Vavahduin hereille Tapaninp\u00e4iv\u00e4n vasta k\u00e4ydess\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 tuntiaan. Makasin s\u00e4ngyll\u00e4. Vesisade oli tauonnut ja tuuli oli poissa. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni risteili haja-ajatuksia, kunnes jostain, aasinsiltana, ajatukseni lensiv\u00e4t lapsieni luo. Otin vieress\u00e4ni olevasta pehmolelusta tiukan otteen.<\/p>\n
Ajatukset oikeastaan lensiv\u00e4t kaikkien lasten luo. Ja \u00e4itien. Miksei isienkin. Mietin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni taaksep\u00e4in. Aikaan, jolloin menetin lapseni. Niin usein ajatukseni siell\u00e4 viipyv\u00e4t, p\u00e4ivitt\u00e4in. Mietin millainen tiilisein\u00e4 minun ja lapseni v\u00e4liin laitettiin. Sin\u00e4 sateisena hein\u00e4kuun aamuy\u00f6n\u00e4, yli seitsem\u00e4n vuotta sitten. Her\u00e4sin silloin kovaan ukonilmaan pikkutunneilla. Menimme mieheni kanssa nostamaan puutarhatuolien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevat pehmusteet sateelta suojaan. Ja kuuntelimme hetken ukkosta verannalla. Silloin en tiennyt, ett\u00e4 hengit\u00e4n viimeisi\u00e4 tunteja samaa ilmaa tytt\u00e4reni kanssa. Vain pari kolme tuntia tuosta hetkest\u00e4, tytt\u00e4reni lensi pois.<\/p>\n
Edellisen\u00e4 iltana h\u00e4n oli olemassa. Kaikki asiat tapahtuivat tavalliseen tapaan. Oli kes\u00e4loma. Oltiin saaressa. Mie, mieheni ja pikkupojat. Isommat, aikuiset lapseni olivat mantereella, Merip\u00e4ivill\u00e4. Kaikki oli tavallista. Ja kuitenkaan mik\u00e4\u00e4n ei ollut tavallista. Monet edelt\u00e4v\u00e4t vuodet elin pelossa. Tytt\u00e4reni oli jo kolmesti yritt\u00e4nyt itsemurhaa. Sellaisen l\u00e4pik\u00e4yneen\u00e4 ei voi en\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kuitenkin, jossain syv\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4 toivoin, ett\u00e4 h\u00e4n jaksaisi el\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 tulisi p\u00e4iv\u00e4, jolloin h\u00e4n tuntisi onnen ja ilon. Ja toisaalta, pelko piti otteessaan, jatkuvasti.<\/p>\n
Kun minulle soitettiin sunnuntaiaamuna, ett\u00e4 tytt\u00e4reni on kuollut, tiilisein\u00e4 putosi eteeni v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Se erotti minut lapsestani, lopullisesti. Ainiaaksi. Ei annettu aikaa j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isille, ei annettu aikaa sanoa mit\u00e4\u00e4n. Ei koskettaa, ei edes itke\u00e4. Painajaismainen pelko oli muuttunut todeksi. Muistan niin monet kerrat, kun puhuin asiasta ennen tytt\u00f6ni kuolemaa, kuinka minulle v\u00e4h\u00e4teltiin pelkoani. Ei sellaista tietenk\u00e4\u00e4n tapahdu. Silti, sis\u00e4ll\u00e4ni, syv\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4mess\u00e4ni tunsin pelon. Tunsin realiteetit. Koetin saada apua lapselleni, en sit\u00e4 kuitenkaan saanut. Ajoissa.<\/p>\n
Vuosia h\u00e4nen poismenon j\u00e4lkeen olen hakannut tiilisein\u00e4\u00e4. Tuloksetta. Tai no, olen saanut arvet nyrkkeihini. Lopulta otin tiilisein\u00e4n avukseni ja piilouduin sen taakse kaikelta, ja kaikilta. Mit\u00e4 enemm\u00e4n aikaa kului tuosta tuskaisesta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, sit\u00e4 tiukemmin katosin kaikkialta. Lopulta h\u00e4visin koko systeemist\u00e4, kauas saaristoon. T\u00f6iss\u00e4 k\u00e4yn ja minulla on pieni kourallinen yst\u00e4vi\u00e4, joihin pid\u00e4n yhteytt\u00e4. Muuten olen yksin. Ulosp\u00e4in en anna pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n merkki\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olen henkisesti k\u00e4pertynyt erakoksi. Sometan, juttelen ty\u00f6paikalla kamujen kanssa, olen olemassa. Ja kuitenkaan en ole. Olen todella mainio n\u00e4yttelij\u00e4. Ulosp\u00e4in kaikki ok n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni saan ymp\u00e4rilleni suojamuurin, kukaan ei p\u00e4\u00e4se katsomaan rikkonaista sisint\u00e4ni. Se tuska, jota kannan sis\u00e4ll\u00e4ni, ei katoa. Ei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n aikaa, joka parantaa haavat. <\/p>\n
Mietin vanhempia, jotka menett\u00e4v\u00e4t lapsensa. Toisille k\u00e4y niinkuin minulle. Lapsi revit\u00e4\u00e4n pois, ilman mahdollisuutta sanoa n\u00e4kemiin. Sitten on vanhempia, jotka saavat mahdollisuuden hyv\u00e4steihin. Ei se helppoa ole sittenk\u00e4\u00e4n. Pala j\u00e4\u00e4 kurkkuun, loppuel\u00e4m\u00e4ksi heillekin. \u00c4itin\u00e4 tied\u00e4n, mit\u00e4 on, kun on lapsi. Ja mit\u00e4 on, kun h\u00e4nt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole. Tunnen sen raastavan tunteen, kun etsii ja etsii mutta ei l\u00f6yd\u00e4. Kun haluaisi kaiken olevan pahaa unta mutta onkin kokoajan hereill\u00e4. Kun ruoka ei maistu, kun ei saa itse\u00e4\u00e4n yl\u00f6s sohvalta. Kun kaikki ilo, mit\u00e4 tuntee, on vain sivuseikka. Tied\u00e4n mit\u00e4 on, kun huomista ei ole. Tied\u00e4n my\u00f6s mit\u00e4 on, kun menneisyys revit\u00e4\u00e4n kappaleiksi. On asioita, jotka tuovat lohtua, menneisyydess\u00e4. Lopulta kuitenkin menneisyyden ihmiset jatkavat el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ja j\u00e4\u00e4n yksin. Olisi edes joku, joka ojentaisi k\u00e4tens\u00e4 menneisyydest\u00e4 ja kuuntelisi. Mutta kaikilla muilla el\u00e4m\u00e4 jatkuu. Mie el\u00e4n yh\u00e4 siell\u00e4 jossain, ties miss\u00e4 vuodessa.<\/p>\n
Pojat kasvavat ja heist\u00e4 n\u00e4en, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 jatkuu. Pelko on j\u00e4\u00e4nyt minuun ikuisesti. Kukaan ei pysty minua vakuuttamaan, ettei t\u00e4llaista tapahdu en\u00e4\u00e4 koskaan. Siksi pelk\u00e4\u00e4n 24\/7. Olen koettanut olla puhumatta peloistani pojille, jotta he voivat nauttia el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Olen pelkoni kanssa t\u00e4ysin yksin. Ja juuri n\u00e4in\u00e4 y\u00f6n pitkin\u00e4 tunteina, ja nimenomaa vapaa\u00f6in\u00e4ni, makaan s\u00e4ngyss\u00e4 itkien k\u00e4pertyneen\u00e4 solmuun tyynyn ja pehmolelun kanssa. Vapisen, pelk\u00e4\u00e4n ja tunnen niin voimakasta tuskaa, ett\u00e4 sill\u00e4 siirt\u00e4isi juuri niit\u00e4 vuoria. Jossain vaiheessa tunnen, kuinka hell\u00e4t k\u00e4sivarret kietoutuvat ymp\u00e4rill\u00e4ni. Mieheni on her\u00e4nnyt viem\u00e4\u00e4n minut hetkeksi kauemmas peloistani.<\/p>\n
Lapsi kuin lapsi saa minut tuntemaan voimakkaasti. Uimalassa olen saanut mahdollisuuden jutella pienten tytt\u00f6jen ja poikien kanssa. Heille t\u00e4rkeist\u00e4 asioista. Nuo hetket ovat minulle suuria hetki\u00e4. Tunnen kuinka t\u00e4yt\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Olemalla korvana lapsille, joilla on asiaa. Pieni\u00e4 arkisia juttuja. Ei tarvitse olla huolta tai murhetta, kunhan on asiaa, jonka haluaa kertoa. Toinen paikka, jossa n\u00e4it\u00e4 lapsia n\u00e4en ja juttelen heid\u00e4n kanssaan, on l\u00e4\u00e4k\u00e4rin vastaanoton odotustilat. Niin l\u00e4\u00e4k\u00e4riasemilla kuin sairaalassakin, jossa valitettavasti joudun itse paljon olemaan terveyteni takia. Oikeastaan ei lopulta niin valitettavastikaan, sill\u00e4 ilman n\u00e4it\u00e4 k\u00e4ytej\u00e4ni siell\u00e4, j\u00e4isi lasten kanssa juttelemiset v\u00e4hemm\u00e4lle.<\/p>\n
