Viime viikot ovat olleet melkoista myllerryst\u00e4. Sek\u00e4 omassa henkil\u00f6kohtaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 valtakunnallisesti. Suuret jupakat poikivat aina muutoksia. Ovatko ne sitten hyvi\u00e4 vai huonoja, riippuu siit\u00e4, kuka niit\u00e4 tarkastelee.<\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 on hyv\u00e4 sulkea uutisvirta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaressa se on hyvinkin mahdollista tehd\u00e4 totaalisesti. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kun ei ole ket\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ellei itse aktiivisesti hae uutisia mediasta. Ihmisen el\u00e4m\u00e4 kuitenkin p\u00e4\u00e4asiallisesti keskittyy p\u00e4ivitt\u00e4iseen olemassa oloon. Ne henkil\u00f6kohtaiset asiat, mit\u00e4 kullakin on pinnalla, vaikuttavat siihen, miten toimia. Asiat on pistett\u00e4v\u00e4 t\u00e4rkeysj\u00e4rjestykseen viimeist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaiheessa, kun joka tuutista tulee paineita arkeen.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n askeleet l\u00e4htev\u00e4t ensisijaisesti siit\u00e4, ett\u00e4 olet terve. Terveen m\u00e4\u00e4ritys on hyvin vaikeaa. Jos terveytt\u00e4 katsellaan siin\u00e4 valossa, p\u00e4\u00e4setk\u00f6 itsen\u00e4isesti liikkeelle, mukaan tulee sen rinnalle ihmisen luonne. Toiset meist\u00e4 heitt\u00e4ytyv\u00e4t lenssujen, kipujen ja voivottelun junaan mukaan. Mit\u00e4\u00e4n ei voi tehd\u00e4, ellei olotila ole normaali. Sitten on niit\u00e4, jotka porskuttavat eteenp\u00e4in vaikka p\u00e4\u00e4 kainalossa. Ja viel\u00e4 niit\u00e4kin, jotka el\u00e4v\u00e4t, vaikkei liikuntakyky\u00e4 tai muuta terveytt\u00e4 ole koskaan syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien jaettukaan kuten valtav\u00e4est\u00f6lle. Terveyden j\u00e4lkeen tulevat muut asiat. Ihmissuhteet, perhe, ty\u00f6, harrastukset. Kenell\u00e4 mit\u00e4kin. Asioita k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kullekin t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n
Henkil\u00f6kohtaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni on tullut perheenj\u00e4sen lis\u00e4\u00e4 joukkoomme. Mietin sit\u00e4, millainen \u00e4iti olin itse, kun lapseni olivat pieni\u00e4. Uuden pikkuisen my\u00f6t\u00e4 nuo muistot ovat nousseet pintaan. Olen vahvistanut omaa k\u00e4sityst\u00e4ni siit\u00e4, ett\u00e4 lapset ovat el\u00e4m\u00e4n suola. Jopa el\u00e4m\u00e4n tarkoitus. Pieni ihminen tarvitsee meit\u00e4 muita l\u00e4helleen, jotta h\u00e4n saa ravintoa, suojaa ja rakkautta. Perhe antaa suurimman mahdollisen repun pienen ihmisen ev\u00e4iksi el\u00e4m\u00e4n mittaiselle matkalle. H\u00e4nest\u00e4 kasvaa omanlaisensa, itsen\u00e4inen ihminen. N\u00e4in me kaikki toivomme. Itse pid\u00e4n kiinni lapsistani tiukasti. Nuorimmaisen mukaan olen v\u00e4lill\u00e4 liiankin huolehtivainen \u00e4iti.<\/p>\n
Omaisuutta voi k\u00e4sitell\u00e4, miten itse haluaa. Lapsen kohdalla on toisin. H\u00e4n kulkee ensimm\u00e4iset vuodet aivan l\u00e4hell\u00e4. Seuraavaan kasvuvaiheeseen kuuluu oman itsens\u00e4 l\u00f6yt\u00e4minen ja omien siipien kokeilu. Kannatteleeko ne jo, vai viel\u00e4k\u00f6 pysy\u00e4 perheen parissa. Lapset ovat lopulta kuitenkin vain lainaa meille. Me annamme ev\u00e4\u00e4t, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 niist\u00e4 sy\u00f6 heti ja mit\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Itselleni on v\u00e4lill\u00e4 