Her\u00e4\u00e4n lapsen itkuun. V\u00e4syneen\u00e4 k\u00f6my\u00e4n pedist\u00e4 yl\u00f6s ja menen pienokaisen luo. Nostan nyytin syliini ja juttelen sille lempe\u00e4sti. Vaihdan vaipan, annan maitoa ja istun pikkuinen syliss\u00e4ni lopulta olkkarin sohvalle. Silit\u00e4n h\u00e4nen harvoja hiuksiaan ja jatkan hiljaa juttelemista h\u00e4nelle. On syd\u00e4ny\u00f6. Kaikki muut nukkuvat. Olisin itsekin tarvinnut unta mutta pienen vauvan tarpeet menev\u00e4t \u00e4idin unien edelle.<\/p>\n
Vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin istun keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4, l\u00e4mmitellen sormiani juuri kuppiin kaadetun teen h\u00f6yrytess\u00e4 kasvoilleni. Katselen ikkunasta ulos. On syd\u00e4ny\u00f6. Minua ei her\u00e4tt\u00e4nyt lapsen itku, ei puhelin, eik\u00e4 edes kova tuuli. Her\u00e4sin kaipuuseen lapsieni luo. Olen nelj\u00e4n lapsen \u00e4iti. Heid\u00e4n kanssaan olen viett\u00e4nyt yli puolet koko el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. Nuo ajat eiv\u00e4t aina ole olleet ruusuisia. Ne ovat olleet v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 surua, kipua, itkua, huolta mutta yht\u00e4 lailla iloa, onnistumisia, rakkautta ja yhdess\u00e4olemisen riemua.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 kuljetti minut kuitenkin eroon arjesta lapsieni kanssa. Esikoinen muutti enkeliksi Taivaaseen yli seitsem\u00e4n vuotta sitten. Vanhin poikani el\u00e4\u00e4 itsekseen, pit\u00e4en harvakseltaan yhteytt\u00e4. Kaksi nuorimmaista asuvat mantereella is\u00e4ns\u00e4 kanssa. Nuorimmat pojat pit\u00e4v\u00e4t p\u00e4ivitt\u00e4in minuun yhteytt\u00e4 ja n\u00e4en heit\u00e4 my\u00f6s, kun he kavereiltaan, kouluiltaan ja t\u00f6ilt\u00e4\u00e4n ehtiv\u00e4t luokseni k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Vaikka roolini l\u00e4sn\u00e4olevasta \u00e4idist\u00e4 on muuttnut et\u00e4-\u00e4idiksi, rakkauteni ei ole muuttunut poikiani kohtaan. Olen aina kiinnostunut kuulemaan heid\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n puuhansa, her\u00e4ttelen nuorimmaisen joka arkiaamu kouluun puhelimitse, autan tarvittaessa, kun heill\u00e4 on pulaa jostakin. He ovat yh\u00e4, ja aina, lapsiani, vaikkei minulla ole mahdollisuutta heit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, edes viikoittain.<\/p>\n
\u00c4itiys on ainutlaatuinen side, yht\u00e4 ainutlaatuisiin lapsiin. Jokainen meist\u00e4 on omanlaisensa ja jokaiselle \u00e4idille ja is\u00e4lle on soviteltu heid\u00e4n lapset, heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. \u00c4idinrakkautta, yht\u00e4 hyvin kuin is\u00e4nkin rakkautta, ei pit\u00e4isi kenenk\u00e4\u00e4n viilt\u00e4\u00e4. Jokainen vanhempi tiet\u00e4\u00e4, tuntee ja kokee oman lapsensa yksil\u00f6n\u00e4 kaikkein parhaiten. Lapsen kasvaessa, h\u00e4nen maailmaansa tulee muitakin t\u00e4rkeit\u00e4 ja vaikuttavia aikuisia. Mutta omat vanhemmat ovat he, joista nuori ihminen on rakentunut, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ollen kuitenkin oma arvokas itsens\u00e4.<\/p>\n
