Joskus olisi mukavaa liikuttaa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 asioita. Olla huolissaan jostain hyvin merkityksellisest\u00e4 mutta samalla maailmaa kaatamatta olevasta asiasta. Kuten siit\u00e4, ett\u00e4 aamuteet\u00e4 kaipaillessa, teehylly kumisisi tyhjyytt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 n\u00e4in ollen saisi kaipaamaansa teet\u00e4. Voisi ehk\u00e4 hetken kiukutella itselleen, ettei muistanut sit\u00e4 kaupassa k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n ostaa tai tuntea hetkisen alakuloa siit\u00e4, ett\u00e4 teekupponen j\u00e4i juomatta.<\/p>\n
N\u00e4it\u00e4 pieni\u00e4 asioita en haluaisi tuntea siksi, ett\u00e4 ker\u00e4ilisin ep\u00e4onnistumisia tai haluaisin hehkuttaa niist\u00e4 somessa. Enk\u00e4 haluaisi edes purnata niist\u00e4 l\u00e4heisilleni. Haluaisin tuntea niit\u00e4 siksi, ett\u00e4 pienten asioiden ollessa niit\u00e4 suurimpia huolenaiheita, en ehk\u00e4 omistaisi suuria huolenaiheita ollenkaan. Voisin siirty\u00e4 kokonaan huolehtimaan pienist\u00e4 jutuista. Jos ei olisi ollenkaan suuria huolia? Niit\u00e4, jotka laittavat miettim\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4. Niit\u00e4, jotka antavat n\u00e4k\u00f6kulmaa suurelle tuntemattomalle, joka ymp\u00e4r\u00f6i meid\u00e4t kaikki mutta mit\u00e4 kukaan ei koskaan n\u00e4e. Niit\u00e4, jotka muuttavat el\u00e4m\u00e4n suunnan, tarkoituksen ja sis\u00e4ll\u00f6n.<\/p>\n
Viime y\u00f6n\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 oli leppoisaa. Ei ollut kiirett\u00e4, lehdet lenteliv\u00e4t kuin itsest\u00e4\u00e4n luukkuihin ja laatikoihin. V\u00e4lill\u00e4 kuulin itseni jopa kysyv\u00e4n lehti\u00e4 rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n laskiessani nipulliselta ty\u00f6kalujani, ett\u00e4 kuinkas moni haluaa mukaan t\u00e4h\u00e4n ja t\u00e4h\u00e4n rappuun. Aika vaiti olivat. Ehk\u00e4p\u00e4 niiden suuri el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4 alkoi vasta, kun olivat pudonneet asiakkaan eteisen lattialle tai laatikonpohjalle odottamaan, ett\u00e4 ne nostettaisiin aamupalap\u00f6yt\u00e4\u00e4n, niit\u00e4 hypistelt\u00e4isiin ja luettaisiin. Y\u00f6ll\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 olin ajatuksissani. Sitten se tuli jostain, tuo el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempi huolenaihe. Hyvin tuttu minulle viime vuosien varrella. En sit\u00e4 luokseni sill\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa kutsunut, se vain ilmestyi, kun tuskin havaittavissa oleva sel\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen liike l\u00f6ysi itsens\u00e4 er\u00e4st\u00e4 rapunovea ty\u00f6nt\u00e4ess\u00e4ni auki. Sen verran kulman takaa se taas tuli, ettei ollut aivan kaikki tukilihakset valmiina sel\u00e4ss\u00e4 jarruttamaan liikett\u00e4.<\/p>\n
Tunsin hienoisen vihlaisun. Tuttua ja tiesin, ett\u00e4 selk\u00e4ni teki ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen liikkeen. Leppoisuus jatkui t\u00f6iss\u00e4, kivun kera. No, mit\u00e4p\u00e4 siin\u00e4 sitten olisin voinut muuta tehd\u00e4? Jatkoin ty\u00f6ni loppuun. Se, mik\u00e4 teki asiasta erilaisen alkuy\u00f6h\u00f6n verrattuna, oli kipu. Sain ty\u00f6t tehty\u00e4, ajoimme citykotiin, pakkasimme tavarat ja k\u00e4velimme Kuusiseen. Kipu yltyi. T\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme Otavan kannella, koska Wilma oli mukana eik\u00e4 sen kanssa voinut menn\u00e4 matkustamoon sis\u00e4\u00e4n. Seisoin siis koira vierell\u00e4ni reilu 20 minuuttia. Keli oli kohtalaisen kova ja Otava huojui tuulessa. Keinuminen oli kuitenkin hallittua, rauhallista yl\u00f6s alas liikett\u00e4. Mukailin liikett\u00e4 vartalollani ja tunsin kivun kokoajan yltyv\u00e4n. Minulle seisominen kivun ollessa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on tuskaista. Kun sitten p\u00e4\u00e4simme Kuutsalon puolelle, edess\u00e4 oli viel\u00e4 2,4 kilsan k\u00e4vely pime\u00e4n mets\u00e4n l\u00e4pi.<\/p>\n
Keskityin siihen, ett\u00e4 jokainen askel lyhensi matkaa. Pime\u00e4ss\u00e4 ei n\u00e4kyvyytt\u00e4 luonnollisesti ollut muutamaa metri\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Wilma asteli reippaasti edell\u00e4ni ja mieheni k\u00e4veli vieress\u00e4ni. Olin kuitenkin kivun tuntemisen kanssa yksin, omassa kehossani. Keskityin. Pidin huolta, ettei yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 hallitsematonta liikett\u00e4 tullut selk\u00e4\u00e4ni. Lihakset alkoivat loppumatkasta my\u00f6s v\u00e4sym\u00e4\u00e4n ja nekin kipeytyiv\u00e4t. Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni otin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kovat kipul\u00e4\u00e4kkeet ja tiesin, ett\u00e4 puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkaa helpottaa.<\/p>\n
