Lapsesta asti tuntemani ihminen siirtyi Taivaskotiin pari viikkoa sitten. H\u00e4nen kuolemansa her\u00e4tti monenlaisia tunteita. Juttelin h\u00e4nen kanssaan jouluviikolla, hieman ennen kun h\u00e4n joutui sairaalaan. Vaikka h\u00e4n oli jo hyvin i\u00e4k\u00e4s, ei tullut mieleenik\u00e4\u00e4n, etten tuon keskustelun j\u00e4lkeen h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4kisi.<\/p>\n
Viime y\u00f6n\u00e4 mietin h\u00e4nt\u00e4 ja muistoja. Kuinka pitk\u00e4\u00e4n h\u00e4n olikaan ollut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, vaikka v\u00e4liss\u00e4 oli jopa vuosikymmeni\u00e4, etten h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4hnyt. Mietin my\u00f6s yleisesti muistojen tallentamista. Mieheni selaili edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 netist\u00e4 puutarhablogia, jossa kerrottiin er\u00e4\u00e4n puutarhurin muistiosta 15 vuoden ajan. Se sis\u00e4lsi h\u00e4nen puutarhansa muokkaamista ja hoitoa. Aikaa tuosta muistion kirjoittamisesta taisi olla 100 vuotta. Yh\u00e4 siis luettavissa nykyp\u00e4iv\u00e4n puutarhureille ja muille asiasta kiinnostuneille.<\/p>\n
Sitten ajatukseni rynt\u00e4siv\u00e4t syvemmin tallentamiseen ja nuorisoon. Me nykyajassa el\u00e4v\u00e4t saamme olla kiitollisia siit\u00e4, ett\u00e4 esivanhempamme ovat olleet luovia. Heill\u00e4 oli vain kyn\u00e4 ja paperia, ja luova ajattelu, kirjatessaan j\u00e4lkipolville muistoja. Ja kuinka t\u00e4rkeit\u00e4 nuo muistot ovatkaan sek\u00e4 yksil\u00f6tasolla ett\u00e4 koko kansakunnalle. Nykyajassa ihminen r\u00e4psii kuvia ja tallentaa niit\u00e4 koneelle. Osaisimmekokaan en\u00e4\u00e4 vain kirjoittamalla kuvailla vaikkapa lumista mets\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Nuorista, ja miksei meist\u00e4 vanhemmistakin, tuli mieleen juuri tuo osaamattomuus tai uskalluksen puute olla luova. Ja toisaalta my\u00f6s uskallus pist\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 koville. Puhutaan nettisukupolvesta, heist\u00e4, jotka viihtyv\u00e4t ruudun edess\u00e4 yht\u00e4 paljon kuin minun sukupolvi lapsena ulkona leikkien. Jos istuu p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t koneella, t\u00f6it\u00e4 tehden tai pelaten, ranka on kovilla, lihakset toimettomina, aineenvaihdunta nollilla ja verenkiertoelimist\u00f6 on ilman potkua. Syd\u00e4n tarvitsee t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
Syd\u00e4men saa ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n liikkumalla. Olemalla aktiivinen. Syd\u00e4men sopukat henkisell\u00e4 tasolla tarvitsevat my\u00f6s tunteita. Oikeasti tuo tarvitsija lienee aivot mutta kuvainnollisesti (luovasti ajatellen) tunteet kulkevat syd\u00e4men ovista sis\u00e4\u00e4n ja ulos. N\u00e4it\u00e4 ovia me sitten avaamme ja suljemme, el\u00e4m\u00e4ntilanteen mukaan. Edesmennyt tuttavani sulki viimeisen oven syd\u00e4mest\u00e4\u00e4n loppiaisena. H\u00e4n pyysi p\u00e4\u00e4st\u00e4 sairaalasta kotiin kuolemaan. H\u00e4nen toiveensa toteutui. Tuon viikon, mink\u00e4 h\u00e4n viel\u00e4 maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli, h\u00e4n pakkasi kaikki muistonsa, tunteensa ja koko pitk\u00e4n eletyn el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 salaiseen kammioon. Hyv\u00e4\u00e4 taivasmatkaa h\u00e4nelle <3\n\n<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lapsesta asti tuntemani ihminen siirtyi Taivaskotiin pari viikkoa sitten. H\u00e4nen kuolemansa her\u00e4tti monenlaisia tunteita. Juttelin h\u00e4nen kanssaan jouluviikolla, hieman ennen kun h\u00e4n joutui sairaalaan. Vaikka h\u00e4n oli jo hyvin i\u00e4k\u00e4s, ei tullut mieleenik\u00e4\u00e4n, etten tuon keskustelun j\u00e4lkeen h\u00e4nt\u00e4 en\u00e4\u00e4 n\u00e4kisi. Viime y\u00f6n\u00e4 mietin h\u00e4nt\u00e4 ja muistoja. Kuinka pitk\u00e4\u00e4n h\u00e4n olikaan ollut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, vaikka v\u00e4liss\u00e4 oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[192,191,193],"class_list":["post-5311","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-kuolema","tag-luovuus","tag-sydan"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5311","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5311"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5311\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5312,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5311\/revisions\/5312"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5311"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5311"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5311"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}