Uusperheiss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4t\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n herkk\u00e4\u00e4n siteeseen l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in. On minun lapset, sinun lapset ja sitten ne meid\u00e4n lapset. Mit\u00e4 nuorempia lapset ovat uusperheen syntyess\u00e4, sen helpompi on kaikkien mukautua uuteen arkeen. Olen itse el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni el\u00e4nyt liki 20 vuotta uusperheess\u00e4. Tied\u00e4n, kuinka vaikeaa on ottaa vastuu tasapuolisesti kaikista lapsista ja toisaalta kunnioittaa ei-oman-lapsen sit\u00e4 vanhempaa, joka ei ole uusperheess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4. Mutta kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tuo kunnioitus onkaan juuri lapselle! Lapsen n\u00e4k\u00f6kulmasta oma \u00e4iti ja is\u00e4 ovat ne rakkaimmat. Uusperheen kokoonpanossa toinen aikuinen on vieras lapsen silmiss\u00e4. Jos tuossa vaiheessa uusi aikuinen koettaa jyr\u00e4t\u00e4 lapsen oman et\u00e4vanhemman roolin lapselle t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4, menn\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n ja lujaa.<\/p>\n
Olen pohtinut n\u00e4it\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka astuvat uuteen perheeseen, uutena aikuisena lapsille. Hyv\u00e4n itsetunnon omaava aikuinen ei koskaan puhu pahaa lapselle h\u00e4nen vanhemmistaan. Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n sit\u00e4 tekee ihminen, jolla on omia lapsia. Jokainen vanhempi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka t\u00e4rke\u00e4t omat vanhemmat lapsille ovat. Kun aikuinen ryhtyy mollaamaan lapselle h\u00e4nen et\u00e4vanhempaansa tai koettaa jopa asettua h\u00e4nen housuihinsa, ollaan suurissa ongelmissa. Syit\u00e4 siihen, miksi lapselle mustataan h\u00e4nen omaa \u00e4iti\u00e4\u00e4n tai is\u00e4\u00e4ns\u00e4, on varmaan monia mutta suurin syyllinen lienee juuri heikko itsetunto ja pelko hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4. Mustasukkainen ihminen koettaa omia ja hallita koko uutta perhett\u00e4, jotta h\u00e4nt\u00e4 ei hyl\u00e4tt\u00e4isi. H\u00e4n koettaa lunastaa paikkansa puolisonsa ja puolison lasten silmiss\u00e4 olemalla jotain, mihin h\u00e4nen ei edes tarvitse kyet\u00e4. H\u00e4n ei ole saattanut maailmaan n\u00e4it\u00e4 ei-h\u00e4nen-omia -lapsiaan. H\u00e4nell\u00e4 ei ole sellaista tunnesidett\u00e4 heihin, mit\u00e4 lapsien omilla vanhemmilla on: h\u00e4nell\u00e4, joka on heid\u00e4n kanssaan p\u00e4ivitt\u00e4in ja h\u00e4nell\u00e4, joka ei heit\u00e4 jatkuvasti n\u00e4e.<\/p>\n
Tapasin t\u00e4ss\u00e4 hiljattain poikieni is\u00e4n tytt\u00e4ren. Siis entisen mieheni esikoisen, ensimm\u00e4isest\u00e4 liitostaan. T\u00e4m\u00e4n tyt\u00f6n kanssa elimme toistakymmet\u00e4 vuotta uusperhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei asunut luonamme mutta toki tapasi is\u00e4\u00e4ns\u00e4, minua ja lapsia s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Minulle tuo tytt\u00f6 oli, ja on edelleenkin, hyvin t\u00e4rke\u00e4. Oma tytt\u00e4reni ja t\u00e4m\u00e4 tytt\u00f6 olivat l\u00e4heisi\u00e4. He pitiv\u00e4t toisiaan siskoinaan. Tuo kertoo paljon lasten v\u00e4lisest\u00e4 kemiasta. Tavatessamme halasimme pitk\u00e4\u00e4n. Minun silm\u00e4ni kostuivat ilosta n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net, vuosien j\u00e4lkeen. Tytt\u00f6 ei tietenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 ole tytt\u00f6 vaan aikuinen nainen. Silti tuossa hetkess\u00e4 oli viiv\u00e4hdys yli vuosikymmenen taa. Juttelimme hetken ja totesimme, ett\u00e4 on se hyv\u00e4, kun on sosiaalinen media. Sielt\u00e4 k\u00e4sin voimme seurata toisiamme ja k\u00e4yd\u00e4 lukemassa vaikka t\u00e4t\u00e4 blogia.<\/p>\n
