{"id":4223,"date":"2020-02-20T14:20:41","date_gmt":"2020-02-20T12:20:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=4223"},"modified":"2020-02-29T19:57:29","modified_gmt":"2020-02-29T17:57:29","slug":"suunnitelmat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=4223","title":{"rendered":"Suunnitelmat"},"content":{"rendered":"<p>On mukavaa, jopa himottavaa tehd\u00e4 suunnitelmia. Itse intoudun t\u00e4st\u00e4 jopa ylikuntoon asti. Uppoudun jopa tunneiksi kerrallaan suunnittelemaan kauden juoksutreenej\u00e4, koirien treenej\u00e4, valmennettavani kisakalenteria, kaikkea mahdollista, mik\u00e4 liittyy liikkumiseen. Suunnittelen my\u00f6s muitakin asioita mutta en l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n sill\u00e4 intohimolla, mink\u00e4 liikunta saa osakseen.<\/p>\n<p>My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 olen itselleni vaativa suunnitelmieni kanssa. Ja suunnitelmat ovat tehty my\u00f6s hyvin pitk\u00e4lle aikav\u00e4lille. Mit\u00e4 enemm\u00e4n tulee ik\u00e4\u00e4 ja kokemusta, sit\u00e4 enemm\u00e4n suunnitelmissa on kuitenkin joustoa mahdollisten muutosten varalle. Suunnittelevan ihmisen koetinkivi on suunnitelmien muutokset, jotka tulevat itsest\u00e4 riippumattomista tapahtumista. T\u00e4ss\u00e4 asiassa eteenp\u00e4in viev\u00e4 voimavara on periksiantamattomuus. Kyky nousta aina jaloilleen, vaikka suunnitelmat menisiv\u00e4tkin uusiksi. Sit\u00e4 joko palaa entiseen suunnitelmaan tai tekee aivan uuden. T\u00e4m\u00e4 riippuu siit\u00e4, mik\u00e4 suunnitelman pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja miten pitk\u00e4ksi aikaa se on laitettava j\u00e4ihin.<\/p>\n<p>Kun tarkastelen omaa historiaani ja liikkumista, niin <a href=\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?page_id=580\">29 leikkausta<\/a> ovat olleet minulle ne suunnitelmien muutosaiheet, joka ovat pakottaneet l\u00e4pik\u00e4ym\u00e4\u00e4n suunnitelmat uudestaan. Eripituiset sairaslomat ja pakkolepojaksot ovat sy\u00f6neet minua kymmeni\u00e4 kertoja mutta aina olen jaksanut palata l\u00e4ht\u00f6ruutuun tai ottanut ne kolme askelta taaksep\u00e4in ja jatkanut siit\u00e4 taas suunnitelman toteuttamista. Joskus olen pohtinut, ovatko leikkaukset olleet jonkinlainen v\u00e4litavoite niin, ettei sit\u00e4 ole kirjannut mihink\u00e4\u00e4n mutta elimist\u00f6 on sen oikeaksi pys\u00e4ytyskeinoksi havainnut vuosikymmenten saatossa ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tehostaakseen lepoa.<\/p>\n<p>Suunnitelmien toteutuksen seurantaa tukee asioiden laittaminen muistiin, projektiluontoisuus ja raportointi itselleen. Viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 ovat v\u00e4litavoitteet. Mit\u00e4 isompi tavoite on ja mit\u00e4 pidempi aikav\u00e4lilt\u00e4\u00e4n suunnitelma on, sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4n rooliin tulevat v\u00e4litavoitteet ja mahdollisuus muokata niiden mukaan seuraavia etappeja. Hyv\u00e4 esimerkki on maratonjuoksuun valmentautuminen. Kun juoksuk\u00e4rp\u00e4nen puraisee, aloitetaan tietenkin lyhyill\u00e4 matkoilla. Kun juoksemisen rytmi on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llistynyt ja harrastaja huomaa, ett\u00e4 kehityst\u00e4 on tapahtunut, voi tulla fiilis, ett\u00e4 haluaa kokeilla kisaamista tai matkan pident\u00e4mist\u00e4. Yht\u00e4 kaikki, matkat ja vauhdit kehittyv\u00e4t v\u00e4litavoitteiden avulla lopulta 42,195 kilsan koitokseen. Eik\u00e4 siihenk\u00e4\u00e4n tarvitse j\u00e4\u00e4d\u00e4, jos on halua kokeilla lis\u00e4\u00e4 toimintaa mukavuusalueensa ulkopuolelta. Ultramatkoja on nyky\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4sti harrastelijoille ymp\u00e4ri maan.