Blogin kirjoittaminen on kuin sinfonian s\u00e4vellys. Muusikon el\u00e4m\u00e4ntilanne, mieliala ja kokemus kuuluvat valmiissa teoksessa. Kuuluisilla s\u00e4velt\u00e4jill\u00e4 puhutaan siit\u00e4 ja siit\u00e4 kaudesta. My\u00f6s kirjoittajan historia ja p\u00e4\u00e4n sis\u00e4inen vuodenaika pursuaa lukijalle rivien v\u00e4list\u00e4. Eik\u00e4 aina tarvitse etsi\u00e4 sit\u00e4 sielt\u00e4 v\u00e4leist\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Massiiviseen mutta kaaosmaiseen ajattelusoppiini mahtuu mielialoja. K\u00e4sittelen niit\u00e4 hyvinkin kirjoittamalla. Kaikki ajatukset eiv\u00e4t sovi julkaistavaksi mutta kun julkaisen jotain, en liiemmin seulo sanojani. Olen sit\u00e4 mit\u00e4 olen. Ylikierroksilla k\u00e4yv\u00e4n, \u00e4\u00e4ni\u00e4 onkivan herkkyyteni takia, olen joka paikassa korvana, vaikken sit\u00e4 itse haluaisikaan. Koska seuraan pakostikin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4ni kuuntelemalla, ajatuksiini eksyy useasti sanoja, joita j\u00e4\u00e4n m\u00e4ll\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yhdistelen mieless\u00e4ni asioita ja ihmisi\u00e4. En ole utelias ja kotikasvatuksen turvin en koskaan l\u00e4hde kyselem\u00e4\u00e4n ihmisilt\u00e4 edes nime\u00e4, saati mit\u00e4\u00e4n syvemp\u00e4\u00e4. Kuuntelemalla bongaan tietoisuuteeni asioita ja yhdistelen niit\u00e4 mieless\u00e4ni. Usein teen mieless\u00e4ni my\u00f6s siltoja ja leikittelen ajatuksilla, joissa ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n todenmukaista. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin vain p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvaa roolitusta, joka ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa satuta ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tuo roolitus muuttuu kirjoittaessani seikkailuksi. Muutan paikan, ajan, ihmiset, jopa tapahtuman. Teen itselleni selviytymistarinoita, joiden turvin jaksan arkea. N\u00e4it\u00e4 tarinoita julkaisen hyvin harvoin, sill\u00e4 ep\u00e4ilen, ettei niist\u00e4 saada otetta. Olen kuitenkin miettinyt, mist\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n romaanien, novellien ja muiden tarinoiden sis\u00e4lt\u00f6 kumpuaa. Ehk\u00e4 juuri tuon tyyppisist\u00e4 seikkailuista. P\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4 on niit\u00e4 satoja. Koska kokemus on paras fakta kirjoittamiselle, olen l\u00e4hes aina mukana itsen\u00e4ni noissa seikkailuissa. Siksikin karsastan niiden julkaisemista, sill\u00e4 tarina saatetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4rin. On joskus tullut tilanteita, joissa on loukkaannuttu, kun olen kirjoittanut jostain min\u00e4 muodossa. Tarina on kuitenkin ollut fiktiota, sekoitetuista faktoista kasattu himmeli. Jokaisella on mielikuvitus. Sen turvin voi saada helpotusta arkeen. Tutuin mielikuvituksen muoto lienee fantasiat, joissa heitt\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n ties kenen matkaan ja tehd\u00e4\u00e4n suorituksia, joista muutoin vain haaveillaan. Paitsi seksuaalista mielihyv\u00e4\u00e4, fantasiat pursuavat mielest\u00e4ni viel\u00e4 enemm\u00e4n kaipuuta l\u00e4heisyyteen ja hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
