Miten minua v\u00e4sytt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. P\u00e4iv\u00e4 on ollut pitk\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 kaikenlaista toimintaa. Illalla k\u00e4vimme saunassa ja nyt hiljaisuus on laskeutunut tupaan. Katselen, kun Wilma makaa tyytyv\u00e4isen\u00e4 petiss\u00e4\u00e4n. Nappi tuhisee koivet kippurassa kissamaista untaan omalla viltill\u00e4\u00e4n. Koiratarhoilta ei kuulu pihaustakaan. My\u00f6s mieheni on jo mennyt nukkumaan. Kelloa en katso, ei sit\u00e4 kellon mukaan tilata matkaa unimaahan vaan v\u00e4symyksen.<\/p>\n
Lopulta kampean itseni petiin. Vaihdan y\u00f6paidan p\u00e4\u00e4lle. Aina en pue sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Usein nukun ilman rihmankiert\u00e4m\u00e4\u00e4. Pujahdan (ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kovin kuvaava sana k\u00f6my\u00e4miselleni j\u00e4yk\u00e4n selk\u00e4ni kanssa) mieheni yli toiselle puolelle paris\u00e4nky\u00e4, omaan koloseen. Asettelen itseni oikeaan asentoon. Niin, selk\u00e4ni vaatii hieman t\u00f6it\u00e4 peiton alla. Toinen jalka suoraksi ja toinen kippuraan. Pient\u00e4 heilutusta alaselk\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 kaikki kannattaa tehd\u00e4, ennenkuin karvaiset yst\u00e4v\u00e4ni keksiv\u00e4t, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4n petiin pidemm\u00e4ksi aikaa. Ensin tulee Wilma. Se hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4 s\u00e4nkyyn ja alkaa etsi\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 paikkaa jalkojeni vierest\u00e4. Py\u00f6rimist\u00e4, hy\u00f6rimist\u00e4 ja sitten PUM. Kirjaimellisesti. Se p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sekunnin murto-osassa oikean asennon ja tipahtaa siihen liki suorilta jaloin. Kun Wilma on paikoillaan, ved\u00e4n omat jalkani viel\u00e4 uudestaan hyv\u00e4\u00e4n asentoon.<\/p>\n
Sitten tulee Nappi. H\u00f6yhenen kevyesti ja t\u00e4ysin hiljaa. Se hiipii mieheni ylitse ja asettuu koukussa olevan jalkani viereen, suojaisaan paikkaan, miss\u00e4 kehoni tukee sit\u00e4 joka laidalta. Ei kuulu pum eik\u00e4 edes hips. Kissa ryhtyy oikomaan turkkiaan kiivaasti. Kun el\u00e4imet ovat asettuneet, otan s\u00e4nkymme p\u00e4\u00e4dyst\u00e4 olevasta vanhasta lastens\u00e4ngyst\u00e4 unilelun. Aivan. Luitte aivan oikein. En pysty nukkumaan ilman sit\u00e4. Ihminen on t\u00e4ysi-ik\u00e4inen 18 vuotiaana. Aikuinen h\u00e4n on sitten, kun h\u00e4n pystyy tekem\u00e4\u00e4n juttuja ja viel\u00e4p\u00e4 kertomaankin niist\u00e4, jotka ovat omanlaisiaan mutta eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaikille yli 18 vuotiaille tyypillisi\u00e4. <\/p>\n
Asetan unilelun peiton alle piiloon, sill\u00e4 Nappi tykk\u00e4\u00e4 mets\u00e4st\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Eik\u00e4 siit\u00e4 tulisi mit\u00e4\u00e4n, jos puoli y\u00f6t\u00e4 mets\u00e4st\u00e4isin Nappia, kun se kuljettelee unileluani pitkin tupaa. Kaikki tuntuu olevan valmista mutta viel\u00e4 menee aikaa, ennenkuin p\u00e4\u00e4sen Nukkumatin siniseen autoon, joka surraa ja vie minut unimaahan. Laitan silm\u00e4t kiinni ja heiluttelen selk\u00e4\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa pieni mit\u00e4t\u00f6n s\u00e4rky on vain p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja uskon, etten tarvitse alkuillasta kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4. <\/p>\n
Matka uneen ja unessa on turvallinen. Tai siihen ainakin pyrimme kaikki. Jos huolet painavat, kivut riekkuvat tai ymp\u00e4rist\u00f6 on kovin meluinen, nukahtamisesta eik\u00e4 nukkumisestakaan tule mit\u00e4\u00e4n. Saaressa on hiljaista, nukahtamiselle oiva ymp\u00e4rist\u00f6. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s turvallista, oma kulta on vieress\u00e4 ja pojille on toivotettu hyv\u00e4t y\u00f6t tai minun tapauksessani hyv\u00e4\u00e4 illan jatkoa. V\u00e4lill\u00e4 huskyt keksiv\u00e4t jotain ohjelmaa tarhoilla ja joudun nousemaan uudestaan yl\u00f6s kertomaan heille, ett\u00e4 tulee se sininen auto sinnekin, olkaa nyt hiljaa. Nappi onneksemme keksii harvoin illasta ohjelmaa. Taitaa olla oppinut lehdenjakajien tavoille ja rytmiin. Mit\u00e4 lienee se tekeek\u00e4\u00e4n aina cityk\u00e4mpill\u00e4, kun me ollaan t\u00f6iss\u00e4. No, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaressa se l\u00e4hes aina nukkuu ensimm\u00e4iset tunnit tyytyv\u00e4isen\u00e4 perhepunkassa.<\/p>\n
