Lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani. Niist\u00e4 heijastuu ajatuksiani surusta, lapsista, urheilusta, kivusta, luonnosta jne. Jokaisessa blogissa on pieni siivu my\u00f6s positiivisuutta, aiheesta riippumatta. Luin uudelleen ja uudelleen, kunnes aloin mietti\u00e4, millaista kuvaa annan ulosp\u00e4in tilanteestani.<\/p>\n
El\u00e4n et\u00e4-\u00e4itin\u00e4 saaressa. K\u00e4yn \u00f6isin t\u00f6iss\u00e4 ja kuljen ty\u00f6matkat suurimman osan vuotta omalla veneell\u00e4. Talviaikaan sitten kuljen yhteysaluksella, aikatauluihin sidottuna. Vierell\u00e4ni on mieheni, joka tekee samaa ty\u00f6t\u00e4 kuin min\u00e4kin. Olemme tiiviisti yhdess\u00e4, ja paljolti juuri miehest\u00e4ni on kiinni, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olen. On p\u00e4ivi\u00e4, jolloin h\u00e4nell\u00e4 on asioita mantereella. Silloin kuljen kotiin yksin.<\/p>\n
Pid\u00e4n hyvin yksinkertaisesta, askeettisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. En halua n\u00e4hd\u00e4 ihmisi\u00e4, se ahdistaa minua. T\u00e4m\u00e4 ei johdu niist\u00e4 ihmisist\u00e4 vaan itsest\u00e4ni. Tytt\u00e4reni kuoleman j\u00e4lkeen kaikki ns tavallinen el\u00e4m\u00e4 on ollut minulle liikaa. Kun n\u00e4en \u00e4idin pienen tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa, surun paino on liikaa voimilleni. Kun n\u00e4en nuorisojoukon, mopoilla p\u00e4ristelevi\u00e4 tai kaupankulmalla maleksivia ihmisi\u00e4, ahdistun. Konserteissa, jalkapallomatseissa, kaupassa, jopa uimalan t\u00e4ydess\u00e4 altaassa, menen paniikkiin. Haluan ulos, kauas pois, hiljaisuuteen.<\/p>\n
Ennen Mariannen kuolemaa elin muiden silmiss\u00e4 tavallista perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4. Minulla oli mies, lapset, koirat, ty\u00f6 ja harrastukset. El\u00e4m\u00e4 kulki yl\u00f6s ja alas, niinkuin kaikilla. Huominen oli olemassa. Suunnittelin, k\u00e4vin t\u00f6iss\u00e4 ja juoksemassa, touhusin poikien kanssa, juttelin\/tapailin tyt\u00e4rt\u00e4ni ja vanhinta poikaani, jotka olivat jo omissa kodeissaan. Kuitenkaan, siin\u00e4k\u00e4\u00e4n vaiheessa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, ei kaikki ollut niinkuin ulosp\u00e4in n\u00e4ytti. Elin jatkuvassa pelossa. Pelossa menett\u00e4\u00e4. Tytt\u00e4reni oli yritt\u00e4nyt jo kolmesti itsemurhaa. Joka p\u00e4iv\u00e4, jokainen tunti ja sekunti, olin varuillani. Pidempi hiljaisuus tytt\u00e4reni suunnalta sai minut huolestuneeksi. Ei siten huolestuneeksi, ett\u00e4 olisin miettinyt, ett\u00e4 miss\u00e4h\u00e4n h\u00e4n on tai mit\u00e4h\u00e4n h\u00e4n nyt tekee. Vaan huolestuneeksi siit\u00e4, onko h\u00e4n en\u00e4\u00e4 elossa. Mietin siis vuosikausia joka p\u00e4iv\u00e4, onko lapseni elossa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 j\u00e4tti minuun j\u00e4ljet. Kun sitten tuli eteen se viimeinen puhelu, viesti siit\u00e4, ettei h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut, kaikki tuo vuosien pelko iski p\u00e4in kasvojani, ja kovaa. Kaikki se arki, joka oli maalattu siihen menness\u00e4 tavalliseksi paperille, paloi tuskan tulessa hiileksi. Ihmiset, autot, talot, \u00e4\u00e4net, nauru, ilo, kaupassak\u00e4ynnit, harrastukset, el\u00e4m\u00e4n pienet murheet. Kaikki katosivat. Niiden tilalle tuli mustaa. Ei ollut huomenta, ei ollut hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Ei ollut kiirett\u00e4, ei ollut huomista. Ei ollut aikaa, ei ollut n\u00e4lk\u00e4, ei jano, ei ollut ihmissuhteita. Oli vain mustaa. Hoidin pojat, hoidin ty\u00f6ni, hoidin koirat. Kaikki muu j\u00e4i. Ihmissuhteet, mieheni, min\u00e4 itse.<\/p>\n
Aikaa kului. Suru j\u00e4i minuun asumaan. My\u00f6s sen kumppanit tuska ja ahdistus j\u00e4iv\u00e4t. Huomasin, etten ole en\u00e4\u00e4 onnellinen ihmisten seassa. Heist\u00e4 heijaistui silmiini vain tavallinen arki, tavalliset huolet, ja huolettomuus. Ihmiset ymp\u00e4rill\u00e4ni eliv\u00e4t kuin kaikki jatkuisi ja jatkuisi loputtomiin. En kyennyt en\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n niin, en menett\u00e4misen j\u00e4lkeen. Erosin silloisesta miehest\u00e4ni ja muutin saareen kokonaan koirieni kanssa. Rinnalleni astui uusi ihminen. H\u00e4nen hiljainen, luonnonl\u00e4heinen ja vaatimaton luonteensa piti minut hengiss\u00e4. Samoin minut piti hengiss\u00e4 minun poikani. Ja koirani.<\/p>\n
