K\u00e4vin tapaamassa fyssariani. Tarkoituksena oli mietti\u00e4, mit\u00e4 voin tehd\u00e4 selk\u00e4ni hyv\u00e4ksi. Tunnen fysioterapeuttini liki 30 vuoden takaa ajalta, jolloin aloitimme ensimm\u00e4isen lapsemme kanssa vauvauinnit. H\u00e4nen kanssaan on siis luontevaa jutella. Ja puhe on puolin ja toisin suoraa. T\u00e4m\u00e4 on se tapa, mist\u00e4 mie pid\u00e4n jutellessani ammattilaisten kanssa omasta terveydest\u00e4ni ja sairauksieni hoidoista. Ennen t\u00e4t\u00e4 tapaamista oli tehty joukko tutkimuksia ja olin my\u00f6s tavannut j\u00e4lleen kipul\u00e4\u00e4k\u00e4rin. Kipupolilla laitettiin kokeiluun uusia kipul\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Kun sitten istahdin fyssarini viereen, k\u00e4vimme l\u00e4pi niin labrat, mri kuvat kuin kipul\u00e4\u00e4kkeetkin, unohtamatta selk\u00e4ni nykytilaa ja suruani.<\/p>\n
Fyssarini selitti ja n\u00e4ytti magneettikuvien tulosta. Yliliikkuva selk\u00e4 on altis v\u00e4lilevypullistumille. Uusimman kuvan perusteella niit\u00e4 on nyt kaksi alasel\u00e4ss\u00e4ni ja ne ovat laajoja. Ne pit\u00e4isi poistaa leikkaamalla. Alempi on ollut siell\u00e4 jo kaksi vuotta ja toinenkin, oireiden perusteella, yli puoli vuotta. Akuutit pullistumat tulevat, ovat voimakkaasti oireellisia ja useimmiten paranevat eli vet\u00e4ytyv\u00e4t takaisin levolla, tulehduskipul\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 ja oikeanlaisella jumpalla muutamissa viikoissa. Minun tapauksessa ongelmallinen yliliikkuvuus provosoi pullistumia ja niist\u00e4 on lopulta tullut kroonisia. Itsekseen nuo kaksi eiv\u00e4t siis en\u00e4\u00e4 palaudu. Molemmat aiheuttavat minulle oireita. Ajoittain mutta voimakkaasti. Akuutti pullistuma painaa hermoa\/hermoja jatkuvasti. Minun sel\u00e4ss\u00e4ni olevat eiv\u00e4t tee sit\u00e4 jatkuvasti. Ne provosoituvat tietyist\u00e4 liikkeist\u00e4 ja yliliikkuva selk\u00e4 tekee sit\u00e4 omineen. Se mihin uudempi pullistuma vaikuttaa on ty\u00f6ni. Pullistuma on v\u00e4liss\u00e4, joka hermottaa etu- ja sis\u00e4reisilihaksia. Lihaksissa ei ole voimaa ja niinp\u00e4 35 hissitt\u00f6m\u00e4n rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n urakoiminen t\u00f6iss\u00e4 on hyvinkin ongelmallista. Nimenomaa siis rappuja yl\u00f6sp\u00e4in ment\u00e4ess\u00e4. Loput 35 hissillist\u00e4 rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 eiv\u00e4t ole niink\u00e4\u00e4n pahoja.<\/p>\n
Labrojen suhteen kaikki on hyvin. En itse edes miettinyt, ett\u00e4 veriarvoissani voisi olla jotain pieless\u00e4. Yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 teemme kehonkoostumusmittauksen, k\u00e4velytestin ja joukon lihastestej\u00e4, jotta voidaan kartoittaa, kuinka paljon selk\u00e4 ja pullistumat vaikuttavat minuun ja arkeeni. Sek\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 ett\u00e4 vapailla. Se, ett\u00e4 tutkiva fysioterapeutti tuntee tutkittavan, on etu. Luonteelleni on tyypillist\u00e4 periksiantamattomuus ja se, ett\u00e4 kest\u00e4n kipua. Mieheni on usein sanonut, ett\u00e4 kukaan toinen ei olisi noissa kivuissa t\u00f6iss\u00e4 eik\u00e4 etenk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 jatkaisi vapaa-ajallaan liikett\u00e4. Fyssarini sanoikin osuvasti, ett\u00e4 minun tuntuu-v\u00e4h\u00e4n-kipua on toisille en-en\u00e4\u00e4-liiku.<\/p>\n