\u00c4ideille ja isille, jotka vapaaehtoisesti p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t irti lapsestaan. \u00c4lk\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00f6. Lapsi on persoona, joka tarvitsee ymp\u00e4rilleen vanhemmat, jotka rakastavat h\u00e4nt\u00e4. My\u00f6hemmin h\u00e4nen ei tarvitse pohtia, miksi h\u00e4net hyl\u00e4ttiin tai miksei h\u00e4n kelvannut vanhemmilleen. N\u00e4m\u00e4 kaksi lausetta seuraavat lasta koko h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan. H\u00e4nelle saatetaan kertoa faktoja, miksi n\u00e4in k\u00e4vi. Kukaan ei kuitenkaan liimaa takaisin sit\u00e4 juurta, joka h\u00e4nest\u00e4 on irrotettu, kun vanhemmat ovat poissa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Kirjoitan n\u00e4m\u00e4 lauseet kokemuksesta. Itse olen el\u00e4nyt yli 50 vuotta vain toisella juurella. Kuinka paljon kyyneleit\u00e4 olenkaan vuodattanut, kun en ole kelvannut toiselle vanhemmistani. Kuinka monta vaikeaa tilannetta on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tullut mm. terveyteni kanssa, kun en ole pysynyt selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n geneettist\u00e4 taustaani. Kuinka paljon on j\u00e4\u00e4nyt ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itsest\u00e4ni, kun en ole saanut el\u00e4\u00e4 siin\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, josta olen rakennettu.<\/p>\n
\u00c4idin syliss\u00e4 on lapsi. Vieress\u00e4 seisoo is\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n tiiliseini\u00e4 ei ole. Ei ole sairauksia, ei onnettomuuksia, ei v\u00e4kivaltaa. Piirr\u00e4n vahvan ympyr\u00e4n is\u00e4n, \u00e4idin ja lapsen ymp\u00e4rille. He ovat turvassa. Kukaan ei muuta tuota asetelmaa. Nukahdan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vavahduin hereille Tapaninp\u00e4iv\u00e4n vasta k\u00e4ydess\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 tuntiaan. Makasin s\u00e4ngyll\u00e4. Vesisade oli tauonnut ja tuuli oli poissa. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni risteili haja-ajatuksia, kunnes jostain, aasinsiltana, ajatukseni lensiv\u00e4t lapsieni luo. Otin vieress\u00e4ni olevasta pehmolelusta tiukan otteen. Ajatukset oikeastaan lensiv\u00e4t kaikkien lasten luo. Ja \u00e4itien. Miksei isienkin. Mietin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni taaksep\u00e4in. Aikaan, jolloin menetin lapseni. Niin usein ajatukseni siell\u00e4 viipyv\u00e4t, p\u00e4ivitt\u00e4in. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[30,54,132],"class_list":["post-4093","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-lapset","tag-rakkaus","tag-vanhemmuus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4093","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4093"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4093\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4100,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4093\/revisions\/4100"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4093"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4093"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4093"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}