![\"\"](\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/12\/Morkin-pennut-30.10.2009-017-scaled.jpg\")
<\/a>Lumi vastasyntyneen\u00e4 emonsa M\u00f6rkin kainalossa (tuo lumivalkoinen pentu)<\/p><\/div>\n
Kanssaihmisten henkinen mukanaolo tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4. Hiljaista puhetta, halauksia ja koiran el\u00e4m\u00e4n ja matkanp\u00e4\u00e4n kertaamista. Se on sit\u00e4 terapiaa, joka auttaa eteenp\u00e4in. Lumin, t\u00e4m\u00e4n viimeksi l\u00e4hteneen kohdalla, koin my\u00f6s kunnioitusta suruani kohtaan. Kaikille ihmisille koiran menetys ei tietenk\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisesti tunnu isolta asialta. Ymm\u00e4rr\u00e4n sen tietenkin. Koirallisten keskuudessa toisen koirallisen menetys koetaan erilailla, vahvasti ja ymm\u00e4rt\u00e4en sit\u00e4 tunnetilaa, joka menetyksest\u00e4 syntyy. Silti, jokaiselle menetys ja sen l\u00e4pik\u00e4yminen on henkil\u00f6kohtainen taival.<\/p>\n
Itselleni koirayst\u00e4v\u00e4n kuolema muistuttaa minua aina omasta suuresta menetyksest\u00e4ni. Tytt\u00e4reni kuolemasta on jo yli 11 vuotta mutta joka kerta, kun olen koirani vierell\u00e4 sen henk\u00e4istess\u00e4 viimeist\u00e4 kertaa, nousee mieleen lapseni, jonka l\u00e4hell\u00e4 en pystynyt olemaan h\u00e4nen kuollessa. Kun mietin koirani el\u00e4m\u00e4\u00e4 tuossa tilanteessa, mietin my\u00f6s tytt\u00e4reni el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kuolemaa. Koiran menetys korostuu tuhatkertaisesti, sill\u00e4 tunteet vieriv\u00e4t tytt\u00e4reni menetykseen. Se tunne, ett\u00e4 toinen on olemassa, ja sitten h\u00e4nt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole, kantautuu samalla tavalla my\u00f6s koiran menetykseen. Katselen nytkin Lumin tarhalle, siell\u00e4 on vain h\u00e4nen veljens\u00e4, ei Lumia.<\/p>\n
Surun polku on aina henkil\u00f6kohtainen matka. Suru on minulle rakkautta menetetty\u00e4 l\u00e4heist\u00e4\/koiraa kohtaan. Kun tunnen surua, tunnen rakkautta, joka puskee sisimm\u00e4st\u00e4ni ulos, hakien kohdettaan, joka ei en\u00e4\u00e4 ole l\u00e4hell\u00e4ni. Rakkaus on siit\u00e4 kummalllinen juttu, ett\u00e4 jos sit\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se antamaan, se pakkautuu syd\u00e4men kammioihin. Se tuntuu painavalta. Ihminen itkee, suree, kaipaa ja ik\u00e4v\u00f6i. Rakkautta on niin paljon, erilaista. Puolisoiden v\u00e4list\u00e4, \u00e4idin\/is\u00e4n rakkautta, yst\u00e4vien keskin\u00e4ist\u00e4 rakkautta, rakkautta el\u00e4imiin, paikkaan (minulle Kuutsalo) jne. Kun ihminen tai vaikkapa koira syntyy, h\u00e4neen on pakattu rakkauspakkaus. Ymp\u00e4rill\u00e4 olevat ihmiset\/koirat voimistavat yksil\u00f6n rakkaudentunnetta. Voimistavat ja opettavat pient\u00e4 ihmist\u00e4\/koiranpentua k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n tuota valtavaa voimatunnetta, rakkautta. El\u00e4m\u00e4n aikana se sitten levi\u00e4\u00e4, jakaantuu ja yksil\u00f6 antaa sit\u00e4 l\u00e4heisilleen. Rakkaudessa ei ole koskaan mit\u00e4\u00e4n pahaa.<\/p>\n
Kun odottelin yhteysaluksessa kotimatkalle l\u00e4ht\u00f6\u00e4 (Lumi pulkassa v\u00e4llyjen alla aluksen kannella, mie tytt\u00f6jen kanssa matkustamossa), merelt\u00e4 kulkeutui navakan it\u00e4tuulen mukana henk\u00e4ys inhimillisyytt\u00e4, vahvaa mukanaoloa surussani ja tsemppausta, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta yksin\u00e4ist\u00e4 y\u00f6t\u00e4 vasten. Kiitollisena otin tuon yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tuulenvireen tuoman hetken taskuuni ja mietin, kuinka vahvaksi toisen vilpit\u00f6n v\u00e4litt\u00e4minen voi surevan saada. Kiitos merelliselle tuulelle \ud83d\ude42<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Toinen vanhoista huskypojista l\u00e4hti viimeiselle matkalle 29.12.2023. Loppukes\u00e4st\u00e4 sen veli l\u00e4hti samalle matkalle. Ulkotarhoissa alkaa olla v\u00e4lj\u00e4\u00e4, en\u00e4\u00e4 nelj\u00e4 husky\u00e4 asustaa siell\u00e4. Suuren koiralauman v\u00e4hetess\u00e4 olen pikkuhiljaa totuttautumassa normaalimpaan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n koiria. Onhan noita viel\u00e4 seitsem\u00e4n mutta rivit harvenevat v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 l\u00e4hikuukausien aikana. Menetys sattuu aina kovasti mutta vanhan koiran kohdalla sit\u00e4 ajattelee mieluummin niin, ett\u00e4 takana […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,79],"tags":[171,54,72],"class_list":["post-5712","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-huskyt","category-meri","tag-menetys","tag-rakkaus","tag-suru"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5712","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5712"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5712\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5718,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5712\/revisions\/5718"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5712"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5712"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5712"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}