4\u00e4. Ei se sitten olisi minun el\u00e4m\u00e4\u00e4. Olen huomannut, ett\u00e4 vaikka muuten olen perusterve ihminen, minulla on yksi paha allergia. Se on paikallaanoleminen. Jos olen paikoillani p\u00e4iv\u00e4nk\u00e4\u00e4n, oireet alkavat samantien. Oireet ovat moninaiset ja osittain vakavatkin. Ainakin l\u00e4himm\u00e4isilleni. Elimist\u00f6\u00f6ni on sis\u00e4\u00e4nrakennettu mekanismi, joka toimiakseen tarvitsee jatkuvaa liikett\u00e4. Olen aina ihmetellyt mm. nukkumistani. Suurin osa meist\u00e4 nukkuu useamman tunnin putkeen, tunteakseen olonsa lev\u00e4nneeksi. Kuka viisi, kuka kuusi ja kuka kahdeksan tuntia. Nyt kun minulla on ollut sairaslomallani mahdollisuus nukkua keskeytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 \u00f6it\u00e4, olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, kuinka paljon unta tosiasiassa tarvitsenkaan. Uneni tarve on suoraan verrannollinen paikallaanoloallergiaani.<\/p>\n Suljen silm\u00e4t silloin, kun olen uninen. Joka ikinen y\u00f6, riippumatta siit\u00e4 monelta k\u00e4yn nukkumaan, nousen 2-3 tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 yl\u00f6s, t\u00e4ysin virke\u00e4n\u00e4. Sitten vaan alan puuhailla kaikenlaista, mit\u00e4 mieleen juolahtaa. K\u00e4yn mm.k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 aina yhden koiran kanssa kympin lenkin, tai teen vuosisuunnitelmia, tai pid\u00e4n itseni ajatasalla ty\u00f6asioissa ym. Yleens\u00e4 nousen juuri siihen aikaan, kun itse menisin t\u00f6ihin. Sis\u00e4inen kello pit\u00e4nee siis huolta v\u00e4symisest\u00e4 illalla ja yl\u00f6snoususta ty\u00f6aikaan? Tuolla unim\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4n vuorokauden. Muutaman kerran viikossa otan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tunnin unet tuohon p\u00e4\u00e4lle. Pitk\u00e4 sairaslomani on ollut minulle siten hyvin itse\u00e4ni tutkiskeleva ja opettavainen. Olen tajunnut, etten todellakaan tarvitse unta enemp\u00e4\u00e4. Muutenhan nukkuisin pidemp\u00e4\u00e4n, kun kerta mik\u00e4\u00e4n ei ole minua her\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Jos tuo m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei olisi riitt\u00e4v\u00e4, olisin aivan tillintallin. Nyt olen virke\u00e4. Pieni sekavuus lienee synnynn\u00e4ist\u00e4 tai sitten johtunee l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4, joita kipu vaatii. Kipul\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 ottaessani unet pitenev\u00e4t jopa viisi tuntisiksi. Sen j\u00e4lkeen nousen viimeist\u00e4\u00e4n yl\u00f6s, vaikka annostus olisi ollut kokoa norsu.<\/p>\n Mit\u00e4 nyt sitten tapahtuu leikkausrintamalla? Itse tietenkin toivon, ett\u00e4 sivunosto edistyy. Ja ettei l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kauheasti piittaa merell\u00e4 olemisesta. Fyssarin k\u00e4ynnit jatkuu ja itsell\u00e4ni on miellytt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6, kun saan jumppauttaa k\u00e4tt\u00e4ni omalla ajalla aktiivisesti. Kipu olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4 pahenee kokoajan mutta huonoonkin vuokralaiseen tottuu, sanotaan. Voiman suhteen kaikki teht\u00e4v\u00e4 on vasta edess\u00e4p\u00e4in. Kunhan ensin olkap\u00e4\u00e4 alkaa toimimaan.<\/p>\n Takapakkia<\/strong><\/p>\n Olen sanaton. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni on kyll\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n romaanin verran sanoja mutten saa niit\u00e4 j\u00e4rjestykseen, ainakaan sellaiseen, ett\u00e4 ne olisivat luettavissa j\u00e4rkev\u00e4n\u00e4 tekstin\u00e4.