{"id":513,"date":"2018-11-01T18:51:05","date_gmt":"2018-11-01T16:51:05","guid":{"rendered":"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=513"},"modified":"2018-11-01T18:51:31","modified_gmt":"2018-11-01T16:51:31","slug":"projekteja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/?p=513","title":{"rendered":"Projekteja"},"content":{"rendered":"<p>Historiani on t\u00e4ynn\u00e4 projekteja, suunniteltuja ja suunnittelemattomia. Suurin osa suunnitelluista liittyy juoksemiseen. Ja suunnittelemattomista leikkauksiin. Sitten on ollut lukuisia projekteja koirien kanssa, opiskeluprojekteja ja kaiken n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 muita pikku askareita. Pid\u00e4n projekteista. Sytyn asioihin, kun edess\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4n suuri haaste. Kuitenkin suurin haaste lopulta olen min\u00e4 itse, sill\u00e4 ADHD:ni\u00a0pist\u00e4\u00e4 kampoihin tiiviisti projektien loppuunviemisen. Etenkin intensiiviseen uuden opiskeluun liittyv\u00e4t projektit ovat kaikkein eniten j\u00e4\u00e4neet kesken ja toteutumatta. Ei ole palikoita k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteen eik\u00e4 palikoita keskittymiseen. Urheilun suhteen projektit ovat l\u00e4hes kaikki viety loppuun ja saavutettu tavoite.<\/p>\n<p>Juoksuun liittyv\u00e4t projektit ovat pitki\u00e4 haasteita. Aikataulullisesti puhutaan kuukausista. Maraton on raaka laji, oikeasti. Vaikka edet\u00e4\u00e4n juosten vauhdilla eteenp\u00e4in, maratonille treenaaminen\u00a0vaatii k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. K\u00e4rsiv\u00e4llisyys taas on minulle kirosana. Tai oikeastaan se on tuntematon suurre. Mutta 40 juoksuvuoteen mahtuu monta maratonille valmistautumista ja n\u00e4in ollen niist\u00e4 on tullut minulle rutiinia. Rutiini puolestaan on ADHD ihmisen yst\u00e4v\u00e4 ja tukiv\u00e4line. Ja en tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niin haastavaa kuin itsens\u00e4 voittaminen. Mit\u00e4 mielenkiintoisempaa tekeminen on, sit\u00e4 intensiivisemmin siihen pureudun. T\u00e4m\u00e4 siis onnistuu minultakin. Se, mik\u00e4 taas ei onnistu, on lukeminen ja keskittyminen pitkiin lauseisiin. Niiden ymm\u00e4rt\u00e4minen se vasta ongelmallista onkin.<\/p>\n<p>Olen el\u00e4nyt kymmeni\u00e4 vuosia ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, miksi olen levoton, miksi nukun v\u00e4h\u00e4n ja miksen saa mit\u00e4\u00e4n viety\u00e4 loppuun. Siis sellaista, joka vaatii keskittymist\u00e4 eik\u00e4 ole kyllin mielenkiintoista. Opiskellessani kirjoittamista opettajani ehdotti\u00a0minulle, ett\u00e4 tutkituttaisin itseni ADHD:n varalta. Kirjoittamista harrastavan ihmisen kun pit\u00e4isi kyet\u00e4 lukemaan kirjoja. Ja tuolla kurssilla minun oli \u00e4\u00e4neen my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 itselleni, etten kykene siihen.\u00a0Lapsena ja nuorena koulussa ollessa opin kuuntelemalla. Kokeisiin lukeminen kirjoista ei koskaan sujunut ja muistan hyvin tekniikkani, mill\u00e4 p\u00e4rj\u00e4sin koulussa.\u00a0Tein paljon muistiinpanoja vihkoon tunneilla. Kokeisiin\u00a0lukiessa oikeastaan en lukenut vaan kirjoitin uudelleen\u00a0kaikki tuntimuistiinpanoni vihkoista. Toinen viel\u00e4 tehokkaampi keino\u00a0oli lupa piirt\u00e4\u00e4 oppitunneilla. Kun sain tehd\u00e4 k\u00e4sill\u00e4ni jotain, pystyin omaksumaan huikeat m\u00e4\u00e4r\u00e4t tietoa. Kun nuorimmalla pojallani todettiin ADHD:n oireita, pyysin koulusta luvan h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n voisi kuunnella musiikkia itsen\u00e4isen ty\u00f6skentelyn aikana. T\u00e4m\u00e4 lupa heltisi ja pojan tulokset paranivat.<\/p>\n<p>ADHD on el\u00e4m\u00e4nmittainen projekti. T\u00e4m\u00e4 projekti itseasiassa on jatkuvaa oppimista ja oivaltamista siit\u00e4, miten selvit\u00e4 arjesta. Miten muistaa asioita, miten tulee toimeen ihmisten kanssa kimmastumatta, miten keskittymiseen voi etsi\u00e4 erilaisia keinoja ja tietysti se, miten hyv\u00e4ksy\u00e4 itsens\u00e4 erilaisena mutta persoonallisena ihmisen\u00e4 muiden joukossa.