<\/p>\n<p>Kun on piiskannut itse\u00e4\u00e4n vuosikymmenet ja tuntuu olevan suunnittelun ammattilainen omiin tarpeisiinsa n\u00e4hden, tulee v\u00e4lill\u00e4 tunne, ett\u00e4 voisi suunnitella suunnitelmat eritavalla, erilaisiksi. Tehd\u00e4 ne niin, ett\u00e4 joustoa onkin toiseen suuntaan. Kun nyt kirjoitan tavoitteet itselleni numeroiksi, jotka pit\u00e4\u00e4 saavuttaa, voisin opetella kirjoittamaan ne minimi mittaan ja niit\u00e4 voisi sitten voimien ja ajan puitteissa parannella. Mit\u00e4 enemm\u00e4n tulee fyysisi\u00e4 vaivoja, t\u00e4m\u00e4 tapa olisi ehdottomasti eteenp\u00e4in viev\u00e4mpi kuin ehdottomuus, joka on t\u00e4h\u00e4n asti ollut avainsana suunnitelmissani. Ep\u00e4ilen suuresti nimitt\u00e4in, etten 70-vuotiaana tee samanlaisia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 kuin 20-vuotiaana tein. T\u00e4h\u00e4n asti trendi liikunnassani on ollut joko m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti kasvava tai lajikirjoltaan kasvava. T\u00e4h\u00e4n on viel\u00e4 ymp\u00e4tty mukaan nopeus- ja voimatavoitteita.<\/p>\n<p>Olen onnellinen, kun minulla on valmennettava. H\u00e4nen kanssaan saan edelleen intoutua tekem\u00e4\u00e4n suunnitelmia, jotka koskevat liikuntaa. Omalla kohdallani olen selk\u00e4ni takia joutunut kevent\u00e4m\u00e4\u00e4n juoksemista ja py\u00f6r\u00e4ily\u00e4 eik\u00e4 ole ollut en\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 tehd\u00e4 tavoitteita n\u00e4iden lajien kanssa tunnontarkasti. Muutkin lajit ovat kilsam\u00e4\u00e4rilt\u00e4\u00e4n ja etenkin nopeuden osalta, v\u00e4hentyneet. Olenkin aina sanonut, ettei juokseminen koskaan katoa arjestani kokonaan. Olen siirtynyt juoksutossujen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilev\u00e4ksi kiritt\u00e4j\u00e4ksi, koordinoijaksi ja tukihenkil\u00f6ksi. Mutta jokaisella lenkill\u00e4, jonka valmennettavani mukana kuljen, imen itseeni sit\u00e4 flow-tilaa, jonka olen vuosikymmenet itseeni juoksemisesta saanut. Sit\u00e4 ilman olen hyvin nahistunut porkkana. Maultaan kitker\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4nsaamaton.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>On mukavaa, jopa himottavaa tehd\u00e4 suunnitelmia. Itse intoudun t\u00e4st\u00e4 jopa ylikuntoon asti. Uppoudun jopa tunneiksi kerrallaan suunnittelemaan kauden juoksutreenej\u00e4, koirien treenej\u00e4, valmennettavani kisakalenteria, kaikkea mahdollista, mik\u00e4 liittyy liikkumiseen. Suunnittelen my\u00f6s muitakin asioita mutta en l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n sill\u00e4 intohimolla, mink\u00e4 liikunta saa osakseen. My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 olen itselleni vaativa suunnitelmieni kanssa. Ja suunnitelmat ovat tehty my\u00f6s hyvin pitk\u00e4lle [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[27,28,85,80,45],"class_list":["post-4223","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-juokseminen","tag-juokseminen","tag-projektit","tag-selka","tag-suunnitelmat","tag-tavoitteet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4223","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4223"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4223\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4246,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4223\/revisions\/4246"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4223"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4223"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4223"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}