Katselen keitti\u00f6n ikkunasta ulos. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 on v\u00e4istym\u00e4ss\u00e4. Tummat pilvet taivaalla eiv\u00e4t kuitenkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 auringonvaloa l\u00e4pi, joten tummanpuhuva s\u00e4vy pysyy luonnossa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin. Taivaalta tuhnuttaa hieman vett\u00e4, tosin niin v\u00e4h\u00e4n, ettei se edes kastele ulkonak\u00e4vij\u00e4\u00e4. Kupissa h\u00f6yry\u00e4\u00e4 cappuccino, pino joulupipareita on sen vieress\u00e4 odottamassa. Kaksi kynttil\u00e4\u00e4 palaa vieress\u00e4ni, luoden tunnelmaa aamuun.<\/p>\n
Ajatukset matkaa lapsuuden jouluihin. Lapsuuteni vietin \u00e4idin, is\u00e4n, siskoni ja veljeni kanssa mantereella kerrostalossa. Ensimm\u00e4isen\u00e4 adventtina mentiin kirkkoon laulamaan Hoosiannaa. Illalla sytytettiin yksi kynttil\u00e4. Alkoi laskenta jouluun. Joulukalenterit olivat tietysti my\u00f6s seinill\u00e4. Ei ollut suklaakalentereita. Oli kalentereita, joista ilmestyi kauniita kuvia, jotka liittyiv\u00e4t joko jouluun tai talveen. Enkeleit\u00e4, kynttil\u00f6it\u00e4, lumiukkoja, hiutaleita, kelkkam\u00e4ess\u00e4 laskevia lapsia, joulupukki, Jeesus-lapsi. Er\u00e4\u00e4n vuoden kalenterissa oli kimmelt\u00e4v\u00e4\u00e4 ainetta pahvin pinnassa. Se on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni kauniina kalenterina. Toinen etappi jouluun oli Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4. Silloin saimme veljeni kanssa p\u00e4hkin\u00e4-rusinasekoituspussit. Muistan miten villiinnyimme juoksemaan pitkin taloa, piilottelimme huonekalujen takana ja alla ja ‘vakoilimme’ vanhempien joulupuuhia.<\/p>\n
Joka adventtisunnuntai kynttil\u00f6it\u00e4 tuli lis\u00e4\u00e4 ja lopulta niit\u00e4 paloi nelj\u00e4 kauniisti p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. \u00c4idill\u00e4 oli tapana laittaa joululiinat, -verhot ja -koristeet kotiimme. Muistan viel\u00e4kin Nippe ja Nappe tontut harmoonin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, kauniit eriv\u00e4riset koristelinnut kuusen oksilla. Oli mummi, isois\u00e4, \u00e4iti, is\u00e4 ja me lapset lintuina. Kultaisia, hopeisia, punaisia, sinisi\u00e4 hyvin kauniita lintuja. Lis\u00e4ksi ne kaikki sivup\u00f6ydille laitettavat liinat. Muistan ne. \u00c4iti laittoi joka joulu ne samoille paikoille. Itse jatkoin t\u00e4t\u00e4 perinnett\u00e4 omassa kotonani. Tietyt joulutavarat ja liinat kulkeutuivat joka joulu samoihin paikkoihin.<\/p>\n
\u00c4idin vanhemmat olivat jouluaaton meill\u00e4. En en\u00e4\u00e4 tarkkaan muista, miss\u00e4 vaiheessa he l\u00e4htiv\u00e4t kotiinsa. Isois\u00e4ni kuoli minun ollessa kuusivuotias. H\u00e4nest\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n muistoja. Kun olimme aivan pieni\u00e4, joulupukki k\u00e4vi kyl\u00e4ss\u00e4. Sit\u00e4 ennen oli sy\u00f6ty jouluruokaa, joka oli todella monipuolista. Kinkkua, my\u00f6hemmin my\u00f6s savukalkkunaa, laatikoita, kalaa monessa eri muodossa, is\u00e4n leipomaa joululimppua, hillosipulia, rosollia, pikkelssej\u00e4, kurpitsaa. Gl\u00f6gi\u00e4, kahvia, rusinoita, pipareita, torttuja, pikkuleipi\u00e4 jne. Lahjat jaettiin niin, ett\u00e4 yksi jakoi ja muut istuivat paikoillaan. Yht\u00e4\u00e4n lahjaa ei saanut avata ennenkuin kaikki lahjat oli jaettu. Jokainen istui omassa paikassaan. Istuin usein sohvalla. Siihen sai mukavasti lahjat kasaan.<\/p>\n
