Joskus on hyv\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 oma mukavuusalue. Tehd\u00e4 jotain poikkeavaa. Ylitt\u00e4\u00e4 fyysinen kynnys, jumppauttaa aivojaan p\u00e4hk\u00e4ilyill\u00e4, jotka vaativat keskittymist\u00e4 tai sitten vaan ajaa itsens\u00e4 sellaiseen tilaan, ett\u00e4 oleminen on jo saavutus sin\u00e4ns\u00e4. Kehittyminen mill\u00e4 tahansa osa-alueella tapahtuu juuri silloin, kun astutaan pois normista, siit\u00e4 mink\u00e4 suorittamiseen ei tarvita mit\u00e4\u00e4n uutta.<\/p>\n
Ty\u00f6 on minulle t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 on monta juttua, jotka sopivat minulle t\u00e4ydellisesti. Ty\u00f6ss\u00e4ni saan liikkua. Se on selk\u00e4ni takia ehdoton edellytys, jotta se pysyy kunnossa. Y\u00f6ty\u00f6 taas on oikeastaan ainut vaihtoehto saaristossa asuvalle. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin ei pystyisi talviaikaan tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4t\u00f6it\u00e4, kun yhteysalukset eiv\u00e4t liikenn\u00f6i p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6lle sopivin aikatauluin. Ty\u00f6ni on itsen\u00e4ist\u00e4, tarkkuutta vaativaa ja se kysyy aika-ajoin my\u00f6s paineensietokyky\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 kyet\u00e4 reippaassa tahdissa tekem\u00e4\u00e4n huolellista ty\u00f6t\u00e4, s\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuin s\u00e4\u00e4st\u00e4. Olemme siis tietyntapaa arjen taitureita, katseiden ulottumattomissa.<\/p>\n
Teen mieluusti mieheni kanssa my\u00f6s lis\u00e4t\u00f6it\u00e4 eli tarvittaessa joustamme vapaa\u00f6ist\u00e4mme ja menemme t\u00f6ihin. T\u00e4st\u00e4 tietenkin maksetaan korvaus. Koska lehdenjako on reilusti alipalkattua ty\u00f6t\u00e4, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset vuorot tuovat tarpeellista lis\u00e4\u00e4 talouden py\u00f6ritt\u00e4miseen. Kahden jakajan talous toimii hyvin, kun tarkasti laskee menot ja tulot eik\u00e4 hanki mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. Sitten kun pakostikin tulee lis\u00e4menoja, on enemm\u00e4n kuin tervetullutta n\u00e4m\u00e4 ty\u00f6nanatajan tarjoamat lis\u00e4ty\u00f6t.<\/p>\n
Kev\u00e4ttalvella meille tulee ty\u00f6nantajan puolelta ilmoitus tulevan kes\u00e4n lomista. Tuossa vaiheessa saa my\u00f6s esitt\u00e4\u00e4 toivomuksensa, jos haluaa pit\u00e4\u00e4 loman p\u00e4tkiss\u00e4 tai normaalin loma-ajan ulkopuolella. Meille kes\u00e4 on parasta aikaa k\u00e4yd\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Illat ovat valoisia ja matkanteko omalla veneell\u00e4 on silloin helppoa. Pid\u00e4mme siis kes\u00e4loman syksyll\u00e4 ja talvella. J\u00e4timme t\u00e4n\u00e4kin kev\u00e4\u00e4n\u00e4 toiveen t\u00e4st\u00e4 ja lis\u00e4simme toiveeseen viel\u00e4, ett\u00e4 meit\u00e4 voi pyyt\u00e4\u00e4 lis\u00e4t\u00f6ihin, jos apuun on tarvetta.<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 sitten noita apuna olemisen tarpeita tuli kes\u00e4- ja hein\u00e4kuussa jonkin verran. Hein\u00e4kuun loppupuolella esimies kyseli, jaksaisimmeko viel\u00e4 tehd\u00e4 pari vapaata t\u00f6it\u00e4. Toki jaksoimme. Kun lopulta p\u00e4\u00e4simme nykyhetkeen, olimme paiskineet 30 y\u00f6n putken t\u00f6iss\u00e4. Tuossa putkessa oli vain yksi vapaay\u00f6. Koska tilanne ei ollut miss\u00e4\u00e4n vaiheessa selke\u00e4 viikoa pidemm\u00e4lle, puursimme eteenp\u00e4in aina seuraaviin vapaisiin. Ja kun tilanne jatkui ja jatkui, lopulta menimme vain ajanvirrassa odottaen sit\u00e4 tietoa, ett\u00e4 saamme vapaamme pit\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Meill\u00e4 on se onni, ett\u00e4 teemme samaa ty\u00f6t\u00e4. Pysymme tukemaan toisiamme, koska tied\u00e4mme, ett\u00e4 ilman kunnon nukkumista, tuollaista p\u00e4tk\u00e4\u00e4 ei jaksa. Kun ty\u00f6kamumme vuoron j\u00e4lkeen ajoivat koteihinsa 10-15 minuutissa, meill\u00e4 kotimatkaan kului aina se tunti. Yhteensuuntaan. Koska mit\u00e4\u00e4n varmuutta ei ollut, milloin putki p\u00e4\u00e4ttyy, piti vain ajatella yhden merimatkan verran eteenp\u00e4in arkea. Mieheni nukkui usein veneess\u00e4 mennen tullen. Mie kun en tarvitse niin paljoa unta, tyydyin nukkumaan aamut\/aamup\u00e4iv\u00e4t kotona ja viimeisell\u00e4 puurtamisviikolla otin iltaisinkin tunnin nokoset juuri ennen t\u00f6ihinl\u00e4ht\u00f6\u00e4.<\/p>\n
