Ajatuksissani on kaaos. Se on minulle tuttua mutta v\u00e4lill\u00e4 se yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 minutkin. Kaaos ei koskaan ole hallittu ja kuitenkin, kun sen tiedostaa ja sen kanssa on el\u00e4nyt vuosikymmeni\u00e4, se on kuin onkin lopulta hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n
Ajatusten kaaos muokkaa arkeani. Se vaikuttaa mielialaan ja se vaikuttaa jopa fyysisesti. Kaaoksen keskell\u00e4 on jokin johtoajatus, joka peittyy muiden ajatusten sekaan. Ajatukseni ovat kuin hirmumyrsky. Keskell\u00e4 on tyven ja ymp\u00e4rill\u00e4 sekasortoa aiheuttavat myrskytuulet. Tajunnanvirta on yksinkertaisin keino selvitt\u00e4\u00e4 kaaosta. Se ei kuitenkaan kanna itse\u00e4ni pidemm\u00e4lle. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sen sitten kantaa, sit\u00e4 en tied\u00e4.<\/p>\n
Syntyess\u00e4\u00e4n jokainen ihminen on v\u00e4rit\u00f6n, l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4. Syntym\u00e4hetkest\u00e4 l\u00e4htien mukaan alkaa sekoittua v\u00e4rej\u00e4. Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina n\u00e4iden v\u00e4rien kirjo m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy vanhempien tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n niiden ihmisten mukaan, joiden kanssa lapsi el\u00e4\u00e4. Kun lapsi kasvaa, h\u00e4n alkaa itsekin v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. V\u00e4rit tarttuvat arkeen, kouluun, opiskeluun, harrastuksiin, t\u00f6ihin, ihmissuhteisiin. V\u00e4rej\u00e4 voi tuottaa erilaisille pinnoille. Toiset pinnat imev\u00e4t v\u00e4rej\u00e4 paremmin ja s\u00e4vyt kest\u00e4v\u00e4t vuosia, jopa vuosikymmeni\u00e4. Se, mit\u00e4 pintaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ei aina ole meid\u00e4n valittavissa. Joskus eteemme l\u00e4isk\u00e4ist\u00e4\u00e4n pinta ja v\u00e4ripaletti, jota emme haluaisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Jatkamme kuitenkin v\u00e4ritt\u00e4mist\u00e4. Joskus s\u00e4vyt vaalenevat tai niist\u00e4 tulee kirjavia. Joskus kaikki menee aina vaan tummemmaksi. Kun mustaan sekoittaa lis\u00e4\u00e4 mustaa, mit\u00e4 siit\u00e4 syntyy?<\/p>\n
Minun eteeni on tullut usein tummia s\u00e4vyj\u00e4. Olen vaalentanut niit\u00e4 sinisell\u00e4, valkoisella ja vihre\u00e4ll\u00e4. Sitten kerran, vuosia sitten, edess\u00e4ni oli hyvin liukas pinta. Siihen kaadettiin tynnyrikaupalla mustaa. Hyvin nopeasti jouduin hallitsemattomaan liukuun alasp\u00e4in ja samalla koko olemukseni tahriintui mustaksi. Jatkoin liukumista koettaen haparoiden tarttua johonkin kiinni, jotta vauhti edes hiljentyisi. Kaikki, mit\u00e4 koskaan olin n\u00e4hnyt, tuntenut tai v\u00e4ritt\u00e4nyt, katosivat. Ajatukset muuttuivat mustiksi. Olemukseni muuttui mustaksi. Ja lopulta liike pys\u00e4htyi mustan, liukkaan kaivon pohjalle. Olin siell\u00e4 aivan yksin. En n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n, en kuullut mit\u00e4\u00e4n. Tuntui, etten edes ollut mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Pohjalla maatessani kuuntelin hiljaisuutta. Hengitin ja katselin pimeyteen. Ymm\u00e4rsin, ettei ollut mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n. Tunsin voimakasta kipua ja se syvensi mustaa entisest\u00e4\u00e4n. Kaikki sanat, teot ja ihmiset olivat kadonneet. Koetin nousta istumaan. K\u00e4teeni ei osunut mit\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 ottaa kiinni ja kun koetin korjata asentoa, liukas pinta allani esti sen. Tunsin itseni hyvin yksin\u00e4iseksi ja hyl\u00e4tyksi. En jaksanut edes huutaa apua, koska tiesin, etten saisi tuskaani helpotusta.<\/p>\n
