Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 se suklaapatukka tai -levy ahmia aina heti? Miksei sit\u00e4 voisi sy\u00f6d\u00e4 s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti, pala kerrallaan? Ehk\u00e4p\u00e4 juuri teenkin niin. Minullehan yksi pala suklaata on 200g.<\/p>\n
Ruokailu on minulle aihe, jota v\u00e4lttelen viimeiseen asti. P\u00e4\u00e4tin nyt kuitenkin tarttua siihen, edes jollainlailla, kun oma ruokailuni pit\u00e4isi p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 yliherkkyyksien takia. Suhde ruokaan ja sy\u00f6miseen on minulla hieman hankala. En oikein tied\u00e4 muuta syyt\u00e4 sy\u00f6d\u00e4, kuin se, ett\u00e4 pysyn hengiss\u00e4 ja lihakset, syd\u00e4n ja aivot saavat tarpeeksi energiaa. Sellainen nautinnollinen sy\u00f6minen tai sosiaalinen sy\u00f6minen eiv\u00e4t l\u00f6ydy minun menuusta. Sy\u00f6n usein yksin kotona. Meill\u00e4 on mieheni kanssa erilainen rytmi sy\u00f6misten suhteen. H\u00e4n on iltasy\u00f6j\u00e4, mie aamusy\u00f6j\u00e4. Kyll\u00e4 mekin joskus sy\u00f6d\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4, ainakin aina t\u00f6iden j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Ruuanlaitto ei ole minun juttu. Toki, kun lapset olivat pieni\u00e4, tein joka p\u00e4iv\u00e4 ruokaa. Ja aamu-, v\u00e4li- ja iltapalat. Tein l\u00e4mp\u00f6isen ruuan lapsille ja miehelle mutta harvemmin itse sit\u00e4 s\u00f6in. Ei siksi, ett\u00e4 se olisi ollut pahaa tai siksi, etteik\u00f6 sit\u00e4 olisi riitt\u00e4nyt minulle. Ei, vaan siksi, etten pid\u00e4 ruuasta, joka on l\u00e4mmint\u00e4. Sy\u00f6n l\u00e4hestulkoon kaiken kylm\u00e4n\u00e4 ja kypsent\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Tapa saada se kropan tarvitsema energia-annos on nopea ja raaka-aineet maistuvat hyvilt\u00e4 ilman mausteita ja turhaa l\u00e4mmitt\u00e4mist\u00e4. Pystyn kyll\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n tarvittaessa kypsennetty\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4 ruokaa. Sit\u00e4 tapahtuu l\u00e4hinn\u00e4 silloin, jos meill\u00e4 on ruokavieraita. Heit\u00e4 k\u00e4y harvemmin kuin kerran vuodessa kyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Palataanpa tuohon suklaaseen. Olen ehdoton tummasuklaafriikki. Suklaa on hyv\u00e4\u00e4 mutta se on my\u00f6s koukuttavaa. Ja sit\u00e4 ei voi edes sy\u00f6d\u00e4 nautinnollisesti vaan ahmien. Tuskinpa olen t\u00e4m\u00e4n ilmi\u00f6n kanssa yksin. Suklaa my\u00f6s lihottaa, jos ja kun se kuuluu p\u00e4ivitt\u00e4iseen sy\u00f6miseen. Silloin vuosikymmen ja kaksi takaperin, kun juoksin aktiivisesti pitki\u00e4 matkoja, suklaansy\u00f6nti ei n\u00e4kynyt yht\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n. Minulla oli tapana sy\u00f6d\u00e4 joka ilta levy. Nyt vanhemmiten, aktiivisen juoksemisen j\u00e4\u00e4ty\u00e4 pois, aineenvaihdunta on selke\u00e4sti hidastunut ja suklaan sy\u00f6minen n\u00e4kyy painossa.<\/p>\n
Suklaa on alkanut my\u00f6s vaivata minua. Siis elimist\u00f6ni on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n palaa suklaata, ei edes sellaista tavallisen ihmisen m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4 palaa. Vatsani saa kovia kramppeja suklaasta. Suklaan lis\u00e4ksi muutkin maitotuotteet aiheuttavat ongelmia. Olenkin vaihtanut jo vuosia sitten maidon kauramaitoon. V\u00e4lttelen my\u00f6s rahkoja, tuorejuustoja ym. Suklaan suhteen en voi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 sen sy\u00f6mist\u00e4. Se pit\u00e4\u00e4 lopettaa kokonaan.<\/p>\n
Kun olen joutunut tekem\u00e4\u00e4n elimist\u00f6ni kanssa kompromisseja niin sy\u00f6misten suhteen kuin liikkumistenkin suhteen, tunnen olevani tilanteessa, jossa minun on todettava, ett\u00e4 en ole en\u00e4\u00e4 nuori. Elimist\u00f6ni joustamiskyky noiden kahden asian suhteen on murroskohdassa. T\u00e4m\u00e4 onkin ihmiselle vaikea paikka, ainakin minulle. Olen el\u00e4nyt koko ik\u00e4ni jatkuvan liikkeen ja nimenomaa kuluttavan liikkeen parissa. Minulle k\u00e4velylenkki ilman hike\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n. Juostessa tavoittelin aina v\u00e4symyst\u00e4, samoin kaikessa mit\u00e4 liikunnallisesti tein. En siis tavoitellut parempaa aikaa, nopeutta, kilometrej\u00e4 tai sijoitusta kisoissa vaan v\u00e4symyst\u00e4. T\u00e4m\u00e4n asian syvemp\u00e4\u00e4n tarkasteluun tarvitaan uusi blogi. En kuitenkaan lupaa, teenk\u00f6 sit\u00e4 koskaan mutta mainitsimpa sen nyt vaan.<\/p>\n