<\/p>\n Viime kuun puolella k\u00e4vin l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4 arvioittamassa leikkauksen j\u00e4lkeist\u00e4 toipumista olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4ni. Se kaikki positiivisuus, jota fyssarini kanssa loimme, romahti lattiasta l\u00e4pi kerralla. Olkap\u00e4\u00e4 ei todellakaan ole toipunut toivottavaa vauhtia. Niveleen on tullut lis\u00e4ongelmia, nivelkapselin paksuuntumisen my\u00f6t\u00e4. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri kirjoitti 5 viikkoa lis\u00e4\u00e4 sairaslomaa. Kysyin suoraan, mit\u00e4 t\u00e4llainen lis\u00e4ongelma tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Milloin p\u00e4\u00e4sen t\u00f6ihin, milloin treenaamaan koiria, ja etenkin, milloin pystyn aloittamaan omat, kunnon juoksulenkit (nyth\u00e4n vaan leikin juoksemista)? L\u00e4\u00e4k\u00e4rin vastaus tuli kuin apteekinhyllylt\u00e4: puoli vuotta. Puoli vuotta???<\/p>\n Siis siin\u00e4 tapauksessa, ettei tarvita uutta leikkausta tai leikkauksia.<\/p>\n Oletko koskaan n\u00e4hnyt tai kokenut, miten aurinko laskee kirkkaalta taivaalta paistaessaan horisonttiin sekunnissa? Mie olen. Se tapahtui samalla sekunnilla, kun kuulin sanat puoli vuotta. Ajatukset p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t vaihtaa kaistaa. Tai toiset niist\u00e4. Osa porhalsi edelleen eteenp\u00e4in samalla paanalla. Etenkin ajatusten risteyksiss\u00e4 tapahtui pahoja kolareita. Osaan ajatusteni lauseita sekoittui silmiinpist\u00e4v\u00e4n rumia kirosanoja, osasta lauseita putosi kirjaimia, jopa sanoja pois. Toiset lauseet muuttivat merkityst\u00e4\u00e4n. Huomattavaa oli, ett\u00e4 l\u00e4hes kaikissa lauseissa oli tuon auringonlaskun j\u00e4lkeen havaittavissa joko alakuloisutta tai vihaa.<\/p>\n L\u00e4\u00e4k\u00e4ri antoi hoito-ohjeet ja sanoi, ett\u00e4 tapaamme p\u00e4\u00e4si\u00e4isen j\u00e4lkeen, jolloin tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6s jatkoista. Tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 veitsenterottimen kaivamista kaapista tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n unil\u00e4\u00e4kepumpun kytkemist\u00e4 minuun, mobilisoinnin merkeiss\u00e4. Fyssarik\u00e4yntej\u00e4 harvennettiin nivelkapselin \u00e4rtymisen\/tulehduksen takia.<\/p>\n Kun soppa kiehuu yhdest\u00e4 kattilasta yli, tuppaa muutkin kattilat samalla hellalla tekem\u00e4\u00e4n saman ilmi\u00f6n. N\u00e4in k\u00e4vi minullekin. Jo pelkk\u00e4 taistelu siit\u00e4, p\u00e4\u00e4senk\u00f6 t\u00f6ihin ja saanko olkap\u00e4\u00e4ni toimimaan kivutta ja normaalein liikeradoin, olisi mielest\u00e4ni ollut kohtuu kuorma ihmiselle, jolta on viety maton lis\u00e4ksi lattiakin jalkojen alta. Mutta ei se riitt\u00e4nyt. Olen joutunut miettim\u00e4\u00e4n oikein pinnistelem\u00e4ll\u00e4, millaista on el\u00e4\u00e4 toisten kirjoittamassa sadussa. Se on suoraan sanottuna ihmeellist\u00e4. Eik\u00e4 tuo satu tunnu olevan mik\u00e4\u00e4n olipa kerran ja he eliv\u00e4t onnellisina el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti kertomus. Koska t\u00e4m\u00e4 ei nyt mitenk\u00e4\u00e4n liity olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ni, en ala t\u00e4ss\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 asiaa vatvomaan. Mainitsenpahan vain, ett\u00e4 meit\u00e4 tuntuu mahtuvan t\u00e4nne maan p\u00e4\u00e4lle joka junaan…<\/p>\n Fyssarin kanssa jatkoimme olkap\u00e4\u00e4n liikeratojen palauttamista. Kunnes viime k\u00e4ynnill\u00e4 olkap\u00e4\u00e4st\u00e4ni l\u00f6ytyi jotain poikkeavaa. Fyssari liikutti