{"id":3754,"date":"2019-09-26T10:36:51","date_gmt":"2019-09-26T08:36:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3754"},"modified":"2019-09-26T10:36:51","modified_gmt":"2019-09-26T08:36:51","slug":"pienilapioinen-ja-amparillinen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3754","title":{"rendered":"Pienilapioinen ja \u00e4mp\u00e4rillinen"},"content":{"rendered":"

Hiekkalaatikolla istuu kaksi tenavaa. Toisella on pieni lapio, jonka avulla syntyy upeita hiekkakakkuja. Toisella on my\u00f6s lapio. Ja uutuuttaan hohtava \u00e4mp\u00e4ri. Hiekkakakkuja syntyy n\u00e4idenkin avulla mutta ne eiv\u00e4t miellyt\u00e4 tekij\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u00c4mp\u00e4rillinen tenava katselee v\u00e4lill\u00e4 pienilapioisen tenavan teelmi\u00e4 ja k\u00e4\u00e4ntyy sitten tekem\u00e4\u00e4n omiaan. Lopulta \u00e4mp\u00e4rillinen saa tarpeekseen. H\u00e4n nousee yl\u00f6s, potkaisee rikki pienilapioisen suurimman hiekkakakun, huutaa olet p\u00f6hk\u00f6 ja l\u00e4htee tavaroineen pois.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Hiekkalaatikkoleikit \ud83d\ude42<\/p><\/div>\n

Toistakymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin, kummankaan sen enemp\u00e4\u00e4 muistamatta lapsuuden hiekkalaatikkoepisodia, n\u00e4m\u00e4 tenavat ovat nuoria aikuisia. He ovat ehk\u00e4 k\u00e4yneet samaa ala- ja yl\u00e4koulua. Joka tapauksessa heid\u00e4n tiens\u00e4 ovat olleet yhtenev\u00e4isi\u00e4 ja heist\u00e4 on tullut kamuja, jopa yst\u00e4vi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n. Kun \u00e4mp\u00e4rilliselle tulee huolia, pienilapioinen on tukemassa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ja toisinp\u00e4in. Lopulta kuitenkin k\u00e4y niin, ett\u00e4 pienilapioinen sairastuu vakavasti. \u00c4mp\u00e4rillinen k\u00e4y katsomassa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 sairaalassa. Samaan aikaan paikalla on l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka ilmoittaa, ett\u00e4 pienilapioinen kyll\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 mutta tarvitsee jatkuvaa apua viel\u00e4 viikkoja toipilaskaudella. \u00c4mp\u00e4rillinen raivostuu ja tempaisee l\u00e4\u00e4k\u00e4rin kaulasta stetoskoopin ja heitt\u00e4\u00e4 sen sein\u00e4\u00e4n. \u00c4mp\u00e4rillinen poistuu paikalta.<\/p>\n

Miksi on niin vaikeaa antaa toisten loistaa? Miksi on niin vaikeaa kohdata vastoink\u00e4ymisi\u00e4? Miksi on niin vaikeaa astua eteenp\u00e4in, mutta kuitenkin muistaa menneisyys? Eletty el\u00e4m\u00e4, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon yhteisi\u00e4 muistoja. Kun tuo el\u00e4m\u00e4 muuttuu, tuntuu olevan yht\u00e4 vaikeaa sopeutua siihen. Ja viel\u00e4 vaikeampaa pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 h\u00e4neen, joka on poistunut arjesta. Nostan hattua niille ihmisille, jotka pit\u00e4v\u00e4t yhteytt\u00e4 kanssakulkijoihin, jotka ovat antaneet palan itsest\u00e4\u00e4n heille. Veljeni on oiva esimerkki t\u00e4llaisesta ihmisest\u00e4. Ihmiset menneisyydest\u00e4 tuntevat meid\u00e4t usein paremmin kuin me itse. Kun tarvitsemme apua, he ovat usein niit\u00e4, jotka tiet\u00e4v\u00e4t, milt\u00e4 kantilta on parasta tukea antaa.<\/p>\n