<\/p>\n<p>Koska p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni on jatkuvasti seitsem\u00e4n kanavaa auki yht\u00e4 aikaa, koen, etten tarvitse erikseen mink\u00e4\u00e4nlaista omaa aikaa. Sit\u00e4 kun on k\u00e4ynniss\u00e4 24\/7. Jos viel\u00e4 repisin itselleni aikaa jostain ja nimenomaa siten, mit\u00e4 oma aika todellisuudessa on, pimahtaisin. En koe omaa aikaa ajaksi, jolloin tehd\u00e4\u00e4n jotain yksikseen vaan oma aika on nimenomaa aikaa ajatella itse\u00e4\u00e4n. Senh\u00e4n voi tehd\u00e4\u00a0vaikka ruuhkabussissa tai kokatessa perheelle ruokaa.\u00a0Mutta oma p\u00e4\u00e4nsis\u00e4inen ajatusmyrsky antaa minulle mahdollisuuden luoda jatkuvasti jotain uutta. Myrskyn lenn\u00e4tt\u00e4m\u00e4t pisarat ovat lauseita ja niit\u00e4 satelee tuhansia ja taas tuhansia koko hereill\u00e4oloaikani ajatteluelimist\u00e4ni suun kautta muiden kuultavaksi. Ei ole ensimm\u00e4inen eik\u00e4 viimeinen kerta, kun kuulijani ovat ep\u00e4tietoisia siit\u00e4, mit\u00e4 selit\u00e4n ja mist\u00e4 aiheesta. Jopa l\u00e4heiseni putoavat muutamassa minuutissa k\u00e4rryilt\u00e4, kun aloitan keskustelun. Ainut joka pysyy matkassa kokoajan on ADHD poikani.<\/p>\n<p>Tuhannet ajatusaallot keksiv\u00e4t jatkuvasti uusia projekteja. En todellakaan tartu niist\u00e4 jokaiseen. Mutta sellaiset aallot, jotka kerta toisensa j\u00e4lkeen rantautuvat l\u00e4helleni, ker\u00e4\u00e4n talteen. Py\u00f6rittelen ajatuksia p\u00e4ivi\u00e4, jopa viikkoja. Yhteen sellaiseen tartuin tiukemmin kiinni muutamia viikkoja sitten. Pohdin sit\u00e4, mit\u00e4 me sy\u00f6mme ja etenkin miksi. Onko meiss\u00e4 miest\u00e4 ja naista kuunnella itse\u00e4mme vai pist\u00e4mmek\u00f6 suuhumme sit\u00e4, mit\u00e4 joku muu taho suosittelee? Vai kenties annammeko mielitekojen sumentaa kehon omat tarpeet? Miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olisi kuunnella omia tarpeita. Etenkin sy\u00f6misen ja liikkumisen suhteen. Itse sorrun ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iseen sy\u00f6miseen talvella. Olen kuitenkin kokenut sen positiiviseksi tavaksi. Jos painoni olisi\u00a0l\u00e4pi vuoden\u00a0sit\u00e4, mit\u00e4 se on kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, kes\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4, palelisin talvella, koska olen laihassa kunnossa kolme nelj\u00e4sosaa vuodesta. Koen, ett\u00e4 kuuntelen primitiivisi\u00e4 tarpeitani ja kasvatan kehoni rasvakerrosta alitajuntaisesti loppusyksyst\u00e4. Vaikka vaatteiden ahtaminen p\u00e4\u00e4lle on v\u00e4lill\u00e4 tuskallista syd\u00e4ntalvella, t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on\u00a0kuitenkin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 pysyminen. T\u00e4st\u00e4 projektista jatkan lis\u00e4\u00e4, kunhan ker\u00e4ilen faktaa ensin pahoista tavoistani.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Historiani on t\u00e4ynn\u00e4 projekteja, suunniteltuja ja suunnittelemattomia. Suurin osa suunnitelluista liittyy juoksemiseen. Ja suunnittelemattomista leikkauksiin. Sitten on ollut lukuisia projekteja koirien kanssa, opiskeluprojekteja ja kaiken n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 muita pikku askareita. Pid\u00e4n projekteista. Sytyn asioihin, kun edess\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4n suuri haaste. Kuitenkin suurin haaste lopulta olen min\u00e4 itse, sill\u00e4 ADHD:ni\u00a0pist\u00e4\u00e4 kampoihin tiiviisti projektien loppuunviemisen. Etenkin intensiiviseen uuden [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7,6,10],"tags":[26,27,28],"class_list":["post-513","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-juokseminen","category-pohdintoja","category-terveys","tag-adhd","tag-juokseminen","tag-projektit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/513","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=513"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/513\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":564,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/513\/revisions\/564"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=513"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=513"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=513"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}