V\u00e4lill\u00e4 tunnen olevani ilman sanoja, vaikka minulle on luontaista puhua ja kirjoittaa. T\u00e4m\u00e4n tilanteen koen ainakin silloin, kun edess\u00e4ni on nuori, jolle pit\u00e4isi sanoa jotain j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Koetan sukeltaa aikaan, jolloin olin itse nuori. En ollut NIIN kapinallinen kuin nuoret keskim\u00e4\u00e4rin mutta j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4\u00e4 olin, vailla kokemuksen antamaa vakautta. Olin hyvin kiltti ja viidyin kotona, koska n\u00e4in vanhempani toivoivat. Silti halu tehd\u00e4 niinkuin tunsin, oli voimakas. Olin kovin energinen jo lapsena. Nuoruudessa tuo energisyys vain lis\u00e4\u00e4ntyi ja purin sit\u00e4 erilaisin keinoin. Fyysinen energia purkaantui juoksu- ja hiihtolenkeill\u00e4. Henkinen energisyys siirtyi kuviksi paperille, novelleiksi, taulukoiksi ja matemaattisiksi ongelmanratkaisuiksi. Lauloin my\u00f6s tunteitani ulos mm. seurakunnan nuorissa. Pianon- ja urkujen soitto oli yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 kanavista saada itselleni tekemist\u00e4. Vaikka olin kuuliainen lapsi, j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyyteni ja ajattelemattomuuteni sai aikaan prosesseja, joka olisivat voineet j\u00e4\u00e4d\u00e4 kokematta viel\u00e4 siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4. Jos korkokengill\u00e4 l\u00e4htee juoksemaan satasen kisoihin, tiet\u00e4\u00e4 jo ennakkoon, miten k\u00e4y. Ja silti juoksee.<\/p>\n
On asioita, joita ei mieluusti muistele. Mutta sitten jostain ponnahtaa eteen tilanne, joka tuo nuo muistot mieleen. Kun n\u00e4kee, ett\u00e4 toinen ihminen on ajautumassa samankaltaiseen tilanteeseen, haluaa est\u00e4\u00e4 tapahtuman etenemisen. Siin\u00e4 kohtaa usein loppuu sanat. On vain h\u00e4t\u00e4 ja vaikuttaminen toiseen loppuu lyhyeen. Etenkin jos se toinen on keskenkasvuinen nuori, joka luulee hallitsevansa tilanteen kuin tilanteen, eik\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, ett\u00e4 asioilla on kauaskantoiset vaikutukset. Itsell\u00e4ni on kaksi teini-ik\u00e4ist\u00e4 poikaa ja mietin miten monta askelta ihmisen on otettava harhaan, ennen kuin h\u00e4n uskoo, ett\u00e4 polulla pysyminen vie eteenp\u00e4in. Kuinka monta kertaa se on koettu, ett\u00e4 sukupolvi toisensa j\u00e4lkeen ei ymm\u00e4rr\u00e4 puhetta vaan kokeilunhalu johtaa asioihin, joita ilman olisi ollut parempi olla. Jos kokemuksensa voisi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lapsillensa kuin filmin, voisi olla, ett\u00e4 asioita j\u00e4isi tekem\u00e4tt\u00e4. Tiede harppoo huimia askelia monilla sektoreilla eteenp\u00e4in, mutta tunne- ja j\u00e4rkimaailmaa ei silti viel\u00e4 pystyt\u00e4 dokumentoimaan niin, ett\u00e4 j\u00e4lkikasvu voisi ottaa niist\u00e4 opikseen ja siivet j\u00e4isiv\u00e4t ehjiksi lent\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in. Eik\u00f6 ihminen olekaan kehityskelpoinen olento vaan jurruttaa samassa mutalammikossa vuosisata vuosisadan j\u00e4lkeen? Vai meneek\u00f6 t\u00e4h\u00e4nkin kehitysvaiheeseen kymmeni\u00e4 tuhansia vuosia ja meid\u00e4n aikamme on juuri siin\u00e4 vaiheessa, jossa kehityskelpoisimmat yksil\u00f6t alkavat vasta muokkaantumaan?<\/p>\n