nivelt\u00e4ni passiivisesti, minun maatessa rentona ja kertoen, milt\u00e4 liike tuntuu. L\u00e4hinn\u00e4 siis miss\u00e4 vaiheessa kipu alkaa, itse liikkeen pys\u00e4htymisen fyssari kyll\u00e4 tuntee itsekin. K\u00e4si ei silloin yksinkertaisesti vaan en\u00e4\u00e4 mene eteenp\u00e4in. Oltiin tilanteessa, jossa tutkittiin olkanivelen ulkokiertoa. \u00c4l\u00e4hdin. Fyssari palautti k\u00e4den takaisin l\u00e4ht\u00f6asentoon. Uudestaan ja sama kipu palasi. Fyssari kurtisti kulmiaan. T\u00e4t\u00e4 ulkokiertoa ei oltu t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 voitu kokeilla viel\u00e4 lainkaan j\u00e4ykkyyden takia. Fyssari pyysi minua n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kipukohdan. Sitten h\u00e4n teki kaksi erilaista testi\u00e4 ja toisen testin aikana kipu oli vaimeampaa ja toisen aikana kovaa.<\/p>\n Sinulta ei olekaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n revennyt kiert\u00e4j\u00e4kalvosin siin\u00e4 ty\u00f6tapaturmassa. Katsoin h\u00e4nt\u00e4 kysyv\u00e4sti. Kuin hidastetussa filmiss\u00e4 tai viel\u00e4 pahemmin, pause napin painamisen j\u00e4lkeen, kaikki tuntui pys\u00e4htyv\u00e4n. Auringonlasku sekunnissa ei ollutkaan mit\u00e4\u00e4n. Nyt hanget korkeat nietokset sulivat mutavelliksi kymmenesosa sekunnissa. Solisluusi on siirtynyt.<\/p>\n En nyt kirjoita t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen j\u00e4lkeen tied\u00e4n, mit\u00e4 seuraa. Solisluu teipattiin, kipu vaimeni hieman. Seuraava y\u00f6 oli vaikea. En l\u00f6yt\u00e4nyt asentoa, jossa olisin voinut nukkua. Aamulla takkia p\u00e4\u00e4lle laittaessani alkoi kipuhelvetti. Lihas olkap\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 meni t\u00e4ysin jumiin. En pystynyt liikutamaan p\u00e4\u00e4t\u00e4ni oikealle lainkaan. Torstaip\u00e4iv\u00e4 meni kokonaan nukkuessa vahvassa kipul\u00e4\u00e4kityksess\u00e4. Perjantaina tila paheni entisest\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4n lis\u00e4ksi en pystynyt en\u00e4\u00e4 liikuttamaan olkap\u00e4\u00e4t\u00e4nik\u00e4\u00e4n ilman kipua. Ismolla lauantai-iltana istuessani kipu ylitti sietokykyni. Kaikki liike, sormen liikuttelua my\u00f6ten sattui. Eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sattunut vaan kipu l\u00e4visti kehoni miekan iskuin. Automatka kotiin, Ismon ajaessa, oli t\u00e4ynn\u00e4 tuskankyyneleit\u00e4. Vaivuin j\u00e4lleen kipul\u00e4\u00e4keuneen. Aamulla her\u00e4tess\u00e4ni liikuin miinamatolla. Pienikin liike vasempaan k\u00e4teen, sormiin, kyyn\u00e4rvarteen ja olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n tai p\u00e4\u00e4n liikuttaminen oikealle aiheuttaa valtavaa, tuskaista kipua. Huomenna on fyssari.<\/p>\n Kipu<\/strong><\/p>\n Kipu, joka minussa asuu, on tuskaista. Painiottelu<\/strong><\/p>\n 3 kuukautta ja 2 viikkoa leikkauksesta.<\/p>\n Odottelen. Niinkuin olen t\u00e4ss\u00e4 odotellut jo tuon yll\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n ajan. Mik\u00e4s olisi odotellessa, seh\u00e4n on oikeastaan aika kutkuttavakin tunne, jos ei olisi mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 vie huomioni toisaalle. Kaamein Ilmentym\u00e4 Pyrkiess\u00e4\u00e4n Uniisi eli K.I.P.U. on kuitenkin asettunut tiiviisti viereeni. Se vie voimakkaasti huomioni pois positiiviselta odotukselta. Sen lis\u00e4ksi kaikenmaailman maisia murheita, itsetutkistelun pidempi kurssi, sek\u00e4 jopa ty\u00f6stressi, joka nyt ei kyll\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n liity tai kuulu SAIRASlomille.