Luen joskus lehdist\u00e4 selviytymistarinoita. Sellaisia, joissa ihminen on kohdannut paljon vastoink\u00e4ymisi\u00e4. Jokaisella on omat taistelunsa. Niiss\u00e4 kaikissa on yksi yhteinen tekij\u00e4. Ihminen k\u00e4y kyllin syv\u00e4ll\u00e4, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 apua ja saa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4n voimaa astua eteenp\u00e4in. Olen miettinyt noiden tarinoiden j\u00e4lkeen omaa kriisi\u00e4ni, johon ei tule loppua. Ei ole sit\u00e4 apua, vaikka liian syv\u00e4ll\u00e4 olen ollutkin ja olen yh\u00e4. Eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tule sis\u00e4lt\u00e4 voimaa menn\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n
Korona aikaan puhutaan uudesta normaalista. Ehk\u00e4 minullakin on jonkinlainen uusi normaali. Oli vanha normaali ja sitten tuli t\u00e4m\u00e4 uusi. Tosin kukaan ei ole antanut minulle ohjeita, miten t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Olen joutunut itsekseni soveltamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kokeilemaan, mik\u00e4 polku vie edes jonnekin p\u00e4in. Olen tehnyt ratkaisuja. Ratkaisut olisivat voineet olla hyvinkin erilaisia, jopa lopullisia. Niit\u00e4 eteenp\u00e4in vievi\u00e4 voisi ehk\u00e4 verrata sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in tulevaan voimaan. Mietin kuitenkin, miss\u00e4 on se paljon toitotettu yhteiskunnan apu? Ei sit\u00e4 ole.<\/p>\n
Kun itse kehittelee itselleen uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 trauman j\u00e4lkeen, on kuin k\u00e4velisi heikoilla j\u00e4ill\u00e4. Kepin kanssa kokeilee, mist\u00e4 voi kulkea. Jos upahtaa sulaan, on itse p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 sielt\u00e4 yl\u00f6s. Apua ei tule mist\u00e4\u00e4n. En ole kuitenkaan katkera. Yhteiskunnalla ei vaan ole aikaa minulle, traumani on liian tabu systeemille. Niinp\u00e4 puolestani olen voimakkaasti ja tietoisesti k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt my\u00f6s oman selk\u00e4ni yhteiskunnalle. N\u00e4in teki my\u00f6s tytt\u00e4reni, joka haki apua omiin ongelmiinsa yhteiskunnan verkostoista. H\u00e4n ei apua saanut. Lopulta viimeisen avunpyynn\u00f6n j\u00e4lkeen, kun h\u00e4net vastoin tahtoaan kotiutettiin, h\u00e4n sanoi minulle: \u00c4iti, en tied\u00e4 selvi\u00e4nk\u00f6. Meni muutama kuukausi ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. <\/p>\n
Lueskeltuani vuosia my\u00f6hemmin h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4kirjojaan, niist\u00e4 tuli esiin selke\u00e4sti vahva ep\u00e4luottamus sosiaalitoimeen, psykiatriseen sairaanhoitoon ja apuihin. H\u00e4nt\u00e4 ei otettu tosissaan, vaikka h\u00e4n pyysi apua. H\u00e4nt\u00e4 pompoteltiin ik\u00e4\u00e4nkuin ranskalaisin viivoin olevaa suunnitelmaa paperilla. Minulla on itsell\u00e4ni aivan sama fiilis. Kun selk\u00e4\u00e4ni hoidettiin keskussairaalassa, vain fysioterapeutti tuntui kuuntelevan minua. H\u00e4nkin oli itselleni entuudestaan tuttu ihminen muissa asioissa. Enemm\u00e4n kuin selk\u00e4ni kipu, mielt\u00e4ni painoi tytt\u00e4reni menetys, jota ei siis ole viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti mitenk\u00e4\u00e4n kanssani terapoitu. Olen henkisesti aivan loppu ja kerroin sen silloiselle hoitavalle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille. Vastaus avunpyynt\u00f6\u00f6ni saada lev\u00e4t\u00e4 oli, ett\u00e4 kyll\u00e4 sin\u00e4 jaksat. Sain kuitenkin l\u00e4hetteen ADHD asioissa tutkimuksiin ja sit\u00e4 kautta piti suruakin alkaa hoitaa. J\u00e4lleen tuli eteen se, ett\u00e4 keskittymisongelmat olivat t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin pyyt\u00e4m\u00e4ni apu suruun.<\/p>\n
