{"id":3773,"date":"2019-10-03T14:40:55","date_gmt":"2019-10-03T12:40:55","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3773"},"modified":"2019-10-03T14:52:44","modified_gmt":"2019-10-03T12:52:44","slug":"autiosaaren-enkeli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=3773","title":{"rendered":"Autiosaaren enkeli"},"content":{"rendered":"

Kun ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuu tekoja, joita en voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, palaan hetkeen ennen tuota tapahtumaa. Ajatuksin suojaan henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat kohtaamassa kipua. Mietin, miten tapahtuma olisi voitu est\u00e4\u00e4. Mitk\u00e4 kaikki asiat vaikuttivat siihen, ett\u00e4 ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4 sarja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4ynnistyi. Kuinka niihin olisi voitu puuttua ja koko tapahtumaa ei olisi lopulta tullut. T\u00e4m\u00e4 tietysti koskee ihmisten alkuun laittamia julmuuksia. Luonnonkatastrofit ovat toinen juttu. Niidenkin uutisoinnin yhteydess\u00e4 mietin, miten ihmisille olisi voitu informoida ennakkoon tulevasta ja mahdollisesti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 suurimmat tuhot ja menetykset.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Kun ajatukset ovat sumua, teot voivat olla katastrofaalisia.<\/p><\/div>\n

Syyllisen etsiminen, l\u00f6yt\u00e4minen ja osoittaminen on tyypillist\u00e4. Koetetaan kohdentaa joku, joka laitetaan vastuuseen. Rangaistaan teosta, jotta se ei toistuisi. Syyllinen siis pistet\u00e4\u00e4n itsetutkiskelun piinapenkkiin miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 tuli tehty\u00e4. Syyllisen etsint\u00e4\u00e4n, kiinniottoon ja prosessiin, joka johtaa rangaistuksen langettamiseen, menee aikaa, resursseja ja se saattaa jopa aiheuttaa lis\u00e4\u00e4 vaaratilanteita. Tuomion julkistaminen taas nostaa erilaisia tunteita pintaan. Useissa tapauksissa, joissa ajatuksiltaan h\u00e4iriintynyt ihminen tekee julmuuksia, syyllisi\u00e4 tapahtuneeseen olemme pidemm\u00e4n tien kautta me kaikki. Yhteiskunta py\u00f6rii lakien ja asetusten varassa. Resursseja syydet\u00e4\u00e4n kohteisiin, jotka ovat p\u00e4\u00e4tt\u00e4jille ja n\u00e4in ollen my\u00f6s \u00e4\u00e4nest\u00e4jille t\u00e4rkeit\u00e4. Kun kriisit puhkaisevat turvallisuuden tunteen v\u00e4kivaltaisuuden naamion muodossa, olisi viimeist\u00e4\u00e4n aika asettaa asiat t\u00e4rkeysj\u00e4rjestykseen. Vastuu tapahtuneista on meill\u00e4 kaikilla.<\/p>\n

Inhimillinen tuska saa minut tuntemaan kipua. Uneni p\u00e4tkittyy ja usein l\u00f6yd\u00e4n itseni itkem\u00e4st\u00e4 niiden takia, joita on satutettu. Minun kyyneleeni eiv\u00e4t helpota k\u00e4rsivi\u00e4 mutta heid\u00e4n kyyneleens\u00e4 saavuttavat minut ja tunnen suurta avuttomuutta heit\u00e4 miettiess\u00e4ni. Tunnen my\u00f6s samaistumista. Menetysten, fyysisen kivun ja henkisen paineen tunteet kertautuvat minussa. Tahtoisin ojentaa k\u00e4teni mutta kaikki se tapahtunut on niin kaukana. Ei ole resursseja kuin itke\u00e4 ja tuntea voimakasta empatiaa. Kun jossain kuolee ihminen tai el\u00e4in v\u00e4kivallan uhrina, onnettomuudessa tai sairauden riuduttamana, tunnen viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuskaa. Onnekseni en pysty lukemaan uutisia intensiivisesti. Se suojaa herkk\u00e4\u00e4 sisint\u00e4ni repeytym\u00e4st\u00e4 riekaleiksi.<\/p>\n

Miten asioilta, jotka ahdistavat mutta joille ei itse voi mit\u00e4\u00e4n, pystyy suojautumaan? Sanotaan, ett\u00e4 laita mediatulvalle rajat ja koeta keskitty\u00e4 omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mieti, miten todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 on, ett\u00e4 tapahtunut toistuisi tai osuisi omaan arkeen. Mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 j\u00e4rkytys sivuaa meit\u00e4, sit\u00e4 vaikeampaa on palauttaa itsens\u00e4 normaaliin tilaan. Kaukana maailman laidalla tapahtunut asia tulee usein unohdettua arjesta sen j\u00e4lkeen, kun uutisointi siit\u00e4 laantuu. Jos tapahtuman keskipiste on oman elinymp\u00e4rist\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4 tai jos se jopa koskettaa l\u00e4heisi\u00e4mme, turvallisuuden tunteen ja normaalin arjen palauttaminen on pitk\u00e4 prosessi. Kuitenkin, vaikka sulkeutuisin koko yhteiskunnan uutisoinnin ulkopuolelle, jo tapahtunut ja tietoisuuteen imeytynyt tapahtuma on v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muokannut sisint\u00e4ni. En pysty sivuuttamaan asiaa en\u00e4\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa, kun se on paiskautunut p\u00e4in k\u00e4sityskyky\u00e4ni. Keinoni suojautua ahdistukselta ovat kovin minimaaliset. L\u00e4hinn\u00e4 liikkuminen ja rukous ovat mieleni rauhoittajat.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Yhteiskunnan tuki haavoittuneelle on kuin laiva, joka ei poikkea v\u00e4yl\u00e4lt\u00e4. Se n\u00e4kyy suurena ja tuntuu pienen\u00e4.<\/p><\/div>\n