Ajatusteni seasta l\u00f6ysin muiston. Jossain minussa piti olla jotain, mik\u00e4 piti minut j\u00e4rjiss\u00e4ni, elossa ja kaaosmaisen tilan keskell\u00e4 aktiivisena. Kaivelin taskujani. K\u00e4teeni osui pieni siemen. Hypistelin hetken siement\u00e4 likaisissa sormissani kunnes painoin sen kaivon pohjalla olevan mustan, liukkaan ja kylm\u00e4n sotkun sekaan.\u00a0 Odotin. Muistelin ihmisi\u00e4, joita tunsin. Muistelin paikkoja, joissa olin ollut. Muistelin my\u00f6s keskusteluja, sanoja, lauseita ja sit\u00e4, miten ihmiset eliv\u00e4t. Pikkuhiljaa sis\u00e4ll\u00e4ni nousi tunne, ettei kukaan tied\u00e4, millaista t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on maata.<\/p>\n
Ajattoman ajan j\u00e4lkeen hermostuin makaamiseen. Itkin ja raivosin olemassaololleni. Joka paikkaan koski. V\u00e4lill\u00e4 haroin hiuksiani, jotka valahtivat likaisina kasvoilleni. Ja kun niihin koskin, ne mustuivat entisest\u00e4\u00e4n. Tunnustelin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4ni. Viha nousi sis\u00e4ll\u00e4ni ja revin joka suuntaan p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni edes istumaan. En tied\u00e4, kauan olin siin\u00e4 tilassa mutta sitten k\u00e4teeni osui jotain erilaista. Se oli ensin hyvin hentoa mutta sitke\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 se ollut mustaa. Se oli vihre\u00e4\u00e4 ja siin\u00e4 oli kaunis oranssi kukka. Katselin yl\u00f6sp\u00e4in ja n\u00e4in heikon valon, joka osui k\u00e4siini, kukkaan ja lopulta se loi tervetullutta sarastusta koko paikkaan, miss\u00e4 olin.<\/p>\n
Sitten alkoi sataa. Kasvi kukkineen alkoi kasvaa ja vankistua. Valon m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyi ja p\u00e4\u00e4sin istumaan. Katsoin ymp\u00e4rilleni. N\u00e4in pienen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin, joka oli asettunut k\u00e4mmensel\u00e4lleni. Se teki siin\u00e4 jotain, mit\u00e4 en ensin ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Musta oli muuttumassa harmaan ja ruskean s\u00e4vyihin. H\u00e4m\u00e4h\u00e4kki katosi, j\u00e4in taas yksin. Loputtomalta tuntuvan hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 edess\u00e4ni oli vahva seitti, joka jatkui ja jatkui yl\u00f6sp\u00e4in, kohti valoa. Tapasin jalkaani virhe\u00e4lle kasville. Varoin tallomasta kaunista kukkaa. Otin otteen seitist\u00e4, nostin kasvin kukkineen syliini, kiedoin sitten seitin k\u00e4sivarsieni ymp\u00e4rille ja tunsin, kuinka aloin nousta yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p>\n
Matkalla yl\u00f6s eteeni ilmestyiv\u00e4t portaat. Niiden askelmat olivat meren aaltoja. Laitoin aktiivisesti jalkojani askelmalta toiselle. Toiset niist\u00e4 olivat tyvent\u00e4, toiset raivoavia vaahtop\u00e4it\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 jalkani tapasivat pient\u00e4 pinnanv\u00e4rett\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 kuului vain loisketta sumun peitt\u00e4milt\u00e4 askelmilta. Nousin kokoajan yl\u00f6sp\u00e4in ja aloin n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4rej\u00e4. Valkoista, vihre\u00e4\u00e4, sinist\u00e4, lilaa, punaista, keltaista ja kyll\u00e4, n\u00e4in mustaakin lis\u00e4\u00e4. Maan pinnalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni minusta otettiin vahva ote ja nousin jaloilleni seisomaan.<\/p>\n