Vieress\u00e4ni on vuosia ennen surua kulkenut toinen voimakaasti minuun vaikuttava asia. Kipu. Senk\u00e4\u00e4n kanssa el\u00e4minen ei ole sellaista, mit\u00e4 olen antanut ulosp\u00e4in ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kipu hallitsee. Kipu ei ole kevennetty vitsi eik\u00e4 se miss\u00e4\u00e4n vaiheessa ole positiivinen lause blogin lopussa. Minulla on tiivis hoitosuhde sairaalan kipupoliklinikalle. Inhoan l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Ne tekev\u00e4t olon tokkuraiseksi. En voi ottaa kovia kipul\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 ollessani t\u00f6iss\u00e4, joten silloin el\u00e4n kivun kanssa. Ty\u00f6nantajalle en t\u00e4t\u00e4 ole hirve\u00e4sti mainostanut. Minuun sattuu kokoajan mutta teen silti ty\u00f6ni mukisematta, tunnollisesti, tarkasti ja nopeasti. Minua ei voida viskata pellolle kipuni takia, sill\u00e4 en ole t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti ollut ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n y\u00f6t\u00e4 sairaslomalla kipuni takia. Vaikka aihetta olisi kyll\u00e4 ollut.<\/p>\n
Kun her\u00e4\u00e4n vapaay\u00f6ni j\u00e4lkeen kipul\u00e4\u00e4ketokkurassa s\u00e4ngyst\u00e4, tarvitsen aikaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen jaloilleni. Kun makaan yli kolme tuntia paikoillani (kipul\u00e4\u00e4kkeet pit\u00e4v\u00e4t minut unessa luonnottomasti jopa 6-8 tuntia), selk\u00e4 j\u00e4ykistyy ja kipu on rumasti sanottuna helvetti\u00e4. En saa puettua p\u00e4\u00e4lleni yksin. K\u00f6p\u00f6t\u00e4n Wilman kanssa ulos ja teen varovaisesti hentoja venytysliikkeit\u00e4, kivun sallimissa rajoissa. P\u00e4\u00e4ni on sekaisin monta tuntia her\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeenkin. Silti koetan tehd\u00e4 asioita, joita tekisin ilman tokkuraista oloakin. Kaikki onnistuu, mutta eritt\u00e4in hitaasti. Siksikin, haluan olla poissa ihmisten silmist\u00e4. En todellakaan ole liikkuvan, elinvoimaisen ja iloisen n\u00e4k\u00f6inen tyyppi kovien opioidien nauttimisen j\u00e4lkeen. Enk\u00e4 kykenisi mink\u00e4\u00e4nlaiseen kommunikointiin. Olisin hyvin flegmaattinen, poissaoleva, jopa tyly toisten silmiss\u00e4. En el\u00e4 toisten mielipiteiden mukaan mutten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n halua olla loukkaava, joten parempi olla kaukana, kaukana ihmisist\u00e4.<\/p>\n
Miten p\u00e4\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4nkertaisen blogini? Johonkin mielt\u00e4 nostattavaan positiiviseen lauseeseen vai siihen toteamukseen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni on kaksi asiaa, jotka m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t minut: suru ja kipu. El\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ni eteenp\u00e4in, joka sin\u00e4ns\u00e4 on jo ihme. Mutta miten sit\u00e4 el\u00e4n, sit\u00e4 voi jokainen mieless\u00e4ns\u00e4 pohtia. Kuljen omissa ajatuksissani, joka hetki mietin tyt\u00e4rt\u00e4ni. Minuun koskee. V\u00e4lill\u00e4 taustakipu humisee hyvin vaimeasti enk\u00e4 rekister\u00f6i sit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n, v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4\u00e4ntelehdin kovasta kivusta, enk\u00e4 kykene tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. En istu, en makaa, en liiku, en seiso, en pue p\u00e4\u00e4lleni, en nuku. Mie vaan olen yht\u00e4 kuin kipu. Mie olen saanut t\u00e4llaiset kortit el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. En tied\u00e4 en\u00e4\u00e4, mit\u00e4 on kivuttomuus ja mit\u00e4 on el\u00e4m\u00e4, kun kaikki lapset ovat. Tied\u00e4n vaan, ett\u00e4 on askel, jonka otan. Siihen askeleeseen kuuluvat suru, kipu ja minun perhe. Ja se askel voi olla eteen-, sivulle tai taaksep\u00e4in.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani. Niist\u00e4 heijastuu ajatuksiani surusta, lapsista, urheilusta, kivusta, luonnosta jne. Jokaisessa blogissa on pieni siivu my\u00f6s positiivisuutta, aiheesta riippumatta. Luin uudelleen ja uudelleen, kunnes aloin mietti\u00e4, millaista kuvaa annan ulosp\u00e4in tilanteestani. El\u00e4n et\u00e4-\u00e4itin\u00e4 saaressa. K\u00e4yn \u00f6isin t\u00f6iss\u00e4 ja kuljen ty\u00f6matkat suurimman osan vuotta omalla veneell\u00e4. Talviaikaan sitten kuljen yhteysaluksella, aikatauluihin sidottuna. Vierell\u00e4ni on […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[52,111,72],"class_list":["post-4149","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-hiljaisuus","tag-kipu","tag-suru"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4149","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4149"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4149\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4152,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4149\/revisions\/4152"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4149"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4149"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4149"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}