K\u00e4velytestist\u00e4 tuli erinomainen tulos. Testi tehtiin sairaalan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 kuusi minuuttia niin reippaasti kuin pystyi. Sanonpa suoraan, ett\u00e4 esim urheilukent\u00e4ll\u00e4 tulos olisi ollut paljon parempi. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 k\u00e4velless\u00e4 piti suuntaa vaihtaa 36 metrin v\u00e4lein. Piti v\u00e4istell\u00e4 muita potilaita, sairaalahenkil\u00f6kuntaa ym kapeassa tilassa. Fyssarini piti kirjaa tuntemuksista ja seurasi askellustani, lonkan asentoa, kokonaisasentoa ym. K\u00e4velty\u00e4ni 1,5 minuuttia kipu sel\u00e4ss\u00e4 alkoi. Vauhti ei hidastunut mutta ammattilaisen silm\u00e4\u00e4n pisti asennon vaihtuminen. Vajaassa puolessa v\u00e4liss\u00e4 reisilihaksista l\u00e4hti voimat. Meno jatkui sitkeyteni ansioista mutta selke\u00e4t merkit saatiin yl\u00f6s, ettei olotila todellakaan ole normaali edes tasamaalla k\u00e4velless\u00e4.<\/p>\n
Kehonkoostumusmittauksen tulos oli mainio. Ei liikaa rasvaa, lihaksia sen sijaan reippaasti. Sis\u00e4elinrasvan m\u00e4\u00e4r\u00e4 olematon. Hassua oli, ett\u00e4 vasen k\u00e4teni on vahvempi\/lihasmassaltaan isompi kuin oikea. Olen siis oikeak\u00e4tinen. Jaloissa lihasmassan osuudet olivat tasaiset. Lihaskuntotesteiss\u00e4 suurinta osaa n\u00e4ytteli selk\u00e4ni. Tehtiin staattinen pito 5 kg:n painolla k\u00e4sille. Testi keskeytyi hyvinkin pian sel\u00e4n kipuun. Sitten molemmille k\u00e4sille erikseen 5 kg:n painoilla nostot olkavarren tasolta yl\u00f6s. Vasen k\u00e4teni lakkasi toimimasta vanhan olkap\u00e4\u00e4vamman takia ensin, sitten oikea lopetti toiminnan sel\u00e4n kipujen yltyess\u00e4. Kyykyt oli paras osuus mutta siin\u00e4kin kipu ja lihasten voimien katoaminen tekiv\u00e4t testiin onnettoman lopun. Yhdell\u00e4 jalalla seisominen keskeytyi my\u00f6s samasta syyst\u00e4.Vakavin ja minua pys\u00e4ytt\u00e4vin testi oli vatsalihasten rutistus. Selk\u00e4makuuasennosta apurin pit\u00e4ess\u00e4 nilkoista kiinni, jalat koukussa, istumaan nousu. En noussut ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa, en edes kymment\u00e4 sentti\u00e4 irti lattiasta. Vatsalihasten puute ei ollut t\u00e4ss\u00e4 syyn\u00e4. Selk\u00e4ni ei kest\u00e4nyt nousta yl\u00f6s.<\/p>\n
Palasimme huoneeseen ja purkasimme tilannetta. Huolestuttavaa millaisilla tuloksilla teen fyysist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Ei siis siksi huolestuttavaa, etten olisi varsinaisesti ty\u00f6kuntoinen. Lihaksia on vaikka muille jakaa ja fyysinen kuntoni on huippu. Mutta. Sel\u00e4n tilanne aiheuttaa minulle koko ty\u00f6y\u00f6n voimakasta kipua, jonka kuitenkin kivunsietoni kompensoi yhdess\u00e4 vahvan periksiantamattomuuteni takia. Kakku ei kuitenkaan ole koristeltu viel\u00e4 loppuun. Pitk\u00e4aikaisen fyysisen kivun lis\u00e4ksi sis\u00e4ll\u00e4ni asuu menetyksest\u00e4 johtuva voimakas suru, ahdistus ja henkinen tuska. Ollaan yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4, josta ei saada tulosta ilman toimenpiteit\u00e4. Fyssarini tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 narusta vet\u00e4\u00e4. H\u00e4n sanoo nuo sanat, jotka laittoivat minut ajattelmaan. Ajattelemaan eteenp\u00e4in, ajattelemaan itse\u00e4ni ja sit\u00e4 kautta perhett\u00e4ni. Ole rohkea, pys\u00e4hdy, ennenkuin t\u00f6rm\u00e4\u00e4t sein\u00e4\u00e4n ja sinut pys\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hallitsemattomasti.<\/p>\n