Onneksi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on yst\u00e4vi\u00e4. Vaikka he eiv\u00e4t ole ‘alan ammattilaisia’, he ovat mukana ainakin kuunnellen. Olen n\u00e4iden vuosien varrella jutellut ja kirjoitellut l\u00e4himpien yst\u00e4vieni kanssa paljon. Vierell\u00e4 on kulkenut my\u00f6s muita saman asian kokeneita ja heit\u00e4, jotka ovat muuten olleet l\u00e4sn\u00e4. Sitten on tietysti my\u00f6s niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t vaan osaa asettua kuuntelemaan. He kiusaantuvat asiasta. Ymm\u00e4rr\u00e4n heit\u00e4. On vaikeaa asettua toisen ahdistukseen, kun asiaa ei ole ikin\u00e4 itse joutunut miettim\u00e4\u00e4n. Sitten on viel\u00e4 se joukko ihmisi\u00e4, jotka syyst\u00e4 tai toisesta, ovat ensin l\u00e4sn\u00e4 ja sitten katoavat. Heid\u00e4n k\u00e4yt\u00f6s on minulle arvoitus ja herkk\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 sellainen k\u00e4yt\u00f6s luo pelkotiloja. Enk\u00f6 olekaan heille riitt\u00e4v\u00e4 minuna? <\/p>\n
Ihmisen matka eteenp\u00e4in painava reppu sel\u00e4ss\u00e4 on haaste. Vaikka rakastan fyysisi\u00e4 haasteita, painitaan henkisen repun kanssa aivan eri mittaluokissa. Viimeiset kuukaudet ovat olleet minulle todella vaikeita. Eteen on tullut asioita, joista on pit\u00e4nyt selvit\u00e4. T\u00f6iss\u00e4 on ollut kiire, lapsillani on ollut erilaisia haasteita arjessaan, \u00e4itini tila on ollut ailahtelevainen, koirat ovat sairastaneet paljon ja kaikki muut pikku jutut p\u00e4\u00e4lle. Olen ollut voimakkaasti uupunut ja se lis\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n jo surun taakkaa. My\u00f6s selk\u00e4 on ollut hankala ja pisteen\u00e4 i:iin p\u00e4\u00e4lle sairastin suht vakavan niveltulehduksen, josta j\u00e4i j\u00e4lkimaininkeja elimist\u00f6\u00f6ni. En ole jaksanut blogata, someen kirjoittelen voimakkaasti tunteiden varassa olevia p\u00e4ivityksi\u00e4, joista suurimman osan olen poistanut muutama minuutti julkaisun j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Katselen merelle. Aistin sen tuoksun, tunnen aaltojen p\u00e4rskeet ihollani. Syksy saa meren vaahtoamaan, sen pinnan nousut ja laskut n\u00e4kyv\u00e4t maisemassa. Ohjaan Marun tyveneen ja katselen joutsenperheen kellumista kiepill\u00e4, aamun sarastaessa horisontissa. Minun selviytymiskeinoni. Meri.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Luen joskus lehdist\u00e4 selviytymistarinoita. Sellaisia, joissa ihminen on kohdannut paljon vastoink\u00e4ymisi\u00e4. Jokaisella on omat taistelunsa. Niiss\u00e4 kaikissa on yksi yhteinen tekij\u00e4. Ihminen k\u00e4y kyllin syv\u00e4ll\u00e4, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 apua ja saa sis\u00e4lt\u00e4\u00e4n voimaa astua eteenp\u00e4in. Olen miettinyt noiden tarinoiden j\u00e4lkeen omaa kriisi\u00e4ni, johon ei tule loppua. Ei ole sit\u00e4 apua, vaikka liian syv\u00e4ll\u00e4 olen ollutkin ja olen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,79,6],"tags":[85,72,181,180],"class_list":["post-4831","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luonto","category-meri","category-pohdintoja","tag-selka","tag-suru","tag-terapia","tag-yhteiskunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4831","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4831"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4831\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4832,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4831\/revisions\/4832"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4831"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4831"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4831"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}