<\/p>\n Vakuutusyhti\u00f6. Meid\u00e4n jokaisen tuki ja turva. Sek\u00e4 harmaita hiuksia havittelevan ilmainen v\u00e4rj\u00e4ys. Pit\u00e4isi osata kertoa asiansa asiallisesti. Aikuinen ihminen. Mutta jossain vaiheessa nukkuva karhukin her\u00e4\u00e4, kun tarpeeksi ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuu. Tai t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa j\u00e4\u00e4 tapahtumatta. Kenen etu on, etten tule mahdollisimman nopeasti kuntoon? Ty\u00f6nantaja toivoo paluutani pian. Mie haluan t\u00f6ihin pian. Vakuutusyhti\u00f6, joka on korvausvelvollinen, toivoo t\u00f6ihinpaluutani mahdollisimman pian. Ja vakuutusyhti\u00f6 on nyt se, joka hidastaa t\u00f6ihinpaluutani.<\/p>\n Sanonpa vaan, ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4ni r\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4 kohta. Tulivuoren purkautuessa, kansa juoksee laavamerta ja tuhkaa karkuun. T\u00e4m\u00e4 koskee vakuutusyhti\u00f6t\u00e4 yht\u00e4 paljon kuin niit\u00e4 muitakin yksitt\u00e4isi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, jotka h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t soppaa minun kaukalossa.<\/p>\n Ankkuroitu. Painiottelu olkap\u00e4\u00e4n tila vastaan vakuutusyhti\u00f6. Toisessa keh\u00e4ss\u00e4 Laura vastaan kipu, ihmiset jotka jyr\u00e4\u00e4v\u00e4t ylitseni ja odotuksen ilmapiiri. Arvaatteko, kumpi voittaa? Molemmat keh\u00e4t tuomaroidaan erikseen.<\/p>\n Ankkurit yl\u00f6s<\/strong><\/p>\n N\u00e4in se vaan on. Joku set\u00e4 tai t\u00e4ti, jossain toisessa kaupungissa, sinua n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 koskaan, eik\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n h\u00e4n ole n\u00e4hnyt vammaasikaan, eik\u00e4 sit\u00e4, miten olkap\u00e4\u00e4 voi, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4 olet kunnossa. Ja miksik\u00f6? No, siksi, ett\u00e4 tietylle vammalle\/leikkaukselle on annettu m\u00e4\u00e4r\u00e4aika, kuinka nopeasti siit\u00e4 toipuu. Ja kun tuo toipumisaika on saavutettu, t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ti tai set\u00e4 kirjoittaa paperille, ett\u00e4 olet terve, palaa t\u00f6ihin, korvauksia ei tipu enemp\u00e4\u00e4. Koska aika on t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n Niin sitten min\u00e4kin, toivuttuani vakuutusyhti\u00f6n papereissa kirjoitetun ajan, olen kunnossa. K\u00e4si ei edelleenk\u00e4\u00e4n nouse edes 90 asteeseen. Leikkauksesta on aikaa 4 kuukautta ja 6 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4 on kipuja ja s\u00e4rky\u00e4, edelleen. Mutta koska Luoja suuresssa viisaudessaan on luonut minulle periksiantamattoman luonteen, ja vanhempani ovat kasvattaneet minusta ty\u00f6orientoituneen yhteiskunnan j\u00e4senen, palasin t\u00f6ihin. Eik\u00e4 tuossa kaikki. Min\u00e4h\u00e4n suorastaan viihdyn t\u00f6iss\u00e4. Rakastan liikkua y\u00f6aikaan, palvella asiakkaita, vaikken heit\u00e4 n\u00e4ek\u00e4\u00e4n. Teen tuon kaiken viel\u00e4 tunnollisesti, nopeasti ja virheett\u00e4. Jaksan hymyill\u00e4, tsempata ty\u00f6kamuja ja olla avuksi viel\u00e4 muissakin ty\u00f6pisteiss\u00e4, tarpeen mukaan. Ja niin aioin olla t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4inkin. Miksen olisi, mie kun olen mie, vaikka puolikuntoisena.