Ihminen, joka on kokenut trauman, muuttuu. T\u00e4t\u00e4 muutosta ei pit\u00e4isi kenenk\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4d\u00e4 selvittelem\u00e4\u00e4n yksin. Muuten olemme jatkuvassa oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4. Traumasoituneen ihmisen mieli on hauras. Jokainen yksil\u00f6tasollakin etsii oikeutta, tasapainoa ja kokemukset tapahtuneista muokkaavat ihmist\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Yhteiskunnan tuki on ailahtelevaista. Joukkokriiseiss\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 pureutumista massojen auttamiseen. T\u00e4m\u00e4 on hyvin lohdullista, sill\u00e4 usein esim luonnonkatastrofit tekev\u00e4t kertaheitolla el\u00e4m\u00e4nalustasta t\u00e4ysin uuden. Ihmiset joutuvat aloittamaan kaiken tyhj\u00e4st\u00e4. Se, mihin tarvitaan toisenlaista otetta, on yksil\u00f6\u00e4 kohdannut kriisi. Moukaroitu ihminen j\u00e4\u00e4 valitettavan usein ahdistuksensa kanssa yksin autiolle saarelle. Laivat, joiden v\u00e4yl\u00e4t riste\u00e4v\u00e4t autiosaaren vesist\u00f6j\u00e4, ovat yhteiskunnan tarjoama tuki. Se n\u00e4kyy valtavana horisontissa mutta ei koskaan saavuta apua tarvitsevaa ellei t\u00e4m\u00e4 omista soutuvenett\u00e4, schwarzeneggerin lihaksia ja tahtoa hakeutua v\u00e4yl\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4 tahto on usein nujertunut kriisin my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Ilman suojelusenkeleit\u00e4 kyky selvit\u00e4 tien ylityksest\u00e4 olisi mahdotonta.<\/p><\/div>\n

Olen joutunut itse kokemaan tuo yhteiskunnan tukilaivaston ohiajon. Lippulaiva toisensa j\u00e4lkeen on n\u00e4kynyt silhuettina horisontissa. Yksik\u00e4\u00e4n kapteeni ei ole pyyt\u00e4nyt luotsia saati hinaajaa muuttaakseen kurssiaan kohti autiosaartani. V\u00e4yl\u00e4t ovat kyll\u00e4 kyllin syvi\u00e4 ja satama-altaassa on laiturointiin tilaa. Yhteiskunnalla ei vaan ole tahtoa, aikaa eik\u00e4 resursseja paneutua vaihtamaan kurssia yksil\u00f6\u00e4 auttaakseen. Miten sitten olen yh\u00e4 t\u00e4ss\u00e4? Minulta on otettu mutta vastapainoksi olen my\u00f6s tuntenut saamisen riemun. Vierell\u00e4ni on joukko ihmisi\u00e4, jotka taivuttavat autiosaaren hedelm\u00e4puiden oksia saadaksemme sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, he ovat apuna rakentamassa suojia tuulta, sadetta ja kylmyytt\u00e4 vastaan ja he kaivavat hiekkalinnoja kanssani autiosaaren rannassa. He nauravat, itkev\u00e4t ja kumittavat ahdistukseni piirustuksia. He ovat herk\u00e4n mieleni tukipilarit. Minulla on lis\u00e4ksi vierell\u00e4ni suojelusenkeli, joka todella osaa asiansa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtuu tekoja, joita en voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, palaan hetkeen ennen tuota tapahtumaa. Ajatuksin suojaan henkil\u00f6it\u00e4, jotka ovat kohtaamassa kipua. Mietin, miten tapahtuma olisi voitu est\u00e4\u00e4. Mitk\u00e4 kaikki asiat vaikuttivat siihen, ett\u00e4 ymm\u00e4rryksen ylitt\u00e4v\u00e4 sarja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4ynnistyi. Kuinka niihin olisi voitu puuttua ja koko tapahtumaa ei olisi lopulta tullut. T\u00e4m\u00e4 tietysti koskee ihmisten alkuun laittamia […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[125,126,127],"class_list":["post-3773","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-ahdistus","tag-autiosaari","tag-kriisi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3773","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3773"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3773\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3780,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3773\/revisions\/3780"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3773"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3773"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3773"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}