![\"\"](\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/Sininen-h\u00e4m\u00e4r\u00e4.jpg\")
<\/a>Valoa on vain hitunen, ulappa on peilityyni. Aurinko ei ole viel\u00e4 ehtinyt taivaanrantaan. Hiljaista. Vain omat ajatukset seuranani.<\/p><\/div>\n
Hiljaisuudessa ajellessani mietin itselleni asettamia rajoja. Sellaisia, jotka ovat matkanneet mukanani vuosikymmeni\u00e4. Oikeastaan nuo rajat eiv\u00e4t edes tunnu rajoilta, ne ovat osa minua. Kuitenkin ne rajoittavat el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, koska pid\u00e4n niist\u00e4 kiinni. Osa niist\u00e4 on syntynyt jo lapsuudessa. Vanhempani ohjasivat meit\u00e4 tiettyyn suuntaan ja osa rajoista j\u00e4i roikkumaan minuun. Jollakin ajatustasolla niit\u00e4 voisi kutsua kasvatuksen tulokseksi mutta luulen, ett\u00e4 minun kohdallani osa niist\u00e4 on kuitenkin kasvanut minuun kiinni, koska olen ruokkinut lapsena kuulemiani letkautuksia. Lopulta ne ovat tulleet niin lihaviksi, ett\u00e4 ovat muuttuneet el\u00e4m\u00e4nohjeiksi.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4nohjeet ovat kummallinen joukko. Ne ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t vuosien varrella tajuntaan ja niist\u00e4 sitten voimakkaimmat valikoituvat kantaviksi pinnoiksi. Se, mik\u00e4 lapsena tuntui tutulta ja turvalliselta, matkaa kupeessamme hamaan vanhuuteen asti. Kuitenkin lapsen silmin maailmaa katsoessa kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaiselta. On turvallista tuudittautua vanhempien ja muiden aikuisten antamiin totuuksiin. Murrosi\u00e4ss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 totuuksia sitten alkaa kyseenalaistaa ja muokkaamaan. Ehk\u00e4 niist\u00e4 osa seuraa muokkattuinakin el\u00e4m\u00e4nmittaisen matkan vierell\u00e4mme.<\/p>\n
Tarkastelen t\u00e4t\u00e4 asiaa akuutisti \u00e4itin\u00e4, sill\u00e4 nuorin poikani on murrosi\u00e4n py\u00f6rityksess\u00e4. Poika on kyll\u00e4 jo pikkuhiljaa saapumassa tyveneen. Itse olen \u00e4itin\u00e4 muokannut saamiani el\u00e4m\u00e4nohjeita lapsilleni sopiviksi. Liputan vahvasti lapsen persoonan huomioonottavaan kasvatukseen. Se, mik\u00e4 toimii yhdell\u00e4, ei toimi kaikilla. Yksil\u00f6llisyys nelj\u00e4n lapseni kanssa on ollut punainen lanka \u00e4itiydess\u00e4ni. Kuinka paljon kysymyksi\u00e4, ep\u00e4ilyksi\u00e4 ja muokattuja muunnelmia olenkaan saanut hypistell\u00e4 lasteni seurassa. Joskus olen saanut kipakkaa palautetta arvoistani. Olen hyvinkin ollut fossiili, ylisuojeleva, se-oli-sinun-lapsuutesi -leimattu ja ties mit\u00e4. Lapseni ovat kaikki sanoneet, mik\u00e4 toimii ja mik\u00e4 ei. Ja sitten olen taas etsinyt uutta v\u00e4yl\u00e4\u00e4 komentosillaltani, jossa lapseni tietysti ovat mukana.<\/p>\n
Ehk\u00e4 pit\u00e4isi olla vahvempi auktoriteettina? N\u00e4in minua on ohjeistettu. En yksinkertaisesti sulata ajatusta, ett\u00e4 olisin k\u00e4skytt\u00e4j\u00e4 tai ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isin ehdottomuuteen nojaavaa esimerkki\u00e4, miten el\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4. Annan lapsilleni vapauden kokeilla varpailla, onko vesi kylm\u00e4\u00e4. Toiset heist\u00e4 tyytyiv\u00e4t katselemaan kev\u00e4t merta, toiset hypp\u00e4siv\u00e4t laiturilta veteen, kysym\u00e4tt\u00e4 pintal\u00e4mp\u00f6tilaa. Sama ajatus p\u00e4tee nopeuteen omaksua jokin asia. Olen niin usein todennut, ett\u00e4 yhteiskunta lokeroi meit\u00e4. Ihmisille asetetaan rajat, jotka perustuvat aikaan. Sen ja sen ik\u00e4isen\u00e4 sinun pit\u00e4\u00e4 olla saavuttanut sit\u00e4 ja sit\u00e4. Naurettavaa. T\u00e4t\u00e4 totuutta sitten taotaan jo pikkukoululaisten vanhempien p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Lapsesi on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n poikkeava, jos h\u00e4n ei ole saavuttanut jotain tiettyyn kalenteriajankohtaan menness\u00e4.<\/p>\n
