![\"\"](\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/Suklaa.jpg\")
<\/a>Suklaa, suklaa, suklaa. Himottavan hyv\u00e4 herkku \ud83d\ude42<\/p><\/div>\n
En muista tarkkaan, mist\u00e4 l\u00e4htien suklaa on ollut tiiviisti arjessani mukana. Lapsuudesta muistan l\u00e4hinn\u00e4 joulut, p\u00e4\u00e4si\u00e4iset ja syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4t, jolloin tuota herkkua saatiin. Sit\u00e4 ei siis ollut p\u00e4ivitt\u00e4in, ei viikoittain eik\u00e4 edes kerran kuussa nautittavaksi tarjottuna. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n teini-i\u00e4ss\u00e4 ei suklaa kuulunut lempiherkkuihini. Aikuisuudesta muistan kyll\u00e4 suklaan. Oikein jos tarkkaan muistilokeroitani kaivelen, oletan, ett\u00e4 suklaa tuli j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen mussutettavaksi, kun odotin ensimm\u00e4ist\u00e4 lastani. Liek\u00f6 raskausajan mielihaluja?<\/p>\n
Miksi tuo herkku sitten saa ihmiset sekaisin? Suklaan anatomiaa sen paremmin tuntematta oletan, ett\u00e4 tietyt aineet siin\u00e4 aiheuttavat mielihyv\u00e4n tunnetta, joka tosin l\u00e4ss\u00e4ht\u00e4\u00e4 melko pian sy\u00f6misen j\u00e4lkeen. Rasva on varmasti yksi niist\u00e4 ainesosista, jota ihmiskeho, ilman sen suurempaa ilmoitustaululle j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 infoa tarpeestaan, himoitsee. Olemme primitiivisi\u00e4 olentoja. Pyrimme pysym\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4 ja hyv\u00e4ss\u00e4 lihassa, kun koskaan ei tied\u00e4, milloin katovuodet meit\u00e4 koettelevat. Toiset sy\u00f6v\u00e4t suklaata juhlistaessaan jotain. Jotkut sy\u00f6v\u00e4t sit\u00e4 suruun. Jollekulle se on kauppareissujen pakollinen osto, joka saatetaan hotkaista jo kotimatkalla autossa. Mie sy\u00f6n sit\u00e4, koska se yksinkertaisesti on hyv\u00e4\u00e4. Sy\u00f6misen vauhtiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni, j\u00e4rki putoaa kyydist\u00e4 nelj\u00e4nnen suupalan kohdalla. Sitten sit\u00e4 vaan sy\u00f6 ja sy\u00f6, kunnes levyst\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 vain k\u00e4\u00e4repaperit. Ja sen j\u00e4lkeen on masu kipe\u00e4.<\/p>\n
Olen pit\u00e4nyt aika-ajoin suklaalakkoja. Itse en ole p\u00e4\u00e4ssyt tuosta herkusta eroon kuin totaalisella kielt\u00e4ytymisell\u00e4. Saaressa asumisessa on paljon hyvi\u00e4 puolia. Yksi niist\u00e4 on kaupattomuus. Kun alkaa tehd\u00e4 mieli suklaata, eip\u00e4 auta, vaikka pukisi vaatteet sekunnissa p\u00e4\u00e4llens\u00e4. Ei ole kauppaa, mist\u00e4 hakea hetkellisi\u00e4 mielihalujaan. Ja kuitenkin, kaupan ulottuville p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni, suklaalevy on matkannut mukaani. Jokainen liikaa herkkuja popsiva tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu jos jatkuvasti saa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 energiaa p\u00e4ivitt\u00e4in. Sit\u00e4 pikkuhiljaa alkaa vaatteet kutistua, vaikka kuinka pesisi ne oikeasssa l\u00e4mp\u00f6tilassa ja varoisi laittamasta niit\u00e4 kuivausrumpuun. Aikoinaan, kun treenasin tosissani maratoneille, s\u00f6in joka ikinen p\u00e4iv\u00e4 suklaalevyn. Ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Kun selk\u00e4 irtisanoi sopimuksen teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n, suklaansy\u00f6nti alkoi tuntua ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isin\u00e4 kiristyksin\u00e4 vaatekappaleiden ja ihon symbiooseissa.<\/p>\n