Muistan er\u00e4\u00e4n joulun, kun sain lahjaksi punaisen hiiritussin. Tussi oli hiirenmuotoinen. Kun p\u00e4\u00e4st\u00e4 veti, piirt\u00e4v\u00e4 tussi tuli esiin. Innoissani avasin tussin sohvalla. Hiiri putosi k\u00e4dest\u00e4ni ja suht uusi vaaleanruskea sohva sai punaisia viivoja koristeeksi. Kyll\u00e4 minua nolotti. \u00c4iti ei kuitenkaan hirve\u00e4sti suuttunut, tuskaili vaan, miten punaisen tussin sai sohvasta pois. Tuo sohva on edelleen \u00e4idill\u00e4 odohuoneessa. Ei n\u00e4y punaisia viivoja. Sohva on siis ainakin 40 vuotta vanha. Siihen istuessa, istuu kuin uuteen. \u00c4iti pit\u00e4\u00e4 edelleen kaikesta hyv\u00e4\u00e4 huolta.<\/p>\n
Lahjojen jaon j\u00e4lkeen ja hetken niill\u00e4 leikitty\u00e4mme, oli aika l\u00e4hte\u00e4 hautuumaalle. Meill\u00e4 ei ollut omaa autoa, kun olin lapsi. Is\u00e4 lainasi t\u00f6ist\u00e4 aina pakettiauton. Muistan tuon sinisen Mersun eritt\u00e4in hyvin. Vuosia my\u00f6hemmin is\u00e4 osti samaisen auton itselleen. Mersu oli kaksipaikkainen. Takana oli tavaratila, joka oli erottettu ohjaamosta umpisein\u00e4ll\u00e4, jossa oli pieni ikkuna. Me lapset menimme aina tavaratilaan. Muistan edelleen matkat siell\u00e4. Valoa ei tullut sis\u00e4\u00e4n kuin takaikkunasta. Seurasin matkantekoa valopylv\u00e4ist\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4. Niist\u00e4 tiesin, kuinka l\u00e4hell\u00e4 Parikan hautausmaa oli. Meit\u00e4 aina kehoitettiin olemaan paikoillaan ja olla kurkkimatta ikkunoista. Tavaratilassa oli pakkasilla todella kylm\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 samalla autolla vein joka joulu aattona paketin kummeilleni. He asuivat n.20 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4, maaseudulla. Muistan tuon onnellisuuden, kun p\u00e4\u00e4sin is\u00e4n viereen ohjaamoon. Matkasta kummit\u00e4din ja -sed\u00e4n luo muistan el\u00e4v\u00e4sti mutkainen tie -merkin. Siit\u00e4 tiesin, ett\u00e4 kohta ollaan perill\u00e4. Lapsena minulla ei ollut hajuakaan, miss\u00e4p\u00e4in Kotkaa ajelimme. Sitten kun ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa vein aikuisena paketin omalla autollani, hymyilytti tuon liikennemerkin n\u00e4keminen. Siit\u00e4 tiesin olevani oikealla tiell\u00e4.<\/p>\n
Jouluaattoy\u00f6n\u00e4 oli lupa valvoa niin pitk\u00e4\u00e4n kuin halusi. Pipareita, torttuja ja muutakin sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 sai sy\u00f6d\u00e4 pitkin y\u00f6t\u00e4. My\u00f6s lahjaksi saatuja suklaita ja marmeladeja sai ahtaa massuunsa mielinm\u00e4\u00e4rin. Aika usein jossain vaiheessa y\u00f6t\u00e4 tarvittiin Samarinpore helpottamaan masukipua. Olimme veljeni kanssa mestareita valvomaan. My\u00f6s siskoni valvoi pitk\u00e4\u00e4n mutta h\u00e4nell\u00e4 oli kirja tai jotain muuta kiinnostavaa tekemist\u00e4. Me taas leikimme ja vouhkasimme koko y\u00f6n. N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in mietin, ett\u00e4 lieneek\u00f6 valvomisen helppous ollut minulle jo silloin luontevaa, koska olen kovin v\u00e4h\u00e4uninen?<\/p>\n