vaikeaa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti. Kun n\u00e4en, ett\u00e4 asiat eiv\u00e4t etene tai nuori tekee hulluja valintoja, tunnen voimakasta halua suojella lastani. Silti on pidett\u00e4v\u00e4 n\u00e4pit erossa liiallisesta paapomisesta. Jokainen kulkee omaa polkuaan. Meid\u00e4n vanhempien ja muiden aikuisten teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tukea nuoren itsetunnon vahvistumista ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omalla esimerkill\u00e4, miten asioista pystyy selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n. \u00c4idit ja is\u00e4t ovat koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 \u00e4itej\u00e4 ja isi\u00e4. Ovat silloinkin, kun se oma mussukka on jo viisikymment\u00e4.<\/p>\n
Rakkaus lapseen on kummallinen ilmi\u00f6. Paljon puhutaan ja kirjoitetaan rakkaudesta, joka kaataa raja-aitoja. Puhutaan pitkist\u00e4 liitoista ja sateenkaariperheist\u00e4. Erilaisia rakkaustarinoita riitt\u00e4\u00e4. Ihminen hukkuu rakkausaiheisten teemojen sekaan. Minulle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 rakastaa lapsia. Omia ja kaikkia lapsia, joita kohtaan ja jotka kulkevat kanssani samaa polkua. Kerran istuin l\u00e4\u00e4k\u00e4rinvastaanoton odotusalulassa. Minulle tuntematon pieni tytt\u00f6 tuli is\u00e4ns\u00e4 kanssa samaan paikkaan. Siin\u00e4 10-15 minuutin aikana, jona puhelias pikkutytt\u00f6 minua jututti, tunsin voimakasta onnea siit\u00e4, ett\u00e4 sain h\u00e4nen kanssaan jutustella. N\u00e4m\u00e4 kohtaamiset ovat sit\u00e4 rakkautta, jota aikuinen voi lapselle antaa. Ja miksei sit\u00e4 voi ajatella niinkin, ett\u00e4 ihminen antaa sit\u00e4 ihmiselle.<\/p>\n
Arjessa on vauvantuoksua. Katseita, kymmeni\u00e4 ja taas kymmeni\u00e4 valokuvia pienokaisesta puhelimessani, pienen pienen k\u00e4den puristus sormeni ymp\u00e4rill\u00e4. \u00c4idillist\u00e4 v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4, isyytt\u00e4, huolta, onnea, uuden ajan alkua. Onni on pit\u00e4\u00e4 kiinni h\u00e4nest\u00e4. Rakastaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viime viikot ovat olleet melkoista myllerryst\u00e4. Sek\u00e4 omassa henkil\u00f6kohtaisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 valtakunnallisesti. Suuret jupakat poikivat aina muutoksia. Ovatko ne sitten hyvi\u00e4 vai huonoja, riippuu siit\u00e4, kuka niit\u00e4 tarkastelee. V\u00e4lill\u00e4 on hyv\u00e4 sulkea uutisvirta. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaressa se on hyvinkin mahdollista tehd\u00e4 totaalisesti. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kun ei ole ket\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ellei itse aktiivisesti hae uutisia mediasta. Ihmisen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[30,105,136,54],"class_list":["post-4059","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-lapset","tag-perhe","tag-pieni-ihminen","tag-rakkaus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4059","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4059"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4059\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4060,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4059\/revisions\/4060"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4059"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4059"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4059"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}