Kivun kierre on vaikea. T\u00f6iss\u00e4 ollessani hoidan ty\u00f6ni hyvin. Minuun kuitenkin koskee enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n koko vuoroni ajan. Kun lopetan ty\u00f6t ja menen ensin citykotiin ja sielt\u00e4 sitten saarikotiin, liike jatkuu ja kipu pysyy vakaana. Kun lopulta pys\u00e4hdyn sy\u00f6d\u00e4kseni ja k\u00e4yd\u00e4kseni nukkumaan, kiputaso nousee siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Otan kipul\u00e4\u00e4kkeen, jotta kykenen nukkumaan. Ilman sit\u00e4 en nuku. Kipul\u00e4\u00e4ke pit\u00e4\u00e4 minut unessa luonnottoman pitk\u00e4\u00e4n ja kun her\u00e4\u00e4n, en p\u00e4\u00e4se s\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s. Mieheni pukee minulle vaatteita ja l\u00e4hden liikkeelle hitaasti. Vapailla tilanne on my\u00f6s vaikea. Liikun koirieni kanssa monipuolisesti ja mantereella ollessani k\u00e4yn uimassa. Pystyn ottamaan illasta kipul\u00e4\u00e4kken, kun ei ole t\u00f6ihin menoa. Mutta sama ongelma toistuu taas. Aamulla en p\u00e4\u00e4se s\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s ja viuhahtelen ulos Wilman kanssa. Talvella se on hieman viluinen koiranpissityskeikka… En siis kykene nukkumaan ilman kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4, sy\u00f6n mit\u00e4 sattuu, itken paljon, olen tuskainen.<\/p>\n
T\u00e4lle on saatava nyt loppu, ennenkuin pumppuni sanoo sopimuksen irti tai selk\u00e4ni k\u00f6m\u00e4ht\u00e4\u00e4 liikkumattomaksi. Tarvitaan lepoa, vaikka t\u00f6it\u00e4ni rakastankin. Tarvitaan aikaa, jotta toisenlainen l\u00e4\u00e4ke alkaa purra ja kykenen aloittamaan fyysiset harjoitteet vahvistaakseni sel\u00e4n ja vatsan pienen pieni\u00e4 tukilihaksia selk\u00e4ni avuksi. Tarvitaan pys\u00e4hdys, suruterapiaa ja etenkin sit\u00e4 omaehtoista liikkumista, kivun sallimissa rajoissa. Ensin tokaisin, ett\u00e4 juu, mullahan alkaa sunnuntaina loma, kolme viikkoa. Seh\u00e4n tulee nyt sopivasti kohdalle. Fyssarini katsoi minua pitk\u00e4\u00e4n, py\u00f6ritteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja sanoi, ett\u00e4 hei, nyt ei ole kyse kolmesta viikosta. Minulla ei ole burnouttia, en tarvitse masennusl\u00e4\u00e4kkeit\u00e4, minun ty\u00f6kyvyss\u00e4ni ei ole ongelmia. Minulla on kivun kierre, jonka katkaisuun, hoitoon ja el\u00e4m\u00e4n uudelleen rakentamiseen menee kuukausia. Kuukausia? Pys\u00e4hdys? Omaehtoinen, kivun sanelema liikkuminen? Surun tapaaminen kasvokkain? Lepo?