Rauhoittumista nukahtamiseen ja uneen haen pitkill\u00e4 mielikuvilla. Kuljen usein vaikeakulkuisessa maastossa, jossa on lunta, pime\u00e4\u00e4 ja kylm\u00e4\u00e4. Teen joka ilta t\u00e4m\u00e4n ajatuskierroksen. Usein kierros j\u00e4\u00e4 kesken ja Nukkumatti ottaa minut kyytiin aikaisemmalta pys\u00e4kilt\u00e4. Joskus ja usein juuri, kun kova kipu on p\u00e4\u00e4ll\u00e4, teen kierroksen loppuun asti. Kulkuni maastossa on siis vaikeaa. Keskityn jokaiseen askeleeseen, ajattelen jokaista k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni isoa lihasta erikseen. Tunnen, miten kylmyys vaihtuu ensin viileyteen ja sitten alkaa l\u00e4mmet\u00e4. Ensin jalkani uppoavat polviin asti hankeen, tuntuma maahan paranee askel askeleelta ja lopulta aikani tarvottuani allani oleva hanki ei en\u00e4\u00e4 hidasta menoani. Pimeytt\u00e4 en saa pois mutta silm\u00e4ni tottuvat siihen. Jos p\u00e4\u00e4sen reitin loppuun, l\u00f6yd\u00e4n aina autiotuvan, jonne menen suojaan. Laitan tulet takkaan ja pureskelen n\u00e4kkileip\u00e4\u00e4, jota sinne on j\u00e4\u00e4nyt edelliselt\u00e4 kulkijalta, joka on tehnyt varmaan samaa kierrosta.<\/p>\n
Autiotuvan l\u00e4mp\u00f6 on se autuus, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kierrokseni. L\u00e4mm\u00f6ss\u00e4 on turvallista, tuli tuo valoa ja n\u00e4kk\u00e4rinpala alkaa unettaa. Kovaa ty\u00f6t\u00e4 tehneet lihakset rentoutuvat, m\u00e4r\u00e4t vaatteet kuivuvat tuolilla. Ei tarvita en\u00e4\u00e4 tekstaria Nukkumatille, pys\u00e4kille kaartaa sininen surrur auto ja p\u00e4\u00e4sen matkaan. Liek\u00f6 t\u00e4m\u00e4 nyky-yhteiskunnan kiire kuitenkin tarttunut minuun, kun viett\u00e4m\u00e4ni aika unimaassa j\u00e4\u00e4 l\u00e4hes aina hyvin lyhyeksi. En her\u00e4\u00e4 kellonsoittoon. Her\u00e4\u00e4n, koska ei en\u00e4\u00e4 nukuta. Usein viivyn turvallisessa unessa kaksi kolme tuntia. Mutta koska her\u00e4tty\u00e4ni olen pirte\u00e4 kuin peipponen ja jaksan touhuta seuraavat 20 tuntia sata lasissa, en ole huolissani lyhyist\u00e4 unistani.<\/p>\n
Minulla on paljon poikkeuksellisia tapoja mutta en usko olevani niiden kanssa yksin. Jokainen voi kehitt\u00e4\u00e4 itselleen retki\u00e4, jotka yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t rutiineja. Ne eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole n\u00e4in seikkaper\u00e4isi\u00e4 kuin minulla. Mutta omanlaisia. Maailma ymp\u00e4rill\u00e4mme myllert\u00e4\u00e4 kuin meren myrskytuulet, riepottaen mielt\u00e4 sinne t\u00e4nne. Suojaisa satama odottaa meit\u00e4, kunhan luovimme purtemme sinne silloin, kun meno on liian kovaa merell\u00e4. Turva, sit\u00e4 ainakin mie tarvitsen n\u00e4ill\u00e4 muutoksen ulapoilla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Miten minua v\u00e4sytt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. P\u00e4iv\u00e4 on ollut pitk\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 kaikenlaista toimintaa. Illalla k\u00e4vimme saunassa ja nyt hiljaisuus on laskeutunut tupaan. Katselen, kun Wilma makaa tyytyv\u00e4isen\u00e4 petiss\u00e4\u00e4n. Nappi tuhisee koivet kippurassa kissamaista untaan omalla viltill\u00e4\u00e4n. Koiratarhoilta ei kuulu pihaustakaan. My\u00f6s mieheni on jo mennyt nukkumaan. Kelloa en katso, ei sit\u00e4 kellon mukaan tilata matkaa unimaahan vaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[111,149,148],"class_list":["post-4187","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-kipu","tag-nukkuminen","tag-uni"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4187","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4187"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4187\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4188,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4187\/revisions\/4188"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4187"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4187"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4187"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}