Kun suuret asiat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t ajatuksiin myllert\u00e4m\u00e4\u00e4n, ei mist\u00e4\u00e4n tule mit\u00e4\u00e4n. Olen tottunut kaaokseen p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni mutta kun asioiden koko kasvaa niin isoksi, ett\u00e4 ajatussein\u00e4t tulevat vastaan, olo on tukala. Mit\u00e4\u00e4n en saa aikaiseksi, sit\u00e4 vaan kuuntelee lauseiden sinkoilua ja v\u00e4lill\u00e4, niin v\u00e4lill\u00e4, sanoo \u00e4\u00e4neen jotain, mik\u00e4 liittyy n\u00e4ihin suurin aatoksiin. Lopulta lauseet lopettavat sinkoilunkin. Niill\u00e4 ei ole tilaa liikkua mihink\u00e4\u00e4n eik\u00e4 tilaa tulla edes ulos. Lopulta on avattava pohjatappi ja antaa takatukan hulmuta tuulessa, kun ajatusr\u00f6ykki\u00f6 purkautuu ulos.<\/p>\n
Mik\u00e4 siin\u00e4 on, ett\u00e4 kun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuu jotain, se aina kertautuu? Vaikka asiat eiv\u00e4t liittyisi mitenk\u00e4\u00e4n toisiinsa, niin tekev\u00e4lle sattuu ja kaikkea mahdollista alkaa tapahtumaan. Niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassa. Tarpeeksi kun asioita pursuilee sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4, tulee stressi. Stressi muuttaa asumaan ajatuksiin juuri siin\u00e4 vaiheessa, kun ne sein\u00e4t tulevat vastaan. Niin kauan, kun ajatuksilla on tilaa, paineista ei ole tietoakaan.<\/p>\n
Minulla oli mieless\u00e4 useampikin aihe, mist\u00e4 kirjoittaisin. Kotisivujen tekeminen on ollut viime viikkoina takkuista. Onneksi sen suhteen ei ole mit\u00e4\u00e4n velvoitteita. Kotisivujen rakentelu on vapaaehtoista ja antavaa. Kun ei jaksa niit\u00e4 v\u00e4kert\u00e4\u00e4, ne vain odottavat inspiraatiota ja aikaa. Samoin on bloggaamisen kanssa. Mit\u00e4\u00e4n velvoitetta, m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 kirjoitusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja kirjoitustahtia ei ole. V\u00e4lill\u00e4 intoudun kirjoittamaan p\u00e4ivitt\u00e4in, v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4li\u00e4 on liki kuukausi.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4\u00e4n on tullut uutta. Kovin pient\u00e4 mutta samalla suurinta, mit\u00e4 ihminen voi koskaan saavuttaa. Samaan aikaan tunnen voimakasta menetyst\u00e4. Voisin kopioida itse\u00e4ni ja sanoa, ett\u00e4 kaikkein suurinta, mit\u00e4 ihminen voi menett\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaksi asiaa, tulot ja menot, tupsahtivat yht\u00e4aikaa viikon sis\u00e4ll\u00e4 ajatuksiini, ja konkretiaankin.<\/p>\n
Tuloja ja menoja on puitu my\u00f6s valtakunnallisesti viime viikkoina. Ensin kuuntelin niit\u00e4 sivukorvalla. Sitten yh\u00e4 kiinnostuneempana. Lopulta katselin yhden videon. Sen videon sis\u00e4ll\u00f6n t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 jo valmiiksi ahtaan ajattelukammioni, sis\u00e4lleni kasvoi vihan tunteita. Mietin miten ihmisen rahanahneus, v\u00e4hempi osaisten h\u00f6yn\u00e4ytt\u00e4minen ja valehtelu p\u00e4in naamaa voivat olla niit\u00e4 arvoja, joita meid\u00e4n kaikkien valitsemat edustajat katsovat l\u00e4pi sormien?<\/p>\n
Ehk\u00e4 palaan t\u00e4h\u00e4n aiheeseen, saatuani jalat maanpinnalle takaisin. Saatuani arjen edes hieman sujumaan ja saatuani nukuttua. T\u00e4m\u00e4 blogi voi tuntua monesta torsolta. Mutta se on yht\u00e4 kapea, kuin ajatusteni ulosp\u00e4\u00e4sytie kammioista t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Parempaan en yksinkertaisesti nyt pysty. Halusin kuitenkin kirjoittaa, jotta jossain olisi se alku, josta mahdollisesti l\u00e4hiaikoina jatkan. Kaikista niist\u00e4 aiheista, joita p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni py\u00f6rii. Tai ainakin yhdest\u00e4 niist\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun suuret asiat p\u00e4\u00e4sev\u00e4t ajatuksiin myllert\u00e4m\u00e4\u00e4n, ei mist\u00e4\u00e4n tule mit\u00e4\u00e4n. Olen tottunut kaaokseen p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni mutta kun asioiden koko kasvaa niin isoksi, ett\u00e4 ajatussein\u00e4t tulevat vastaan, olo on tukala. Mit\u00e4\u00e4n en saa aikaiseksi, sit\u00e4 vaan kuuntelee lauseiden sinkoilua ja v\u00e4lill\u00e4, niin v\u00e4lill\u00e4, sanoo \u00e4\u00e4neen jotain, mik\u00e4 liittyy n\u00e4ihin suurin aatoksiin. Lopulta lauseet lopettavat sinkoilunkin. Niill\u00e4 ei […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-4006","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4006","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4006"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4006\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4007,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4006\/revisions\/4007"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4006"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4006"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4006"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}