Kompromissien tekeminen ei en\u00e4\u00e4 siis onnistu fyysisesti tai elimist\u00f6\u00e4 vaivaten. N\u00e4m\u00e4 polut on koluttu loppuun. Selk\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 jousta juoksemisen, seisomisen eik\u00e4 istumisen suhteen. Se ei tee niiden suhteen en\u00e4\u00e4 vaihtoehtoja. Samoin on elimist\u00f6ni kyky ottaa vastaan mit\u00e4 vaan ravintoa. Stoppi tulee viimeist\u00e4\u00e4n suolistossa ja seh\u00e4n ei ole kivaa, sen tiet\u00e4\u00e4 jokainen. Ainut joka tekee viel\u00e4 kompromisseja on mieli. Se on nyt se kamu, jonka kanssa suunnittelen sy\u00f6miset ja liikkumiset. Enp\u00e4 ole kovin paljon sen kanssa pit\u00e4nyt palavereja. Nyt olisi niiden aika.<\/p>\n
En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n koe sy\u00f6mist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4vien syiden lis\u00e4ksi min\u00e4\u00e4n. Se on muiden juttu. Sy\u00f6misten laatuun pit\u00e4\u00e4 nyt opetella panostamaan. V\u00e4h\u00e4n niinkuin hiljaisemman tahdin liikkujalle, joka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tarkoittaa minulla liikkumista, mit\u00e4 normaali ihminen tekee. Kahdesta sadasta viikkokilsasta sataan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Painon nouseminen sin\u00e4ns\u00e4 ei ole minulle mit\u00e4\u00e4n uutta. Minulla on kroppa, joka nostaa talviaikaan painon aina 5-6 kiloa korkemmaksi ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 se sulaa pois. Mit\u00e4\u00e4n vippaskonsteja tai varsinaista laihduttamista en harrasta. N\u00e4in lyhyell\u00e4 ihmisell\u00e4 kuin mie, tuollainen paino n\u00e4kyy ja etenkin tuntuu vaatteissa. Mutta koska sit\u00e4 on tapahtunut jo kymmeni\u00e4 vuosia, en kiinnit\u00e4 siihen pahemmin huomiota.<\/p>\n
Niin, en kiinnitt\u00e4nyt huomiota t\u00e4h\u00e4n asti. Kun selk\u00e4 leikattiin vuoden 2017 alussa, siell\u00e4 todettiin leikattavan syyn lis\u00e4ksi varsin l\u00f6ys\u00e4 ranka eli vaikea yliliikkuvuus. Lis\u00e4ksi siell\u00e4 on kaikkea kivaa tuon ominaisuuden takia. Yht\u00e4 kaikki, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri totesi, ett\u00e4 selk\u00e4 pit\u00e4isi luuduttaa. Hemofilian kanssa tuo lause ei sovi yhteen, joten otin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kaikki muut mahdolliset apukeinot sel\u00e4n holtittoman liikkeen pit\u00e4imiseksi mahdollisimman pienen\u00e4. Leikkauksen lopputarkastuksessa l\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi sanat, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet kaikumaan p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni p\u00e4ivitt\u00e4in. Ja noista lauseista otan nyt kopin, vihdoin. Vien lauseet mielen kanssa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n palaveriin ja alan ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 voimalla.<\/p>\n
L\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi: Jotta el\u00e4isit mahdollisimman kivuttomasti, \u00e4l\u00e4 anna painosi nousta yht\u00e4\u00e4n (vastaanotolla sill\u00e4 hetkell\u00e4 painoin 57 kiloa). Ole mieluummin selke\u00e4sti hoikka. \u00c4l\u00e4 tavoittele normaalipainoa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 se suklaapatukka tai -levy ahmia aina heti? Miksei sit\u00e4 voisi sy\u00f6d\u00e4 s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti, pala kerrallaan? Ehk\u00e4p\u00e4 juuri teenkin niin. Minullehan yksi pala suklaata on 200g. Ruokailu on minulle aihe, jota v\u00e4lttelen viimeiseen asti. P\u00e4\u00e4tin nyt kuitenkin tarttua siihen, edes jollainlailla, kun oma ruokailuni pit\u00e4isi p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 yliherkkyyksien takia. Suhde ruokaan ja sy\u00f6miseen on minulla hieman hankala. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7,10],"tags":[27,179,178,85,120],"class_list":["post-4763","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-juokseminen","category-terveys","tag-juokseminen","tag-liikunta","tag-ruoka","tag-selka","tag-suklaa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4763","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4763"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4763\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4766,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4763\/revisions\/4766"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4763"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4763"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4763"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}