Kun kipu on p\u00e4\u00e4ll\u00e4, noita suuria asioita alkaa ilmestym\u00e4\u00e4n paikalle muitakin. Tilanne on kuin markkinoilla. Yksi helppoheikki saa v\u00e4en tulemaan liki, ja yh\u00e4 vaan kasvavassa m\u00e4\u00e4rin. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni asuva kaaos kasvaa ja lopulta paikalla on tungos. Mik\u00e4\u00e4n ei liiku en\u00e4\u00e4 eteen eik\u00e4 taakse. Ajatukset ovat pakkautuneet kiinni toisiinsa. Vauhdikas mutta helpottava ajatusten arvaamaton sinkoilu on tukehtunut v\u00e4enpaljouteen. Kipul\u00e4\u00e4kkeen my\u00f6t\u00e4 ajatteluelimiini tulee lopulta tilaa, kaikkien kaatuillessa v\u00e4synein\u00e4 sijoilleen. Ei sinkoilua, ei ahtautta, ei tungosta. Silti koen, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeiden sy\u00f6nti ei ole j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 eik\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 arjeltani haluan. Liike on paras l\u00e4\u00e4ke mutta aina sit\u00e4 ei voi tehd\u00e4. On tyydytt\u00e4v\u00e4 ei niin mukaviin vaihtoehtoihin.<\/p>\n
Suuria huolenaiheita omistaessaan joutuu tekem\u00e4\u00e4n kompromisseja. Itsens\u00e4 kanssa, t\u00f6iden suhteen, harrastustensa suhteen, kaikessa. Siksi v\u00e4lill\u00e4 on vaikeaa tajuta, ett\u00e4 olemassa on toisenlaisiakin huolia. Niit\u00e4 pieni\u00e4, merkityksellisi\u00e4 mutta maailmaa kaatamattomia. Siis kenenk\u00e4\u00e4n maailmaa. En ole koskaan sortunut siihen, ett\u00e4 vertailisin huolia. Ei sellainen ole mitattavissa oleva suurre. Se, mik\u00e4 yhdelle on vihellys, voi olla toiselle ysk\u00e4nkohtaus. Ihmiset tuntevat erilaiset asiat erilailla, kokemuksensa mukaan. Pienelle lapselle haava sormessa on iso juttu. Aikuiselle amputoitu jalka on samaa kokoluokkaa. Molemmat, lapsi ja aikuinen, kokevat oman huolensa t\u00e4yten\u00e4, h\u00e4nen k\u00e4sityskyky\u00e4\u00e4n silpovana ongelmana. Ei ole huolimittaria. On vain tunne, jota jokainen meist\u00e4 k\u00e4sittelee omassa kokemusmaastossaan.<\/p>\n
Kun on joutunut kohtaamaan isoja huolia, pienien osuus ja merkitys h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Kun on joutunut kamppailemaan ei toivottujen ja ennalta-arvaamattomien muutosten riehuessa arjessa, k\u00e4sittelee kaikkia kohtaamiaan asioita hyvin eritapaan kuin ennen t\u00e4t\u00e4 tapahtunutta. Muutokset ovat v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 muutos on ainut pysyv\u00e4 olotila. Itselleni muutokset ovat kirosana. En n\u00e4e niiss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kasvattavaa. Ehk\u00e4 se johtuu muutosten mukanaan tuomista mausteista, joista kitkerimm\u00e4t ovat tuska, yksin\u00e4isyys, menetys ja kipu. Surua en lue kitker\u00e4ksi. Suru on levollinen ja se kulkee vierell\u00e4, yht\u00e4 uskollisesti kuin suojelusenkelimme. Suru muokkaa ihmisyytt\u00e4, ihmismielt\u00e4 ja k\u00e4sityst\u00e4mme kanssaihmisist\u00e4. Suru on avain rakkauteen, jota ei en\u00e4\u00e4 aistein ole havaittavissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Joskus olisi mukavaa liikuttaa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 asioita. Olla huolissaan jostain hyvin merkityksellisest\u00e4 mutta samalla maailmaa kaatamatta olevasta asiasta. Kuten siit\u00e4, ett\u00e4 aamuteet\u00e4 kaipaillessa, teehylly kumisisi tyhjyytt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 n\u00e4in ollen saisi kaipaamaansa teet\u00e4. Voisi ehk\u00e4 hetken kiukutella itselleen, ettei muistanut sit\u00e4 kaupassa k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n ostaa tai tuntea hetkisen alakuloa siit\u00e4, ett\u00e4 teekupponen j\u00e4i juomatta. N\u00e4it\u00e4 pieni\u00e4 asioita […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[143,142,85],"class_list":["post-4104","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-huolet","tag-muutos","tag-selka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4104","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4104"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4104\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4105,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4104\/revisions\/4105"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4104"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4104"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4104"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}