Yksi merkitt\u00e4v\u00e4 asia on siirtynyt pysyv\u00e4sti lapsuuden jouluista aikuisuuteen, aina n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti ja tuo traditio jatkuu yh\u00e4. Rakastin jo aivan pienen\u00e4 kalentereita. Alle kouluik\u00e4isen\u00e4 en tietenk\u00e4\u00e4n niist\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 tajunnut, merkitsin sinne jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 yl\u00f6s, 3-5 -vuotiaan tarmolla. Mutta mit\u00e4 enemm\u00e4n tuli ik\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 ajan ja paikan merkityksest\u00e4, sit\u00e4 intensiivisemmin kalenterit t\u00e4yttyiv\u00e4t t\u00e4rkeist\u00e4 muistiinpanoista. Ja t\u00e4m\u00e4 asia, mik\u00e4 on siirtynyt vuosikymmenien mukana, on aatto- ja jouluy\u00f6n traditio suunnitella tulevaa uutta vuotta kalenterin avulla. Pikkukoululaisena kalenterit t\u00e4yttyiv\u00e4t kouluun ja perheen menoihin liittyvist\u00e4 asioista. Teini-i\u00e4ss\u00e4 muuttuivat merkinn\u00e4t harrastuspohjaisiksi. \u00c4idiksi tultuani kalentereihin alkoi ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 omien lasten menoja, omien t\u00e4rkeiden juttujen lis\u00e4ksi. Vuonna 1984 otin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n itsekehitt\u00e4m\u00e4ni urheilup\u00e4iv\u00e4kirjakalenterin, josta olen todella ylpe\u00e4. T\u00e4m\u00e4 nyt 35 vuotta vanha, minulle t\u00e4rke\u00e4 vihkopinkka, on jokap\u00e4iv\u00e4inen ty\u00f6kalu itsest\u00e4ni huoltapit\u00e4ess\u00e4ni. Sielt\u00e4 l\u00f6ytyy todella kaikki, mik\u00e4 minuun, harrastuksiini, liikkumiseeni, terveyteeni ym liittyy. Todellinen tietojyr\u00e4! Ensin t\u00e4yttelin A5 kokoisia vihkoja, sitten siirryin 60-lehtisiin A4 vihkoihin ja lopulta n\u00e4ihin nykyisiin 80-lehtisiin paksuihin vihkoihin. Joskus kun tuskailen, etten saa mit\u00e4\u00e4n aikaiseksi, avaan urheilup\u00e4iv\u00e4kirjani, ja kas, jotain kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4 liikkuu my\u00f6s minun ajatuksissani. Kaikki kalenterit ovat tallessa. Sek\u00e4 itse kehitt\u00e4m\u00e4ni urheilup\u00e4iv\u00e4kirjat ett\u00e4 lapsuusajan kalenterit 50 vuoden takaa.<\/p>\n
Lapsuuden jouluista on j\u00e4\u00e4nyt hyvi\u00e4 muistoja. Muistoja, joista osan otin omien lapsieni kanssa perinteeksi jouluisin. Nyt kun omat lapset ovat isoja ja viet\u00e4n joulut kaksin mieheni kanssa, tietyt asiat ovat viel\u00e4kin seuranneet minua, yli 50 vuoden ajan. N\u00e4ist\u00e4 merkitt\u00e4vimm\u00e4t ovat kalaa joulup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 monipuolisesti ja kynttil\u00e4t, joita poltan aattona ja joulup\u00e4ivin\u00e4. My\u00f6s ne tietyt joulukoristeet l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t joulu joululta samoille paikoilleen.<\/p>\n