Tuon hetken j\u00e4lkeen mietin pitk\u00e4\u00e4n omaa suhtautumista uusperhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja siihen, mit\u00e4 itse sain ja koin niin\u00e4 vuosina, kun elin uusperhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4 liven\u00e4. Miten valtava lahja on tuntea lapsi pienest\u00e4 pit\u00e4en ja kasvaa h\u00e4nen tahdissaan, vaikkei lapsi oma olekaan. Kuinka suuri rikkaus juuri t\u00e4m\u00e4 tytt\u00f6 oli omille lapsilleni. Ja onhan h\u00e4n sit\u00e4 yh\u00e4, kaikille kolmelle pojalleni. Ei se arki aina helppoa ollut mutta hyvinkin kasvattavaa ihmisen\u00e4. Ja tuo tapaaminen kertoi minulle, kuinka hyvin\u00e4 v\u00e4lit ovat pysyneet, vaikkemme en\u00e4\u00e4 n\u00e4e kuin sattumalta.<\/p>\n
Olen usein nostanut hattua veljelleni ja teen sen taas. H\u00e4nell\u00e4 on viisi omaa lasta, ja yksi uusperhelapsi. Entisi\u00e4 puolisoja on useampi. Veljeni, h\u00e4nen nykyinen puoliso, kaikki ex puolisot nykyisine puolisoineen, yhteisine- ja uusperhelapsineen ja heid\u00e4n puolisoineen (luku on todella iso \u2013 sekoan itse jo laskuissakin) pit\u00e4v\u00e4t yht\u00e4 ja he kaikki mahtuvat, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti, saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. El\u00e4m\u00e4 antaa, el\u00e4m\u00e4 ottaa. Tunteet ovat vaikea laji mutta yhteydenpito ja hyv\u00e4t v\u00e4lit ovat huippujuttu niiden ihmisten kesken, joiden kanssa on viett\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n vuosia. Ja joiden kanssa on yhteisi\u00e4 lapsia. Kun miettii pitk\u00e4n liiton j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa, ei ole edes tarvetta kuopata hyvi\u00e4 tunteita. Ne ovat niit\u00e4, jotka kantavat eteenp\u00e4in. Kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on osoittaa, ett\u00e4 toinen on yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4. On se toinen sitten oma lapsi, puoliso, ex puoliso, naapuri tai vaikka kissa. Yhteinen historia ei katoa kumittamalla eik\u00e4 se katoa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, vaikka uusi ihminen el\u00e4m\u00e4\u00e4n astuukin. Historia on se, joka meist\u00e4 on muokannut meid\u00e4n nykyversion.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Her\u00e4\u00e4n lapsen itkuun. V\u00e4syneen\u00e4 k\u00f6my\u00e4n pedist\u00e4 yl\u00f6s ja menen pienokaisen luo. Nostan nyytin syliini ja juttelen sille lempe\u00e4sti. Vaihdan vaipan, annan maitoa ja istun pikkuinen syliss\u00e4ni lopulta olkkarin sohvalle. Silit\u00e4n h\u00e4nen harvoja hiuksiaan ja jatkan hiljaa juttelemista h\u00e4nelle. On syd\u00e4ny\u00f6. Kaikki muut nukkuvat. Olisin itsekin tarvinnut unta mutta pienen vauvan tarpeet menev\u00e4t \u00e4idin unien edelle. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[30,105,54,134,135],"class_list":["post-3991","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-lapset","tag-perhe","tag-rakkaus","tag-uusperhe","tag-vanhemmat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3991","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3991"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3991\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3995,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3991\/revisions\/3995"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3991"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3991"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3991"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}