Lakkojen j\u00e4lkeen sama meno jatkui, kunnes aloin pohtia asiaa aivan eri vinkkelist\u00e4. Paitsi suklaa, my\u00f6s maito, rahkat, j\u00e4\u00e4tel\u00f6t ym maitotuotteet ovat l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ni aiheuttaneet minulle vatsanv\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Pys\u00e4hdyin miettim\u00e4\u00e4n, pit\u00e4isik\u00f6 niist\u00e4 luopua. Koska rakastan haasteita ja projekteja, laitoin itseni likoon ja pidin viikko kaupalla tarkkaa kirjaa, mit\u00e4 sy\u00f6n ja mitk\u00e4 ovat tuntemukset. Seurannan tuloksena huomasin ilokseni vatsan voivan hyvin, kun maitotuotteet olivat pois ruokavaliostani. Siis my\u00f6s suklaa.<\/p>\n
Paitsi, ett\u00e4 kilot pysyv\u00e4t j\u00e4rkeviss\u00e4 lukemissa, my\u00f6s talous kiitt\u00e4\u00e4 suklaattomasta arjesta. Ja niin, mun tapauksessa my\u00f6s vatsa on onnellinen ja sit\u00e4 mukaa koko oleminen on helpompaa. Poistin suklaalakot kelenteristani ja muutin suhdettani tuohon himottavaan, makuelimi\u00e4ni hivelev\u00e4\u00e4n nautintoaineeseen. Tein t\u00e4m\u00e4nkin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kohdalla itsest\u00e4ni j\u00e4lleen koekaniinin. Pystynk\u00f6 olemaan ilman suklaata normaalissa arjessa, jos ja kun se ei ole kokonaan kielletty\u00e4? Tarkennettuna t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 juhlap\u00e4ivin\u00e4 nautin suklaata mutta muuten s\u00e4\u00e4stelen masuani v\u00e4\u00e4nteilt\u00e4, rahapussiani liialliselta keventymiselt\u00e4 sek\u00e4 vaakaa liian suurten lukemien n\u00e4ytt\u00e4miselt\u00e4.<\/p>\n
Ylpe\u00e4n\u00e4 voin onnitella itse\u00e4ni. Homma toimii. Se, mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on hauskinta ja josta huomaan tahtotilan voiman, on se, ett\u00e4 kaapissani on suklaata. Siell\u00e4 se odottaa seuraavaa juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Tosin mies ja pojat saavat kyll\u00e4 vapaasti tyhjent\u00e4\u00e4 varastoja, joten ehk\u00e4 joudun k\u00e4ym\u00e4\u00e4n juhlien l\u00e4hestyess\u00e4 kaupassa, jotta itsellenikin j\u00e4\u00e4 jotain mussutettavaa. T\u00e4rkein asia, miksi homma toimii, on tuntemus hyvinvoivasta masusta. Talouspuoli ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset kilot tulevat kaukana per\u00e4ss\u00e4. On t\u00e4ss\u00e4 astetta vakavampikin pointti, miksi t\u00e4h\u00e4n kokeiluun aikoinaan ryhdyin. Kun selk\u00e4ni leikattiin 2,5 vuotta sitten, ortopedi tokaisi minulle, ett\u00e4 hienoa, kun olen normaalipainoinen. H\u00e4n jatkoi, ett\u00e4 pid\u00e4 itsesi mieluummin hieman alipainoisena jatkossakin, jotta rankasi ei kuormitu turhaan. Mit\u00e4p\u00e4 en tekisi terveyteni eteen? Sit\u00e4 on niin monta kertaa jo revitty palasiksi, ett\u00e4 pid\u00e4n kynsin ja hampain kiinni j\u00e4ljell\u00e4 olevista rippeist\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suklaa. Se nyt vaan on hyv\u00e4\u00e4. Itselleni maistuu nimenomaa tummasuklaa, maitosuklaa j\u00e4\u00e4 kaupan hyllyyn. My\u00f6s valkoinen suklaa on hyv\u00e4\u00e4 mutta ehdoton ykk\u00f6nen on siis tumma. Kukin nauttii suklaansa omalla tavallaan. Itse rakastan keitt\u00e4\u00e4 teet\u00e4 tai cappuccinoa ja nautiskella rauhassa levyllisen kyytipoikana. Minulla on paljon yst\u00e4vi\u00e4 ja kamuja, jotka komppaavat t\u00e4m\u00e4n makean, kaakaoisen ja rasvaisen herkun […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,10],"tags":[121,28,120,45],"class_list":["post-3750","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","category-terveys","tag-irtihimoista","tag-projektit","tag-suklaa","tag-tavoitteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3750","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3750"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3750\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3752,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3750\/revisions\/3752"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3750"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3750"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3750"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}