Pitk\u00e4\u00e4n on taas mennyt, ett\u00e4 oon kirjoitellut t\u00e4nne. Kaikenlaista on tapahtunut, ehk\u00e4 my\u00f6hemmin palaan niihin. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kuitenkin p\u00e4ivi\u00e4 ihastuttaa ja hieman my\u00f6s tekee olon v\u00e4syneeksi kahdeksanviikkoinen bordercollienpentu Neela.<\/p>\n
Neela on koiramaailmassani pitk\u00e4n odotuksen t\u00e4yttymys. Mulla on ollut 90- ja 2000-luvun ekalla kymmenyksell\u00e4 kaksi bordercolliemixi\u00e4, Sissi ja Ami, joiden kanssa tuli puuhailtua kaikenlaista. Heist\u00e4 nuoremman kanssa tuli my\u00f6s paimennettua lampaita, lehmi\u00e4 ja kalkkunoita. Heid\u00e4n molempien uskollisuus ja kiintymys j\u00e4tti minuun pysyv\u00e4n kaipuun bordercollieen. Ensimm\u00e4inen mixini oli puoliksi borderi ja puoliksi saksanpaimenkoira. Astutin Sissin sitten puhtaalla paimenlinjaisella bordercolliella. Pentuja syntyi kahdeksan, joista Ami j\u00e4i itselleni. Ami oli kuin ajatus. Pienikokoinen, sitke\u00e4 ja nopea. Kun aika j\u00e4tti heid\u00e4t, meni liki 15 vuotta, kunnes kohdalle osui pentue, josta Neela meille tuli. Nyt on pieni, vilkas, nopeaoppivainen ja kiltti bordercollietytt\u00f6 kasvamassa laumassamme.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 laumamme on kuusikoirainen. Kaksi 10-vuotiasta huskysisarusta asustaa en\u00e4\u00e4 ulkotarhoissa. Salama ja Usva. Niin monta luopumista on t\u00e4ss\u00e4 ollut viime vuodet, kun valjakkoni harveni yksi toisensa j\u00e4lkeen. Sis\u00e4koirina asustaa Laikku-husky 5v, Minni, sile\u00e4karvainen collie 4v, Biegga, my\u00f6s sile\u00e4karvainen collie reilu 1,5 vuotta sek\u00e4 Neela. Koirien kanssa tulee touhuttua p\u00e4ivitt\u00e4in ja tietysti lenkkej\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n ahkerasti. Biegga on k\u00e4ynyt noseworkin alkeis- ja jatkokurssin ja jatkaa edelleen hajumaailmassa. Minnin kanssa on suunnittelilla rallytokoa. Minnill\u00e4 vaan krooninen takasel\u00e4njumitus rajoittaa vahvasti harrastamista. H\u00e4n k\u00e4y s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti osteopatiassa, vesijuoksumatolla ja uimassa hallilla.<\/p>\n
Neelan kanssa katsellaan ajan kanssa, mik\u00e4 h\u00e4nelle olisi sopivin laji. Colliet ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ovat monipuolisia harrastuskoiria. Meille koirat ovat kuitenkin ensisijaisesti perheenj\u00e4seni\u00e4. Harrastaminen tulee siin\u00e4 mukavasti lis\u00e4n\u00e4 arjen touhuihin. Ja jos mahdollista, niin miksei kisoissakin voi k\u00e4yd\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 saaressa asuminen kyll\u00e4 rajoittaa melkoisesti s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 koiratreenej\u00e4 tiettyyn aikaan ja tietyss\u00e4 paikassa. Siksi suosinkin koirilleni lyhyit\u00e4 kursseja ja omatoimista puuhaa lajissa kuin lajissa. Sitoutuminen moneksi kuukaudeksi ei onnistu merikelien ja talvisin yhteysalusvuorojen v\u00e4h\u00e4isyyden takia. Lajeista kiinnostavimmat ovat pk-puolen j\u00e4lki (sopii sek\u00e4 Bieggalle ett\u00e4 Neelalle), paimennus (sopii kaikille collieille), koirajumpat (Minnille etenkin) ja hoopers (Minni on t\u00e4t\u00e4 harrastanutkin, sopii itseasiassa kaikille sis\u00e4koirillemme) sek\u00e4 agility (etenkin Neela, miksei Bieggakin). Ja nosework on my\u00f6s laji, josta kaikki varmasti tykk\u00e4\u00e4v\u00e4t (Biegga nyt etenkin).<\/p>\n
T\u00e4llaisia lomakuulumisia saaristosta, koiralauman keskelt\u00e4. Voisihan sit\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 aktivoitua t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Olen kyll\u00e4 tosi huono s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kirjoitelemaan kuulumisia. Yritet\u00e4\u00e4n!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pitk\u00e4\u00e4n on taas mennyt, ett\u00e4 oon kirjoitellut t\u00e4nne. Kaikenlaista on tapahtunut, ehk\u00e4 my\u00f6hemmin palaan niihin. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kuitenkin p\u00e4ivi\u00e4 ihastuttaa ja hieman my\u00f6s tekee olon v\u00e4syneeksi kahdeksanviikkoinen bordercollienpentu Neela. Neela on koiramaailmassani pitk\u00e4n odotuksen t\u00e4yttymys. Mulla on ollut 90- ja 2000-luvun ekalla kymmenyksell\u00e4 kaksi bordercolliemixi\u00e4, Sissi ja Ami, joiden kanssa tuli puuhailtua kaikenlaista. Heist\u00e4 nuoremman […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[175],"class_list":["post-5863","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-koirat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5863","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5863"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5863\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5864,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5863\/revisions\/5864"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5863"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5863"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5863"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}