V\u00e4lttelen arjessani viimeiseen asti loukkaamasta ket\u00e4\u00e4n. Se v\u00e4lttely menee v\u00e4lill\u00e4 niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 teen itselleni ahtaan olon, jotta pystyn est\u00e4m\u00e4\u00e4n aiheuttamasta toiselle ihmiselle pahaa oloa. Kun olen ajanut itseni useamman kerran per\u00e4kk\u00e4in hyvin ahtaalle, p\u00e4\u00e4st\u00e4n tarinani liikkeelle, jotta saan ilmaa keuhkoihini. Pid\u00e4ttyv\u00e4isyyteni uteluun saattaa minut monesti kuitenkin tilanteisiin, jossa p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4inen tarina siirtyy vaistojen puolelle. Alan tietoisesti kuunnella toista ihmist\u00e4. Ihmist\u00e4, jolla ei ole ulkoisesti asiaa mutta sis\u00e4isesti sit\u00e4kin enemm\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 vaistoni ei ole koskaan erehtynyt. Siis kun en kysy \u00e4\u00e4neen, mik\u00e4 h\u00e4t\u00e4n\u00e4, kuuntelemalla syntyneet tarinat vahvistavat vaistoani ottamaan hiljaisuuden puistossa olevaa kanssaihmist\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 kiinni. Enk\u00e4 ole yksin ylivilkkaan vaistoni kanssa. Minulla on hyvin l\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4, jolla on t\u00e4m\u00e4 sama ominaisuus.<\/p>\n
Kun liikenneonnettomuuden seurauksena maassa makaa uhreja, joita pelastusty\u00f6tekij\u00e4t tulevat auttamaan, ohjeistus on se, ett\u00e4 ne hiljaa makaavat ovat niit\u00e4, jotka ensin apua tarvitsevat. Kun kohtaan ihmisen, joka ei huuda h\u00e4t\u00e4\u00e4ns\u00e4 julki, avaan h\u00e4nelle portin. Oma kaaoksessa oleva tunneymp\u00e4rist\u00f6 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole helpoin huoneisto kulkea mutta aina sielt\u00e4 l\u00f6ytyy joku soppi, johon v\u00e4synyt kulkija voi istahtaa. Olen hyv\u00e4 kuuntelija ja heitt\u00e4ydyn avuntarvitsijan ajatusvirtaan sata lasissa, ADHD:lle tyypillisesti. Siksi olen pohtinut pohtimistani, voisiko oma tunneymp\u00e4rist\u00f6ni olla hotelli, motelli tai edes pikku m\u00f6kki, jonne ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 eksyneet ja tuskaa kokeneet voisivat tulla istumaan ja olemaan kuultuja.<\/p>\n
Mielikuvitus ei tunne rajoja. Rajoja rakentavat ihmiset itse ja kolottavat itsens\u00e4 jumiin pahvilaatikkoon. Tai viel\u00e4 pahempaa, rakentavat rajoikseen muurin, jonka sis\u00e4\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se kukaan mutta josta ei itsek\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se pois. Herkkyytt\u00e4 on kuunnella niit\u00e4 hiljaisia ja rohkeutta vaatii avata portti. Mutta se ei viel\u00e4 riit\u00e4. Jokaisella on sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n se oma taival, seikkailu tai tarina, uuvuttava suok\u00e4vely, yksin\u00e4inen pime\u00e4 korpi tai pahoinpidelty mieli. Kun avaat portin, istu kulkijan vierelle. Ojenna k\u00e4tesi, ojenna mielikuvituksesi. Tee teist\u00e4 tarina, faktojen himmeli, fiktiona. Ja kulkijan matka jatkuu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Blogin kirjoittaminen on kuin sinfonian s\u00e4vellys. Muusikon el\u00e4m\u00e4ntilanne, mieliala ja kokemus kuuluvat valmiissa teoksessa. Kuuluisilla s\u00e4velt\u00e4jill\u00e4 puhutaan siit\u00e4 ja siit\u00e4 kaudesta. My\u00f6s kirjoittajan historia ja p\u00e4\u00e4n sis\u00e4inen vuodenaika pursuaa lukijalle rivien v\u00e4list\u00e4. Eik\u00e4 aina tarvitse etsi\u00e4 sit\u00e4 sielt\u00e4 v\u00e4leist\u00e4k\u00e4\u00e4n. Massiiviseen mutta kaaosmaiseen ajattelusoppiini mahtuu mielialoja. K\u00e4sittelen niit\u00e4 hyvinkin kirjoittamalla. Kaikki ajatukset eiv\u00e4t sovi julkaistavaksi mutta […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[158,156,157],"class_list":["post-4269","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-kirjoittaminen","tag-seikkailu","tag-tarinat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4269","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4269"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4269\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4273,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4269\/revisions\/4273"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4269"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4269"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4269"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}