Jatkoin matkaani, vahva ja turvallinen ote seuranani. En ollut en\u00e4\u00e4 yksin, koskaan. Kaaos pysyy ajatuksissani ja aika-ajoin se vie minut muistoissani mustan, liukkaan ja pime\u00e4n kaivon pohjalle. Se muistuttaa minua siit\u00e4, miss\u00e4 olin ja miten saatoin ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ni jatkaa. Varon tapaamasta ihmisi\u00e4. Varon maalaamasta mustaa. Pysyn turvallisesti kiinni siin\u00e4 maaper\u00e4ss\u00e4, jossa on tukeva ote. Ja sitten. Ne portaat, joita pitkin nousin yl\u00f6s. Ne irrotin mukaani ja kuljen merenaaltoja pitkin lopun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Sen p\u00e4\u00e4tin, sill\u00e4 meren portaat pelastivat osittain henkeni.<\/p>\n
Meill\u00e4 jokaisella on teht\u00e4v\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaikka jotkut meist\u00e4 makaavatkin aikansa mustan liukkaan kaivon pohjalla, kuka mist\u00e4kin syyst\u00e4. Olisin voinut antaa periksi ja sinne olisin j\u00e4\u00e4nyt. En kuitenkaan nosta itse\u00e4ni, sitkeytt\u00e4ni tahi mink\u00e4\u00e4nlaisia taitojani korokkeelle. P\u00e4\u00e4dyin yl\u00f6s, koska maailmassa on viel\u00e4 rakkautta, joka ei sanele ehtoja. Koska siemenist\u00e4 it\u00e4\u00e4 lapset, jotka pit\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t kiinni el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Koska maailma on t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4rej\u00e4 ja meille on annettu sivellin ja erilaisia pintoja. Koska kaikesta kivusta, menetyksest\u00e4 ja huolista huolimatta meille on annettu aikaa ja ajatukset. Vaikka toisilla meist\u00e4 ajatukset ovat kaaos, niist\u00e4 on silloin t\u00e4ll\u00f6in poimittavissa lause tai pari, jotka tuovat lohtua, v\u00e4rej\u00e4 ja rakkautta.<\/p>\n
Se pieni h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki, joka teki jotain k\u00e4mmensel\u00e4ll\u00e4ni. Olisin kovasti saattanut pel\u00e4sty\u00e4, jos se olisi hohtanut kirkkaasti valkoisena, tai olisi ollut suuri ja kaunis. Se oli kuitenkin rauhoittavan pieni ja mahtui k\u00e4delleni. Se kutoi seitin, kyllin vahvan, jotta p\u00e4\u00e4sin pois kaivon pohjalta. Sit\u00e4 ennen se oli johdattanut kaivon reunalle ihmisen, joka tulisi huolehtimaan haavoitetusta mustasta kaivonpohjan asukista koko loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Uskon kovasti, ett\u00e4 h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki ei ollut vain kahdeksanjalkainen viipelt\u00e4j\u00e4. Se oli se sama enkeli, joka hell\u00e4sti otti tytt\u00e4reni putoamisen vastaan, sekunninmurto-osaa ennen h\u00e4nen osumistaan maahan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ajatuksissani on kaaos. Se on minulle tuttua mutta v\u00e4lill\u00e4 se yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 minutkin. Kaaos ei koskaan ole hallittu ja kuitenkin, kun sen tiedostaa ja sen kanssa on el\u00e4nyt vuosikymmeni\u00e4, se on kuin onkin lopulta hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Ajatusten kaaos muokkaa arkeani. Se vaikuttaa mielialaan ja se vaikuttaa jopa fyysisesti. Kaaoksen keskell\u00e4 on jokin johtoajatus, joka peittyy muiden […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[79,6],"tags":[30,60,130,72,49,129],"class_list":["post-3907","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-meri","category-pohdintoja","tag-lapset","tag-meri","tag-pinnat","tag-suru","tag-valkoistajamustaa","tag-varit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3907","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3907"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3907\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3912,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3907\/revisions\/3912"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3907"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3907"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3907"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}