<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 ei ole helppoa. Rakastan ty\u00f6t\u00e4ni, liikkumista \u00f6isin. Saan tehd\u00e4 sit\u00e4, miss\u00e4 olen hyv\u00e4. Autan muilla piireill\u00e4 mieluusti, sill\u00e4 olen nopea jakaja ja minulla j\u00e4\u00e4 aikaa auttaa omien piirieni j\u00e4lkeen. Pahaa mielt\u00e4 aiheuttaa ajatus, ett\u00e4 j\u00e4t\u00e4n ty\u00f6kamuni ja y\u00f6esimieheni pulaan olemalla sairaslomalla. T\u00f6ihin meno ja siell\u00e4 oleminen ovat turvallinen rutiini. Tunnen olevani tarpeellinen. Helposti, niin helposti aletaan osoittamaan sormella, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4 kokonaan sitten pois, kun kerta et kykene t\u00f6ihin. Jos osaisin, kertoisin esimiehelleni, mist\u00e4 on kyse. Mik\u00e4 on se syv\u00e4 syy siihen, ett\u00e4 mun on pakko ajatella nyt itse\u00e4ni. Minulla ei ole sanoja, koska olen kiltti ja koetan my\u00f6t\u00e4ill\u00e4 aina ty\u00f6n tarpeita. Kuitenkin. Mun on saatava itseni henkisesti tasapainoon surun kanssa ja saatava kipu sairasloman aikana turrutettua l\u00e4\u00e4kkein niin, ett\u00e4 kykenen voimistamaan lihaksistoani pit\u00e4\u00e4kseni kivun jatkossa vaimeampana. Ja kun lihakset tukevat selk\u00e4\u00e4, yliliikkuvuuden aiheuttamat pullistumien ja nikamasiirtymien riskit v\u00e4henev\u00e4t. Kaikki selk\u00e4ni ongelmat eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n poistu treenatuilla tukilihaksilla. Oiennut lordoosi on ja pysyy. My\u00f6s alkanut nivelrikko pysyy, joskaan toivottavasti ei pahene.<\/p>\n
Kaiken t\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4hk\u00f6n blogikirjoituksen j\u00e4lkeen totean, ett\u00e4 lopulta, lopulta kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 ihminen jaksaa henkisesti hyvin. Kun p\u00e4\u00e4nuppi on balanssissa, kest\u00e4\u00e4, jaksaa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hoitaa fysiikkansa, ty\u00f6ns\u00e4, ihmissuhteensa, el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Minun p\u00e4\u00e4nuppi el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 vahvasti menneisyydess\u00e4. Tarvitsen nyt aikaa, lepoa ja voimia ty\u00f6st\u00e4\u00e4 suruani. Kahdeksan vuotta se on ollut sis\u00e4ll\u00e4ni. Tuska, kaipuu, suru, usvainen el\u00e4m\u00e4. Tunnen tarvetta auttaa. Autan, kun saan j\u00e4rjestetty\u00e4 syd\u00e4meni.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
K\u00e4vin tapaamassa fyssariani. Tarkoituksena oli mietti\u00e4, mit\u00e4 voin tehd\u00e4 selk\u00e4ni hyv\u00e4ksi. Tunnen fysioterapeuttini liki 30 vuoden takaa ajalta, jolloin aloitimme ensimm\u00e4isen lapsemme kanssa vauvauinnit. H\u00e4nen kanssaan on siis luontevaa jutella. Ja puhe on puolin ja toisin suoraa. T\u00e4m\u00e4 on se tapa, mist\u00e4 mie pid\u00e4n jutellessani ammattilaisten kanssa omasta terveydest\u00e4ni ja sairauksieni hoidoista. Ennen t\u00e4t\u00e4 tapaamista […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[38,85,72,144],"class_list":["post-4168","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-sairasloma","tag-selka","tag-suru","tag-testaus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4168","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4168"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4168\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4169,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4168\/revisions\/4169"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4168"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4168"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4168"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}