Kun henkinen paine alkaa hellitt\u00e4\u00e4, olo on kuin onnistuneen el\u00e4m\u00e4ntaparemontin j\u00e4lkeen (vaikken koskaan sellaista ole tehnytk\u00e4\u00e4n). Mieli on kevyt ja katselee arkea aivan toisenlailla. Tosin jatkuvasti ei voi olla loma, joten t\u00e4m\u00e4 fiilis pit\u00e4isi saada mukaani siirtyess\u00e4ni takaisin t\u00f6ihin. Niin, t\u00e4hdenn\u00e4n t\u00e4ss\u00e4, etten suinkaan ole rehkinyt t\u00f6iss\u00e4 stressin taakka harteillani. Ehei, ty\u00f6ss\u00e4 oleminen on mulle tietynlaista terapiaa. Syyst\u00e4, ett\u00e4 rakastan ty\u00f6t\u00e4ni. Ilmeisesti olen valinnut urani oikein, sill\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 juoksulla olisi mahdotonta, jos voisi pahoin t\u00f6iss\u00e4, jota kuitenkin on teht\u00e4v\u00e4 el\u00e4\u00e4kseen. Lottovoitosta en mainitse t\u00e4ss\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Henkinen pahaolo on rakentunut sis\u00e4\u00e4ni pitk\u00e4n aikaa sitten. On aikoja, kuten lomat, jolloin mieli sinkoilee iloisena mutta perusmusta m\u00f6ykky seuraa mukanani jatkuvasti. Tai niin kauan, kunnes se on avattu. Sen avaaminen on kivuliasta ja aikaaviev\u00e4\u00e4. Minulle on monet hyv\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t ja ammattilaisetkin sanoneet, ett\u00e4 selke\u00e4sti minulla alkaa helpottaa. Kohdallani se kuitenkin on juuri t\u00e4llaista loma-ajan tai hyvien uutisten tuomaa hetkellist\u00e4 helpotusta. <\/p>\n
Kun painin jatkuvassa suossa sen sijaan, ett\u00e4 k\u00e4velisin kepe\u00e4sti mets\u00e4tiell\u00e4, olen pohtinut, mitk\u00e4 kaikki tekij\u00e4t ovat painolastina sel\u00e4ss\u00e4ni. Hylly\u00e4v\u00e4ll\u00e4 suopohjalla k\u00e4velless\u00e4 ei kannattaisi pit\u00e4\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 kuormaa mukanaan. M\u00e4tt\u00e4ilt\u00e4 m\u00e4tt\u00e4ille hyppely on paljon helpompaa ilman painavaa reppua sel\u00e4ss\u00e4. Kiire on yksi painolasti. Minne sitten minulla on kiire? K\u00e4yt\u00e4n\u00f6ss\u00e4 talviaikana v\u00e4lill\u00e4 on kiire yhteysalukselle, kun t\u00f6iss\u00e4 menee y\u00f6 pitk\u00e4ksi. Talvi on vaikeaa aikaa meille saaristolaisille, jotka k\u00e4ymme t\u00f6iss\u00e4 mantereella. Olemme sidottuja yhteysaluksen aikatauluihin. Ja kun niit\u00e4 vuoroja on tasan kaksi, ei parane my\u00f6h\u00e4sty\u00e4 kummastakaan tai j\u00e4\u00e4 rannalle ruikuttamaan, joko mantereen tai saariston puolelle.<\/p>\n
T\u00f6iss\u00e4 stressi\u00e4 aiheuttavat jatkuvat muutokset. Olemme todellisella matalapalkka-alalla. Ja kun siit\u00e4 olemattomasta palkasta koetetaan nipist\u00e4\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tai vastavuoroisesti annetaan lis\u00e4\u00e4 t\u00f6it\u00e4 palkan pysyess\u00e4 samana, musta m\u00f6ykky tiivistyy sielun sopukoissa. Tunnen olevani t\u00e4ysin arvoton ty\u00f6ntekij\u00e4, jolle ei edes kuulu palkka, jolla tulisi toimeen. Ty\u00f6nantajamme ei arvosta meit\u00e4 p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n ajatuksen kanssa kun painaa y\u00f6n pitkin\u00e4 tunteina duunia, ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 korventaa. Ty\u00f6maalla on jatkuva pula tekij\u00f6ist\u00e4. Vaikka ty\u00f6 on minulle terapiaa, en usko, ett\u00e4 terapeutin pit\u00e4\u00e4 olla sellainen, joka jatkuvasti on piilossa ja sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 etsim\u00e4ll\u00e4 etsi\u00e4.<\/p>\n
Kolmas tekij\u00e4 repussani on hyvin henkil\u00f6kohtainen. Minulla on jatkuva ik\u00e4v\u00e4. N\u00e4en lapsiani todella harvoin. Kaksi heist\u00e4 on jo t\u00e4ysi-ik\u00e4isi\u00e4 ja kolmaskin aivan siin\u00e4 nurkilla. Pojilla on omat menonsa ja \u00e4iti asuu saaressa. Yhdistelm\u00e4 on vaikea. Onneksi nuorimmaisin k\u00e4y luonani suht s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. V\u00e4lill\u00e4 tunnen olevani teini, kun viestit sinkoilevat pojilleni p\u00e4ivitt\u00e4in. Mit\u00e4h\u00e4n tuo viisikymppinen naputtelee k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4 jatkuvasti? Tietysti naputtelen, se on minulle sit\u00e4 puhetta, mit\u00e4 tavallinen perheen\u00e4iti puhuu lapsilleen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n heit\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in. <\/p>\n