Sama lokerointi jatkuu aikuisten maailmassa, viel\u00e4kin julmempana. Pit\u00e4\u00e4 olla ty\u00f6llistynyt, omata terveet el\u00e4m\u00e4ntavat, olla perheellinen, hetero, opiskellut, lapsia v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 1,8 ja tietysti v\u00e4h\u00e4p\u00e4\u00e4st\u00f6inen auto. Hyv\u00e4 on muistaa my\u00f6s kuulua johonkin harrastusporukkaan, somettaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolmen tunnin v\u00e4lein tekemisi\u00e4\u00e4n, ep\u00e4ill\u00e4 kaikkea, mik\u00e4 ei ole samasta muotista ja pisteen\u00e4 i:in p\u00e4\u00e4lle, pit\u00e4\u00e4 muistaa olla sosiaalinen, seurallinen ja sive\u00e4. Niinp\u00e4 niin. Meit\u00e4 on joka junaan. Jokainen voi mielest\u00e4ni el\u00e4\u00e4 haluamallaan tavalla, kunhan ei satuta itse\u00e4\u00e4n eik\u00e4 toisia. Kun antaa lastensa edet\u00e4 omassa tahdissaan, heist\u00e4kin kasvaa junassa matkustavia moniottelijoita.<\/p>\n
Onneksi el\u00e4m\u00e4 on paras opettaja. Eteeni on tullut vuosikymmenten aikana monenlaisia ihmisi\u00e4. Olen kuunnellut heid\u00e4n tarinoitaan. Olen ottanut opikseni. Ja lopulta olen rohjennut astua rajojen yli. Toiset asiat olen tehnyt hyvinkin nopeatempoisesti. Ja toisia asioita olen valmistellut vuosia. Olen l\u00f6yt\u00e4nyt tavan el\u00e4\u00e4, jossa olen tasapainossa. Sen tasapainon l\u00f6ytymisen toivon l\u00f6ytyv\u00e4n jokaiselle ihmiselle. Omille lapsilleni, yst\u00e4villeni, l\u00e4heisilleni ja kaikille tossunkuluttajille, kautta universumin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ty\u00f6y\u00f6n j\u00e4lkeen ajelin kotiin. Keli oli pitk\u00e4st\u00e4 aikaa pl\u00e4g\u00e4. L\u00e4hdin liikkeelle pime\u00e4ss\u00e4. Mantereen puolella v\u00e4yl\u00e4poijujen valot olivat oivia tienviittoja. Ruotsinsalmen ohitettuani katselin siniseen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n, joka oli pikkuhiljaa v\u00e4istym\u00e4ss\u00e4. Kaukana taivaanrannassa oli heikko puna, jota ymp\u00e4r\u00f6i tiiviisti pilvimassat. Auringonnousua oli turha koettaa kuvata. Hiljaisuudessa ajellessani mietin itselleni asettamia rajoja. Sellaisia, jotka ovat matkanneet mukanani vuosikymmeni\u00e4. Oikeastaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[30,21,119,58],"class_list":["post-3720","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-lapset","tag-matkanteko","tag-persoonallisuus","tag-vapaus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3720","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3720"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3720\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3725,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3720\/revisions\/3725"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3720"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3720"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3720"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}