Joulu p\u00e4\u00e4ttyi lapsuudessani vasta loppiaisena. Herkk\u00e4n\u00e4 lapsena minulle oli aina kova paikka, kun kuusi vietiin pois. Muistan yh\u00e4, kuinka juttelin joulukuusille ennen koristeiden poisottoa. Olipa sitten niit\u00e4kin vuosia, jolloin kuusi oli alkanut tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 uusia kerkki\u00e4. Muistan yhdenkin sellaisen vuoden, jolloin pyynn\u00f6st\u00e4ni kuusi seisoi kasvavine kerkkineen olohuoneen nurkassa viel\u00e4 maaliskuussakin. Koristeet oli otettu pois mutta \u00e4iti jatkoi kuusen kastelua, kunnes naulasten variseminen oli niin voimakasta, ett\u00e4 kuusi oli lopulta viet\u00e4v\u00e4 pois. Nyky\u00e4\u00e4n ei tule tuota tuskaa lainkaan, sill\u00e4 joulukuusena on pihapiiriss\u00e4mme kasvava el\u00e4v\u00e4 kuusi. Joka vuosi valoja saa vain hilata hieman ylemm\u00e4s, kun kuusi on edellist\u00e4 joulua isompi.<\/p>\n
Joulun j\u00e4lkeen tulee vuodenvaihde juhlineen. Uudesta vuodesta en sen enemp\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kirjoittele mutta yhden uudenvuoden muistan erilaisena, kun is\u00e4 halusi viett\u00e4\u00e4 sen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaressa yksin. Muistan, kuinka ajattelin, ett\u00e4 kun minusta tulee iso, haluan viett\u00e4\u00e4 my\u00f6s sek\u00e4 joulun ett\u00e4 uudenvuoden saaressa. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s on nyt sitten lunastettu, 40 vuotta my\u00f6hemmin. Vuosia, vuosia sitten l\u00f6ysin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 saaresta laatikosta is\u00e4n kirjoittaman tekstin tunnelmista uutena vuotena saaressa. Se oli kaunista teksti\u00e4. Itse toivon, ett\u00e4 edes joku pojistani jatkaisi asumista saarelaisena. Sen n\u00e4kee sitten my\u00f6hemmin, onko heill\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n halua olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vakituisesti. Itsell\u00e4ni on kyll\u00e4 aavistus, kuka se pojistani voisi olla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Katselen keitti\u00f6n ikkunasta ulos. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 on v\u00e4istym\u00e4ss\u00e4. Tummat pilvet taivaalla eiv\u00e4t kuitenkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 auringonvaloa l\u00e4pi, joten tummanpuhuva s\u00e4vy pysyy luonnossa p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin. Taivaalta tuhnuttaa hieman vett\u00e4, tosin niin v\u00e4h\u00e4n, ettei se edes kastele ulkonak\u00e4vij\u00e4\u00e4. Kupissa h\u00f6yry\u00e4\u00e4 cappuccino, pino joulupipareita on sen vieress\u00e4 odottamassa. Kaksi kynttil\u00e4\u00e4 palaa vieress\u00e4ni, luoden tunnelmaa aamuun. Ajatukset matkaa lapsuuden jouluihin. Lapsuuteni vietin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[44,141,139,140],"class_list":["post-4090","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-joulu","tag-kalenterit","tag-lapsuus","tag-muistot"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4090","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4090"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4090\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4091,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4090\/revisions\/4091"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4090"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4090"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4090"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}