Kun henkinen paine hellitt\u00e4\u00e4, osa n\u00e4ist\u00e4, ja mainitsematta j\u00e4\u00e4neist\u00e4, painolasteita on poissa. Niinkuin nyt lomalla ei tarvitse stressata, ehtiik\u00f6 siihen ainoaan aamuvuoroon alukselle, jotta p\u00e4\u00e4see kotiin t\u00f6iden j\u00e4lkeen. Olen kuullut sanottavan, ettei pid\u00e4 stressata asioista, joille itse en voi mit\u00e4\u00e4n. No, ei se ihan niin ole. En pysty p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuinka monta vuoroa kotisaareeni ajaa p\u00e4ivitt\u00e4in mutta silti on painetta ehti\u00e4 siihen ainoaan aamuvuoroon. Eip\u00e4 sit\u00e4 voi vaan ajatella, ett\u00e4 joo jos en ehdi niin en ehdi. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 saarenp\u00e4\u00e4ss\u00e4h\u00e4n olisi edess\u00e4 katastrofi, jos koirat j\u00e4isiv\u00e4t t\u00e4nne vuorokausiksi kesken\u00e4\u00e4n. On siis pidett\u00e4v\u00e4 tietty\u00e4 j\u00e4nnitystilaa yll\u00e4, jotta kroppa osaa pit\u00e4\u00e4 kiirett\u00e4 ehti\u00e4ksemme alukseen aamulla.<\/p>\n
Miten sitten pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4 rauhallisempi, kevyempi reppu sel\u00e4ss\u00e4ni, palatessani takaisin arkeen? Olen pitk\u00e4\u00e4n pohtinut t\u00e4t\u00e4 ongelmaa. Koska juurisyyt ovat liki yhdeks\u00e4n vuoden takaisessa tapahtumassa, jota ei ole avattu, on vaikea ajatella, ett\u00e4 viheltelisin huolettomana t\u00e4m\u00e4n parhaillaan olevan loman p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. Jokainen hiemankaan pidempi loma tai sairasloma, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksen siit\u00e4, voisinko itse helpottaa olotilaani jotenkin. Mieless\u00e4 on ollut yksi vaihtoehto, josta viime blogissakin mainitsin. J\u00e4\u00e4d\u00e4 pois rakkaasta ty\u00f6st\u00e4 joksikin aikaa. Ja tuo joksikin aika olisi aika, jolloin saisin ammatti-ihmisten kanssa avattua yhdeks\u00e4n vuoden takaisen trauman. Olen hakenut apua l\u00e4\u00e4k\u00e4reilt\u00e4 mutta t\u00e4h\u00e4n asti olen saanut apua selk\u00e4ongelmaani, ADHD asiaan, olen saanut fyssarin aikoja, minut on leikattu ja paljon muuta FYYSIST\u00c4 apua. Joka kerta olen ottanut puheeksi traumani, surun, joka vaikuttaa joka p\u00e4iv\u00e4 jaksamiseeni, ajatteluuni ja siihen, ett\u00e4 vaikka taivas olisi selke\u00e4 ja aurinko porottaisi silmi\u00e4 h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4sti, minulle taivas on tummia ukkospilvi\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Vaikka salama ei iskisi l\u00e4hipuuhun, sataa kuitenkin kaatamalla.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4 on kimppu vaihtoehtoja. Se, mik\u00e4 sopii yhdelle, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sovi toiselle. Tunnen sis\u00e4ll\u00e4ni olevan suorittajan. Ikuisen liikkujan, joka on tunnollinen kaikessa, mihin ryhtyy. Jaksan olla yst\u00e4v\u00e4llinen, auttaa muita. Jaksan olla \u00e4iti. Huolehtia lasteni tarpeista. Jaksan olla el\u00e4imilleni hoitaja, tuki ja turva. Jaksanpa viel\u00e4 olla vaimokin, maailman ihanimmalle miehelle. Miehelle, joka kaikkein l\u00e4heisimp\u00e4n\u00e4 ihmisen\u00e4 n\u00e4kee taisteluni, vaistoaa sen tuskan ja levottomuuden, joka sis\u00e4ll\u00e4ni velloo. Ihminen ei kuitenkaan voi olla mit\u00e4\u00e4n noista ilman tuskan kuluttamaa olemusta, kun syd\u00e4n ja mieli ovat mustat. Ovet eiv\u00e4t avaudu, etenk\u00e4\u00e4n omalle itselleni. Voisiko minustakin joskus tulla ihminen, joka n\u00e4kee sen auringonpaisteen? Ihminen, joka tarvitsee aurinkolasit silmilleen, ettei h\u00e4ik\u00e4isty. Mie niin haluaisin tulla kuntoon, henkisesti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun henkinen paine alkaa hellitt\u00e4\u00e4, olo on kuin onnistuneen el\u00e4m\u00e4ntaparemontin j\u00e4lkeen (vaikken koskaan sellaista ole tehnytk\u00e4\u00e4n). Mieli on kevyt ja katselee arkea aivan toisenlailla. Tosin jatkuvasti ei voi olla loma, joten t\u00e4m\u00e4 fiilis pit\u00e4isi saada mukaani siirtyess\u00e4ni takaisin t\u00f6ihin. Niin, t\u00e4hdenn\u00e4n t\u00e4ss\u00e4, etten suinkaan ole rehkinyt t\u00f6iss\u00e4 stressin taakka harteillani. Ehei, ty\u00f6ss\u00e4 oleminen on mulle […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,10,9],"tags":[145,21,105,85,72],"class_list":["post-4927","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","category-terveys","category-tyo","tag-loma","tag-matkanteko","tag-perhe","tag-selka","tag-suru"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4927","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=4927"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4927\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4930,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/4927\/revisions\/4930"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=4927"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=4927"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=4927"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}