Fyysisesti en rasittunut 30 y\u00f6n putkesta lainkaan, vaikka siihen sis\u00e4ltyi useampi isojako. Henkisesti jakso oli vaativa. Jakson alkuun osui viel\u00e4 tytt\u00e4reni kuolinp\u00e4iv\u00e4, joka on minulle todella raskas. Kaikkein eniten henkisesti rassasi se, kun ei ollut yht\u00e4\u00e4n iltaa, jolloin olisi voinut vaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 kotiin ja rauhoittua olemaan. Kokoajan oltiin siis menossa. Illalla merelle, kaupassa k\u00e4ynti mantereella, hetki lepoa, t\u00f6ihin, aamupakkaamiset, merelle, aamutoimet kotona koirien kanssa, lepo. Ja sitten normaalit arkitoimet sy\u00f6misten ja koirien lenkitysten ym hoidon kera ja taas merelle. My\u00f6s jatkuva mantereella oleminen on minulle vaikeaa. Ihmisten n\u00e4keminen, h\u00e4ly, \u00e4\u00e4net, autot, kaikki se kaupungin syke. Pikku perheenj\u00e4senen tulokin osui tuohon putkeen, joten pentukoiran vaatimat ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset toimet rasittivat lis\u00e4\u00e4. Vaikkakin kokonaisuudessaan pennun tulo oli positiivinen juttu.<\/p>\n
Henkisen kuorman kantaminen oli minulle se mukavuusalueen ulkopuolelle meno t\u00e4ss\u00e4 casessa. On hyvin tervett\u00e4 joutua v\u00e4lill\u00e4 tilanteeseen, jossa joutuu pinnist\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vaikka emme tienneet, milloin putki p\u00e4\u00e4ttyy, silti tiesimme, ettei lis\u00e4t\u00f6it\u00e4 jatku ikuisesti. Viimeist\u00e4\u00e4n syyskuussa alkava kes\u00e4lomamme olisi ollut p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kki puurtamiselle. Niin pitk\u00e4lle ei siis kuitenkaan meit\u00e4 tarvittu apuna. Se, ett\u00e4 jakso on m\u00e4\u00e4r\u00e4aikainen, tekee helpommaksi suhtautua v\u00e4symykseen, kuormaan ja tsemppaamiseen. Jos tilanne olisi ollut p\u00e4\u00e4ttymisen suhteen avoin, voi olla, ett\u00e4 sein\u00e4 olisi tullut vastaan ennemmin tai my\u00f6hemmin kovaa kolahtaen.<\/p>\n
L\u00e4heisen ihmisen tuki oli kaikki kaikessa. Kun sanoin miehelleni v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4p\u00e4 v\u00e4sytt\u00e4\u00e4, mieheni tokaisi, ett\u00e4 ollaan v\u00e4syneit\u00e4 yhdess\u00e4. Nen\u00e4t toisissaan kiinni ja k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 nukahdimme joka aamu p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kotisaareen. Pitk\u00e4 rupeama l\u00e4hensi meit\u00e4 ja vahvisti yhteenkuulumistamme. Sekin siis selke\u00e4sti plussariviin t\u00e4m\u00e4n urakan yhteenvedossa.<\/p>\n
En koe urakkaamme lopulta min\u00e4\u00e4n supertekona. Selvisimme hommasta hyvin, ilman traagisia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4, yliv\u00e4symyst\u00e4 tai sekaisin menoa. Vaikka henkinen kuorma painoikin valtavasti, n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen sen v\u00e4p\u00e4j\u00e4minen mittariston ulkopuolella vahvisti minua ihmisen\u00e4. Opin itsest\u00e4ni paljon. Ja opin siit\u00e4 kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on lepo ja vaikeiden paineiden purkaminen, vaikka sitten itkem\u00e4ll\u00e4. Jokaisella on keinonsa selvit\u00e4 takaisin mukavuusalueellensa huilaamaan. Nyt viet\u00e4mme hyvin ansaittuja, normaaleja vapaita. Sitten jaksaa viel\u00e4 muutaman y\u00f6n t\u00f6iss\u00e4, ennen kes\u00e4loman alkamista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Joskus on hyv\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 oma mukavuusalue. Tehd\u00e4 jotain poikkeavaa. Ylitt\u00e4\u00e4 fyysinen kynnys, jumppauttaa aivojaan p\u00e4hk\u00e4ilyill\u00e4, jotka vaativat keskittymist\u00e4 tai sitten vaan ajaa itsens\u00e4 sellaiseen tilaan, ett\u00e4 oleminen on jo saavutus sin\u00e4ns\u00e4. Kehittyminen mill\u00e4 tahansa osa-alueella tapahtuu juuri silloin, kun astutaan pois normista, siit\u00e4 mink\u00e4 suorittamiseen ei tarvita mit\u00e4\u00e4n uutta. Ty\u00f6 on minulle t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 on […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[174,52,48,173],"class_list":["post-4743","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tyo","tag-henkinenkuorma","tag-hiljaisuus","tag-tyo","tag-ylityot"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4743","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4743"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4743\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4744,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4743\/revisions\/4744"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4743"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4743"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4743"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}