Miten yksin ihminen lopulta onkaan silloin, kun isot asiat py\u00f6riv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Olen koettanut avata keskusteluja mutta lopulta en ole l\u00f6yt\u00e4nyt linjoille ket\u00e4\u00e4n, joka jaksaisi kuunnella. Olen koko el\u00e4m\u00e4ni ajan inhonnut kiirett\u00e4. On sit\u00e4 minullakin ollut mutta olen hallinnut sit\u00e4 niin, etten ahtaa kalenteria t\u00e4yteen. Kun muutin kokonaan saaristolaiseksi, kiire katosi kokonaan. <\/p>\n
Nyt kun olen sairaslomalla ja se vaan jatkuu ja jatkuu, arkeeni ei kuulu tietenk\u00e4\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yminen ja siell\u00e4 oleminen. Yksi iso osa normaalista arjestani on pois. Ja mik\u00e4 ik\u00e4vint\u00e4, en edes tied\u00e4, milloin sinne palaan. Kaikki aikataulut ovat viel\u00e4 auki. Nykyinen arki koostuu aamuy\u00f6n liikuntahetkist\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 ja aamun valjettua koirien kanssa lenkkeilyst\u00e4. Lenkkien v\u00e4lill\u00e4 sy\u00f6n, kannan puita sis\u00e4\u00e4n pieniss\u00e4 eriss\u00e4, l\u00e4mmit\u00e4n tupaa ja katson hiihdon mm-kisoja. Sudokuja on tullut tehty\u00e4 paljon. \u2018Y\u00f6unille\u2019 sitten viimeist\u00e4\u00e4n klo21, usein jo 19. Yl\u00f6s nousen yleens\u00e4 puoleny\u00f6n – yhden aikoihin y\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n
Kun leikkauksia on takana jo 32 ja seuraavaa siis odottelen, arjessa on ollut jo vuosikymmeni\u00e4 kokoajan joku ep\u00e4varmuustekij\u00e4. Kroppa vanhenee ja leikkauksista toipuu joka kerta hitaammin. Totesin itselleni sellaisenkin faktan, ett\u00e4 kaksi nuorinta poikaani ovat koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan el\u00e4neet arjessa, jossa \u00e4iti on leikattu ja toipilas. Ihmettelen itse, millaisen \u00e4idin mallin olen pojilleni antanut. Heill\u00e4 ei ole kuvaa \u00e4idist\u00e4, joka olisi fyysisesti kunnossa koskaan.<\/p>\n
Sairaalaymp\u00e4rist\u00f6 on tuttu. Ortopedit ovat tuttuja. Heill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole aikaa kuunnella ihmist\u00e4 kokonaisuutena. Heill\u00e4 on aikaa potilaalle 20-30 minuuttia + leikkaus. Kuinka moneen arkiseen asiaan yksi leikkaus vaikuttaa? Enk\u00e4 ajattele pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisen toimintakyvyn poikkeamaa vaan my\u00f6s ihmisen henkist\u00e4 tilaa ja jaksamista. Niit\u00e4 ajatuksia, jotka nousevat p\u00e4\u00e4h\u00e4n sairaslomalla olemisesta, talouden pitoon liittyvist\u00e4 haasteista, ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 erkanemisesta, harrastusten jatkuvasta siirtymisest\u00e4 hamaan tulevaisuuteen. Aika ei pys\u00e4hdy leikkausta odottaessa. Itse vanhenee, koirat vanhenee ja mahdollisuudet unelmiin pienenee kokoajan. <\/p>\n
Jokaisella ihmisell\u00e4 on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n omat haasteensa. Olen itse vertaistukea vailla. Kuukausia kest\u00e4v\u00e4 kipu on minulle tuttua mutta n\u00e4m\u00e4 ajatukset ty\u00f6h\u00f6npalaamisen mahdollisuuksista ja aikatauluista ovat kuin utuinen unelma. Arjen tavalliset hommat, joita en pystyk\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n. Niihin t\u00f6rm\u00e4\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in. Koirat, joilla olisi potentiaalia vaikka mihin mutta minusta ei ole niiden kanssa tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Pystyin vain k\u00e4ym\u00e4\u00e4n niiden kanssa lenkill\u00e4. Kaikki kev\u00e4isin somesta pursuavat kurssit ja koulutustapahtumat repiv\u00e4t syd\u00e4nt\u00e4ni. Joudun j\u00e4lleen lykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki koiraharrastukset jonnekin tulevaisuuteen.<\/p>\n
Peit\u00e4n yksin\u00e4iset ajatukseni postaamalla kuvia someen. Niit\u00e4 katsellessa kukaan ei tied\u00e4, mit\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni oikeasti liikkuu. En halua kuormittaa muita asioilla, johon ei pysty vaikuttamaan. Poljen kuntopy\u00f6r\u00e4\u00e4 kovin sykelukemin. Keskityn ratkomaan sudokuja jopa tuntitolkulla p\u00e4ivitt\u00e4in. Puren hammasta ja itken, kun olkap\u00e4\u00e4n kipu riehuu niiss\u00e4 lukemissa, ett\u00e4 hikikarpalot tanssivat otsallani. En vaihtaisi arkeani kenenk\u00e4\u00e4n kanssa, sill\u00e4 en halua, ett\u00e4 kukaan joutuu kokemaan t\u00e4llaista jatkuvaa ep\u00e4varmuutta huomisesta ja t\u00e4t\u00e4 tuskastuttavan pit\u00e4\u00e4 odottelua. Kun ei saa mist\u00e4\u00e4n tietoa ja infoa, milloin jotain sellaista tapahtuu, ett\u00e4 voin kertoa edes itselleni, ett\u00e4 nyt on jokin p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, johon t\u00e4hd\u00e4t\u00e4.<\/p>\n
Ja niin. Oikeasti, \u00e4lk\u00e4\u00e4 sanoko, ett\u00e4 lep\u00e4\u00e4. Kun lepoasennossa oleminen saa olkap\u00e4\u00e4n kivut siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi. Kun olen paikoillani, tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n (edes niit\u00e4 sudokuja), kipu p\u00e4\u00e4see p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi ajatukseksi ja se on tuskaista se. Kokoajan kun teen jotain 20 tuntia ja illalla sitten otan kovat kipul\u00e4\u00e4kkeet, jotta p\u00e4\u00e4sen uneen, siirryn taas seuraavaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n aloittaen kaiken alusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Miten yksin ihminen lopulta onkaan silloin, kun isot asiat py\u00f6riv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Olen koettanut avata keskusteluja mutta lopulta en ole l\u00f6yt\u00e4nyt linjoille ket\u00e4\u00e4n, joka jaksaisi kuunnella. Olen koko el\u00e4m\u00e4ni ajan inhonnut kiirett\u00e4. On sit\u00e4 minullakin ollut mutta olen hallinnut sit\u00e4 niin, etten ahtaa kalenteria t\u00e4yteen. Kun muutin kokonaan saaristolaiseksi, kiire katosi kokonaan. Nyt kun olen sairaslomalla […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[111,117,38],"class_list":["post-5853","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-kipu","tag-leikkaus","tag-sairasloma"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5853","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5853"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5853\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5854,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5853\/revisions\/5854"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5853"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5853"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5853"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}