![\"\"](\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/11\/Maru-talvimyr\u00e4k\u00e4ss\u00e4.jpg\")
<\/a>Keli\u00e4 ei voi valita mutta veneest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 huolta – aina.<\/p><\/div>\n
Otsalamppuni valaisee kapean siivun kajuutasta. Kirjoitan lokiin k\u00e4ytt\u00f6ajan ja kelin. Merivesi on alhaalla, juuri koillistuulen takia. Marun keulan alla on kuitenkin viel\u00e4 toistakymment\u00e4 sentti\u00e4 vett\u00e4, joten en ole huolissani pohjakosketuksesta. Istun tutulla penkill\u00e4 ja katselen unisena pimeyteen. K\u00e4v\u00e4isen pikaisesti t\u00e4kill\u00e4 ja kurkkaan per\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vesi tulee ulos. Pakkasella kun on vaarana, ett\u00e4 merivesij\u00e4\u00e4hdytys j\u00e4\u00e4tyy. Siksi moottoria on k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4, kun vene on syksyisin, talven korvilla, vedess\u00e4. Kaikki toimii kuten pit\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n
Kovan tuulen takia uivalaituri on hieman vinossa. Samaten on Maru vinossa. Vene on kuitenkin kovan tuulen aikoina sidottu varaliinalla maihin sek\u00e4 laituriin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isell\u00e4 k\u00f6ydell\u00e4 kiinni. Vene on my\u00f6s kiinte\u00e4ss\u00e4 laiturissa kiinni, jos uivanlaiturin ankkurit sattuisivat pett\u00e4m\u00e4\u00e4n. Varasuunnitelmalle pit\u00e4\u00e4 olla viel\u00e4 varasuunnitelma. Ja kovilla keleill\u00e4 k\u00e4yn rannassa tsekkaamassa kiinnitykset useamman kerran vuorokauden aikana.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 saaresssa ei ole niin kuin mantereella. Monesti ihmiset saavat kuvan maanp\u00e4\u00e4llisest\u00e4 paratiisista, jossa on hiljaista, rauhallista ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaan ollaan ja nautitaan olosta. Mantereella auto j\u00e4tet\u00e4\u00e4n parkkipaikalle. Sit\u00e4 ei tarvitse k\u00e4yd\u00e4 katsomassa kovilla tuulilla, korkeilla ja matalilla vesill\u00e4, vesisateessa, pakkasessa eik\u00e4 ukkosella. Se l\u00f6ytyy aivan samasta asennosta, mihin se viimeksi j\u00e4tettiin. Saaressa kulkuv\u00e4line on alttiina luonnonvoimille. Sit\u00e4 ei vaan parkkeerata laituriin ja nousta kyydist\u00e4. Vaikka omalla veneell\u00e4 ajetaankin vain osan vuotta, kahdeksan kuukautta vuodesta, on siit\u00e4 huolenpito kokonaisvaltaista, kellon ymp\u00e4ri, kun kelit niin vaativat.<\/p>\n
S\u00e4hk\u00f6katkon osuessa kohdalle, saareen saadaan huomattavasti hitaammin s\u00e4hk\u00f6t takaisin kuin mantereelle. On sit\u00e4 kerta jos toinenkin odoteltu toista vuorokautta lampun syttymist\u00e4. Onneksi palella ei kuitenkaan tarvitse, kun pist\u00e4\u00e4 saunan tulille. Saadakseen saunan l\u00e4mm\u00f6n tupaan, on sit\u00e4 ennen pit\u00e4nyt tehd\u00e4 ennakkoon muutama asia. On kaadettava puu, pilkottava se moottorisahalla p\u00e4tkiksi, halottava p\u00e4tk\u00e4t ja kasattava kuivumaan. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaadettu, pilkottu ja halottu puu on sopivan kuivaa seuraavana talvena oikein varastoituna. Puut eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itsekseen k\u00e4vele saunaneteiseen. Ne on haettava halkopinosta. Talvisin tehd\u00e4\u00e4n lumituiskussa ensin lapiolla reitti halkojen luo ja sitten vaan puita pes\u00e4\u00e4n ja villasukat voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 odottamaan kylmempi\u00e4 kelej\u00e4.<\/p>\n
Kun tekee mieli teet\u00e4 tai kahvia, kaadetaan vett\u00e4 keittimeen ja odotetaan. Sit\u00e4 ennen on muutama pieni juttu kuitenkin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole hanaa, josta vett\u00e4 ottaa. On kuitenkin kaivo, josta sit\u00e4 saa, kun menee nostamaan, kelill\u00e4 kuin kelill\u00e4. Kuivia kausia varten on tonkat, joilla vesi on tuotu mantereelta. Ensin ne t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaupungissa, kannetaan Maruun, ajetaan kotiin saareen, nostetaan kannut kottik\u00e4rryyn ja k\u00e4rr\u00e4t\u00e4\u00e4n kotipihaan. Ja vot, siit\u00e4 sitten vaan kaatamaan tonkasta vett\u00e4 keitti\u00f6n saaviin ja kahvinkeittoon.<\/p>\n
Aamupalan yhteydess\u00e4 on turha uneksia uunituoreesta sanomalehdest\u00e4 (ellei satu olemaan ty\u00f6vuoron p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lehdenjakaja). Tuore sanomalehti tulee saaristoon 3 kertaa viikossa, talvisin klo 16:30. Samaan tapaan tulee kannettu posti. No, eip\u00e4h\u00e4n tarvitse joka p\u00e4iv\u00e4 hypistell\u00e4 laskuja k\u00e4dess\u00e4\u00e4n \ud83d\ude42 Postiluukkua tahi -laatikkoa ei tosin ole olemassakaan. Lehdet ja posti haetaan kyl\u00e4n yhteisest\u00e4 postikaapista. Meill\u00e4 matkaa kaapille on puolisen kilometri\u00e4, toisissa kyliss\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saa k\u00e4vell\u00e4 2-3 kilometri\u00e4 kaapille. Se on ihan pirist\u00e4v\u00e4\u00e4, kun vett\u00e4 sataa kaatamalla, tai pakkanen paukkuu parissakymmeness\u00e4 asteessa. Muistettava on viel\u00e4 sekin, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n lumiauroja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole. Sit\u00e4 sitten lumikeleill\u00e4, tuiskun sattuessa kohdille, kahlataan puolessa metriss\u00e4, umpihangessa hakemaan se s\u00e4hk\u00f6lasku.<\/p>\n