Yst\u00e4vyydess\u00e4, parisuhteessa, sisarusparvessa tai miss\u00e4 tahansa suhteessa, jossa kaksi ihmist\u00e4 toimii vuorovaikuttaen toistensa el\u00e4m\u00e4\u00e4n kulkee mukana er\u00e4s hengenheimolainen. Kunnioitus. Me kun ollaan erilaisia, vaikka samassa puussa roikutaankin, ollen oksia, runkoa, juuria, kokonaisuutta. Hyvin\u00e4 aikoina on helppo olla kiltti, huomaavainen ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. On jokin, mik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4. On jokin, mink\u00e4 eteen valetaan yhteist\u00e4 veistosta, yhteiselle jalustalle. Toisen mielipide on t\u00e4rke\u00e4. Opitaan kunnioittamaan sit\u00e4 ja yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaiset arvot yhteiseksi paketiksi, kumpaakaan loukkaamatta.<\/p>\n

Minne kunnioitus, v\u00e4litt\u00e4minen, kiltteys ja ymm\u00e4rrys katoavat, kun tulee kuilu, jonka yli ei en\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 menn\u00e4? Tunteet, jotka silloin nousevat pintaan, ovat raakoja. V\u00e4heksymist\u00e4, ilkeit\u00e4 sanoja, kirist\u00e4mist\u00e4, loukkaamista. Itku kurkussa vedet\u00e4\u00e4n naamalle maski, jotta toinen ei en\u00e4\u00e4 tunnistaisi syvint\u00e4 sisint\u00e4. Eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi sinne sis\u00e4\u00e4n. El\u00e4m\u00e4 jatkuu ja uusia yst\u00e4vi\u00e4, kumppaneita ja arjenjakajia ilmaantuu pelikent\u00e4lle. K\u00e4vell\u00e4\u00e4n nokka pystyss\u00e4 ohi. Ei kiinnitet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n huomiota, vaikka toisen lapio on katkennut ja hiekkalaatikko on muuttunut mutavelliksi. Olemassa olevaa \u00e4mp\u00e4ri\u00e4 kyll\u00e4 kiillotetaan. Kaikki on hyvin minulla. Sin\u00e4 sen sijaan olet luuseri.<\/p>\n

Minne ne katoavat? Vuosia jatkuneet hyv\u00e4t tunteet, hyv\u00e4t hetket, yhteiset jutut, harrastukset, toisen olemassa olon onni. Jos ylitett\u00e4v\u00e4 kuilu on todella mahdoton ylitt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4, olisiko mahdollista kuitenkin pit\u00e4\u00e4 huolta, ettei kummankaan tarvitse pyyhki\u00e4 vuosien, jopa vuosikymmenten muistoja kuilunpartaalta alas? Kunnioittaa toista ihmisen\u00e4. H\u00e4n on kuitenkin tuonut olemisensa ja turvallisuuden el\u00e4m\u00e4\u00e4n silloin, kun molemmat osapuolet sit\u00e4 toisiltaan tarvitsivat. Vuosien j\u00e4lkeenkin, joku saattaa odottaa. Soittoa, viesti\u00e4, yhteist\u00e4 kahvihetke\u00e4. Kun kerran on antanut itsest\u00e4\u00e4n toiselle kaiken, se ei muutu kuilun reunalla kiveksi. Ihminen muuttuu, tulee uusia arvoja, ihmisi\u00e4, tapahtumia. Menneisyydess\u00e4 saattaa kuitenkin olla pienilapioinen. Hiekkakakun sijaan h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n on muokkaamatonta hiekkalaatikon hiekkaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hiekkalaatikolla istuu kaksi tenavaa. Toisella on pieni lapio, jonka avulla syntyy upeita hiekkakakkuja. Toisella on my\u00f6s lapio. Ja uutuuttaan hohtava \u00e4mp\u00e4ri. Hiekkakakkuja syntyy n\u00e4idenkin avulla mutta ne eiv\u00e4t miellyt\u00e4 tekij\u00e4\u00e4ns\u00e4. \u00c4mp\u00e4rillinen tenava katselee v\u00e4lill\u00e4 pienilapioisen tenavan teelmi\u00e4 ja k\u00e4\u00e4ntyy sitten tekem\u00e4\u00e4n omiaan. Lopulta \u00e4mp\u00e4rillinen saa tarpeekseen. H\u00e4n nousee yl\u00f6s, potkaisee rikki pienilapioisen suurimman hiekkakakun, huutaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[124,122,123],"class_list":["post-3754","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-kunnioitus","tag-menneisyys","tag-ystavyys"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3754","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3754"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3754\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3757,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3754\/revisions\/3757"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3754"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3754"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3754"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}