<\/p>\n Olenko katkera? En. Sis\u00e4ll\u00e4ni vaan leijuu kysymys. Miksi ihmeess\u00e4 ty\u00f6nantajat ottavat kalliita vakuutuksia, jos niist\u00e4 ei ole ty\u00f6nantajalle eik\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6ille hy\u00f6ty\u00e4? Miksi ty\u00f6tapaturmapotilas passitetaan t\u00f6ihin keskenkuntoisena tai vaihtoehtoisesti saahan sit\u00e4 saikulla olla, ilman asianmukaista korvausta (lue: palkkaa). Heti, kun ty\u00f6nantajan vastuu palkanmaksusta siirtyi vakuutusyhti\u00f6lle, yhti\u00f6 ilmoitti, ett\u00e4 olen kunnossa, mit\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 korvata. Ei fyssaria, ei palkkaa, ei uusia toimenpiteit\u00e4.<\/p>\n K\u00e4teni ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4 nouse normaalisti, liikeradat j\u00e4\u00e4v\u00e4t vajaiksi. Kivut kyll\u00e4 saan kuriin, tottumalla niihin. Miten tuo sitten vaikuttaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni? Py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 en pysty, uimaan en pysty, hiusten laitto ponnarille vaatii taiteilua, samoin hiustenpesu. Kauppakassia pystyn kyll\u00e4 kantamaan, mutten pysty nostamaan sit\u00e4 kovinkaan korkealle. Kuntosalille on turha menn\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n yl\u00e4kroppaa. Punnertamaan en pysty, enk\u00e4 kurottamaan mit\u00e4\u00e4n sivusuuntaan. On my\u00f6s parempi olla horjahtamatta vasemmalle. Miten tuo sitten ei vaikuta el\u00e4m\u00e4\u00e4ni? Pysyn ajattelemaan, hymyilem\u00e4\u00e4n, tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6ni. Pystyn juoksemaan kipul\u00e4\u00e4kkeiden avulla, pystyn k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ilman niit\u00e4. Pystyn halaamaan poikiani ja kultaani. Pystyn el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja nauttimaan siit\u00e4.<\/p>\n Mit\u00e4 nyt sitten teen? Olen tietysti t\u00f6iss\u00e4 ja nautin el\u00e4m\u00e4st\u00e4. On monia, monia ihmisi\u00e4, joilla ei ole t\u00f6it\u00e4. Minulla on, olen siis etuoikeutettu. On monia, monia ihmisi\u00e4, joilla ei ole k\u00e4si\u00e4 ollenkaan. Minulla on molemmat, olen siis etuoikeutettu. On monia, monia ihmisi\u00e4, joiden kipu on niin kovaa, ettei heill\u00e4 ole toimintakyky\u00e4 ollenkaan. Minulla on, olen siis etuoikeutettu.<\/p>\n Nostan ankkurin ja jatkan matkaa. Kiitos kaikille seurasta ja hyvi\u00e4 tuulia kaikkien purjeisiin \ud83d\ude42 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" L\u00f6ysin liki nelj\u00e4 vuotta sitten kirjoittamani novellin olkap\u00e4\u00e4leikkauksestani ja siit\u00e4 toipumisesta. Koska minulle on tehty paljon leikkauksia ja nykyinen sel\u00e4n tilanne on hyvin h\u00e4ilyv\u00e4inen, liit\u00e4n t\u00e4h\u00e4n per\u00e4\u00e4n Ankkuroidun blogikirjoituksena. T\u00e4m\u00e4 on osittain itselleni pohja, jota seuraten saatan kirjoittaa sel\u00e4st\u00e4ni samantapaisen novellin. Ankkuroitu Syyskuussa kuluvaa vuotta (2015) astelin reippain askelin (niinkuin on tapanani t\u00f6iss\u00e4 aina kulkea) […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[10],"tags":[117,37,118],"class_list":["post-3675","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-terveys","tag-leikkaus","tag-olkapaa","tag-toipuminen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3675","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3675"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3675\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3681,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3675\/revisions\/3681"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3675"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3675"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3675"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nEi ole asentoa, jossa se vaimenisi.
\nEi ole l\u00e4\u00e4kett\u00e4, joka siihen purisi.
\nEi ole hetke\u00e4, jolloin nukkuisin.<\/p>\n