T\u00e4n\u00e4\u00e4n olen ollut itselleni vihainen ja olen ollut hyvin pettynyt itseeni. En kyennytk\u00e4\u00e4n siihen, mit\u00e4 minulta odotettiin, mit\u00e4 mie itselt\u00e4ni vaadin. Jouduin ilmoittamaan t\u00f6ihin, etten pysty tulemaan, kun olen kipe\u00e4. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki kumpuaa? Ei ole yht\u00e4\u00e4n sellaista ihmist\u00e4, joka olisi aina terve. Kipe\u00e4n\u00e4 ei menn\u00e4 t\u00f6ihin, sill\u00e4 seuraukset voivat olla kauaskantoiset ja hyvinkin vakavat. Silti, en ole kyennyt nukkumaan silm\u00e4nt\u00e4ytt\u00e4k\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun soitin esimiehelleni ja ilmoitin, ett\u00e4 mun on pakko lev\u00e4t\u00e4.<\/p>\n
Edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli ollut poikkeuksellinen. Lauman vanhin koiramme oli vakavasti sairas ja tarvitsi pikaisesti leikkausta selvit\u00e4kseen. P\u00e4iv\u00e4 leikkaukselle valikoitui el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin aikataulun ja mahdollisimman aikaisen p\u00e4iv\u00e4n yhdistelm\u00e4n\u00e4. Koska kuolema on vieraillut luonani usein vieden tytt\u00e4reni ja monet monet lemmikit, on leikkaus joka kerta minulle voimakas henkinen taakka. Ja kun t\u00e4ll\u00e4 kertaa kyseess\u00e4 oli viel\u00e4 liki 13 vuotias seniori, olin voimakkaasti stressaantunut tulevasta usean p\u00e4iv\u00e4n, jopa viikkoja ennen operaatiota.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4 oli melkoisen hektinen. Y\u00f6ll\u00e4 olimme t\u00f6iss\u00e4. Sen j\u00e4lkeen ajoimme kotiin ja nukuimme muutaman tunnin. Tai no, mieheni nukkui, itse en kyennyt. L\u00e4hdimme sitten jo ennen puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 takaisin mantereelle, leikattava koira matkassa mukana. Kaupungin asfaltin jalkojemme alle saatuamme, ajoimme muutaman kymmenen kilsaa el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4riin. P\u00e4iv\u00e4 oli tukahduttavan kuuma. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tuoden vaikeat olot leikatulle koiralle. Kun p\u00e4\u00e4simme takaisin mantereen kotiimme, koira j\u00e4i mieheni kanssa kaupunkiin toipumaan ja mie l\u00e4hdin ajamaan takaisin saarikotiin hoitamaan muut koirat. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni tikitti henkinen paine, univaje ja kuuman p\u00e4iv\u00e4n tuoma tukaluus, joka kyll\u00e4 osittain helpotti merell\u00e4. Mutta helpotus oli salakavalaa, sill\u00e4 merell\u00e4 auringonpaisteeseen tulee kaksoisvaikutus. Porotusta ja kirkasta valoa tulee sek\u00e4 taivaalta, ett\u00e4 mereen heijastuessa my\u00f6s merest\u00e4. Ajoin siis kirkkaimmalla mahdollisella p\u00e4iv\u00e4paisteella kolmisen tuntia merell\u00e4, saaden aimoannoksen tuiketta eritt\u00e4in v\u00e4syneisiin silmiini.<\/p>\n
Iltasella mantereelle saapuessani tunsin outoa v\u00e4symyst\u00e4. Se ei ollut unenpuutetta vaan uupumusta. Ajattelin sen johtuvan j\u00e4nnityksest\u00e4. Hoitelin illan koiraa mutten pystynyt nukkumaan. Ruokakaan ei oikein maistunut, janotti. Lopulta l\u00e4hell\u00e4 puoltay\u00f6t\u00e4 alkoi outo p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky. Olen niit\u00e4 harvinaisuuksia, joiden p\u00e4\u00e4t\u00e4 s\u00e4rkee vain siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 saan t\u00e4llin p\u00e4\u00e4h\u00e4ni. Tajusin lopulta, ett\u00e4 olen saanut auringonpistoksen. Kuumetta ei noussut mutta olo oli hyvinkin vetel\u00e4, huonovointinen ja p\u00e4\u00e4t\u00e4 kivist\u00e4v\u00e4. Jouduin siis luovuttamaan t\u00f6ihin menon suhteen, sill\u00e4 meill\u00e4 sattui viel\u00e4 olemaan rankka y\u00f6 peittojakoineen. Joskus mietin, kuvittelenko oireet ja olenko oikeastaan oireinen. P\u00e4\u00e4dyin lopulta kuitenkin siihen, ett\u00e4 levontarve oli pako hyv\u00e4ksy\u00e4.<\/p>\n
Koko loppuy\u00f6n makasin koiran vierell\u00e4 ja olin vihainen itselleni. Miksen muka pystynyt l\u00e4htem\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin? J\u00e4tin ty\u00f6kaverit pulaan, sill\u00e4 peittoy\u00f6t ovat rankkoja, kiireisi\u00e4 ja stressaaviakin. Itse olisin normaalissa kunnossa kuitenkin vain nauttinut kovasta kiirest\u00e4. Sytyn aina haasteissa. T\u00e4n\u00e4 aamuna ajelin sitten toipilaan kanssa saarikotiin. Mieheni j\u00e4i hoitamaan asioita mantereelle. Iloa tuotti voimakkaasti koiran pirteys ja merell\u00e4 ollessa ilman viileys sai minut jopa hetkellisesti hymyilem\u00e4\u00e4n. Kuitenkin sis\u00e4ll\u00e4ni kiehui itsesyyt\u00f6sten oksennuksenkirjavat keitot ja tunne suoranaisesta ep\u00e4onnistumisesta ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4. Kun ihminen toipuu sairaudestaan, tunne on voimallinen. Siksi oli aamulla hyvin vaikea en\u00e4\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 y\u00f6n huonoa oloa. Tuntui, ett\u00e4 annoin liian helposti periksi. Sain sitten lopulta nukuttua 15 minuuttia. Niin, en sen enemp\u00e4\u00e4. Mietin sit\u00e4kin. Univaje on nyt aivan selke\u00e4, vaikka kuinka v\u00e4h\u00e4uninen olenkin. V\u00e4h\u00e4uninenkin tarvitsee sen oman, lyhyen unensa. Jos sekin lyhenee alle tunnin mittaiseksi 1,5 vuorokauden sis\u00e4ll\u00e4, niin ollaan kirjaimellisesti totaalisessa unettomuudessa. Ja kun ei ole nukkunut, kaikki negatiivinen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mahdottoman suurelta.<\/p>\n
Suhteeni ty\u00f6nteon tunnollisuuteen on aivan kiero. Tunnen voimakasta empatiaa ja tsemppaan ty\u00f6kamujani jos heill\u00e4 on rankkaa ja he pohtivat levon tarvetta. Mutta itselleni en suo sit\u00e4 p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 juontaa juurensa siit\u00e4, etten kest\u00e4 mink\u00e4\u00e4nlaista muutosta enk\u00e4 menetyst\u00e4 ilman elimist\u00f6ni menemist\u00e4 sekaisin, mielest\u00e4 puhumattakaan. Tunnistan itsess\u00e4ni tarvetta kurssille, jossa opetellaan olemaan armollinen itselleen. Opetellaan olemaan ihminen itselleen. Luulen, ettei ty\u00f6paikalla minua osoitella mill\u00e4\u00e4n, sormeakaan pidemm\u00e4ll\u00e4, t\u00e4m\u00e4n takia. Olin nyt vain sattumalta kipe\u00e4 rankkana y\u00f6n\u00e4. Itselleni asia ei todellakaan ole noin mustavalkoinen. Itselleni poissaolo oli nimenomaa muutos arjen kuvioon.<\/p>\n
Mik\u00e4 lopulta tekee minusta ihmisen? Mik\u00e4 tekee minusta arvokkaan juuri minuna? Sek\u00f6, ett\u00e4 joustan ja joustan loputtomiin, jotta t\u00f6iss\u00e4 hoidan hommani AINA, olotilasta riippumatta? Vai sek\u00f6, ett\u00e4 aistin itsess\u00e4ni ihmisen, joka on herkk\u00e4. Kun on menett\u00e4nyt liian suuren asian el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, pienist\u00e4kin (koira, ty\u00f6vuoro) menetyksist\u00e4 tulee tukipilareita vavisuttavia myrskytuulia. En osaa astua kauemmas itsest\u00e4ni ja katsoa asioita j\u00e4rjell\u00e4. Minulle jokainen, pienikin, muutos rutiineissa on tunteitani sekoittava tekij\u00e4.<\/p>\n
Ehk\u00e4 lopulta olen ihminen, joka vain on liian rikki. Olen koettanut kyet\u00e4 hoitamaan ty\u00f6ni, l\u00e4himm\u00e4t ihmissuhteeni ja arkeni niin, ett\u00e4 kykenen katsomaan peiliin. Kun katson sit\u00e4 peilikuvaa kyllin l\u00e4helt\u00e4 ja tarkkaan, n\u00e4en kuinka syd\u00e4meni itkee. Kuinka taistelen joka p\u00e4iv\u00e4 tuulimyllyj\u00e4 vastaan. Jos luovutan, tuulimyllyn lapa sinkoaa minut avaruuteen ja lakkaan olemasta. Joskus, hyvin useinkin oikeastaan, toivoisin, ett\u00e4 olisi joku, joka kertoisi minulle, ettei tarvitse. Kertoisi, etten lenn\u00e4 avaruuteen, vaikka pys\u00e4htyisin ja laskisin miekkani maahan. Kertoisi, ett\u00e4 olen ihan kiva, vaikka pys\u00e4hdyn. Kertoisi, ett\u00e4 en lopulta menet\u00e4k\u00e4\u00e4n kaikkia, vaikka riisuisin suojamuurini pelkoa vastaan.<\/p>\n
Leikattu koirani toipuu hyv\u00e4\u00e4 vauhtia. En menett\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4n\u00e4\u00e4n olen ollut itselleni vihainen ja olen ollut hyvin pettynyt itseeni. En kyennytk\u00e4\u00e4n siihen, mit\u00e4 minulta odotettiin, mit\u00e4 mie itselt\u00e4ni vaadin. Jouduin ilmoittamaan t\u00f6ihin, etten pysty tulemaan, kun olen kipe\u00e4. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki kumpuaa? Ei ole yht\u00e4\u00e4n sellaista ihmist\u00e4, joka olisi aina terve. Kipe\u00e4n\u00e4 ei menn\u00e4 t\u00f6ihin, sill\u00e4 seuraukset voivat olla kauaskantoiset ja hyvinkin vakavat. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[79,10,9],"tags":[171,142,38,170,48,49],"class_list":["post-4573","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-meri","category-terveys","category-tyo","tag-menetys","tag-muutos","tag-sairasloma","tag-tunnollisuus","tag-tyo","tag-valkoistajamustaa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4573","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4573"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4573\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4574,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4573\/revisions\/4574"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4573"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4573"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4573"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}