Kun j\u00e4rjell\u00e4 selitt\u00e4minen ei onnistu tai sit\u00e4 ei oteta vastaan, on aika siirty\u00e4 tunteisiin. Niihin, jotka kantavat t\u00e4t\u00e4 koko universumia. On aika kulkea vierell\u00e4, tukea, rakastaa ja kertoa, ett\u00e4 mit\u00e4 sitten tapahtuukaan, olen t\u00e4ss\u00e4. Sill\u00e4kin uhalla, ett\u00e4 kaikki se tapahtuu, jota ilman tuo niin rakas ihminen olisi voinut olla. Olla valmiina ottamaan vastaan tunnery\u00f6pytys, etten tajua mit\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 h\u00e4n tekee mit\u00e4 itse haluaa. Ja my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4nen asiat eiv\u00e4t kuulu kenellek\u00e4\u00e4n. Kuinka tuttua. Mutta nuorelle uutta, uteliaisuutta her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja haastavaa. Ilman niit\u00e4 tunteita ja kokeiluja, h\u00e4n ei l\u00f6yd\u00e4 takaisin sille polulle, joka vie eteenp\u00e4in. Ei ole tarkoituskaan, ett\u00e4 olisi valmiina sanat, jotka vaikuttaisivat suoraan. Aikuisella on antaa vain esimerkki, itsens\u00e4. Mietin t\u00e4m\u00e4n ongelmallisuutta. Kun oma kokemus varoittaa ja kerron siit\u00e4 eteenp\u00e4in, sanat ovat kuin ilmaa. Oma esimerkkik\u00e4\u00e4n ei tee mit\u00e4\u00e4n vaikutusta, vaan menn\u00e4\u00e4n ja tehd\u00e4\u00e4n \u00e4lytt\u00f6myyksi\u00e4 ja sitten. Ehk\u00e4p\u00e4 jopa vuosia my\u00f6hemmin tullaan liki ja kerrotaan, ett\u00e4 olisi pit\u00e4nyt kuunnella. T\u00e4m\u00e4 on n\u00e4hty niin usein ja ongelmalliseksi sen muokkaa tapahtumat, jotka ovat peruuttamattomia. Mill\u00e4 tunteella saa toisen ihmisen vakuuttuneeksi siit\u00e4, ett\u00e4 suunnitelma ei ole kannattava?<\/p>\n
Antiloopin vastasyntynyt vasa harjoittelee pitkille koivilleen nousua emonsa vieress\u00e4. Ensin nousee toinen p\u00e4\u00e4, sitten toinen. Askel, horjahdus ja nurin. Ja kaikki alkaa alusta. Emo seisoo vieress\u00e4, tukee v\u00e4lill\u00e4 vasaansa ja tarkkailee ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 mutta j\u00e4lkikasvun on itse noustava ja hokattava, miten nuo kropan jatkeena olevat tikut saa toimimaan. Lopulta el\u00e4m\u00e4n kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n rytmi l\u00f6ytyy ja vasa kirmaa emonsa vierell\u00e4 kuin vanha tekij\u00e4. Tuo kaikki tapahtuu antiloopilla vaistojen varassa. Ihmislapsi on varustettu ajatteluelimill\u00e4, puhekyvyll\u00e4 ja mahdollisuudella vaihtaa suunnitelmaa. Ihmisell\u00e4 on vain se huono puoli, ett\u00e4 h\u00e4n yleisesti ajattelee kahta kummallista asiaa. Toinen on se, ettei h\u00e4nelle itselleen koskaan tapahdu mit\u00e4\u00e4n pahaa ja toinen on se, ett\u00e4 h\u00e4n kyll\u00e4 hallitsee kaiken, mit\u00e4 eteen tulee. Mysteeriksi itselleni on j\u00e4\u00e4nyt se, miksi ihminen tajuaa t\u00e4m\u00e4n vasta silloin, kun joku t\u00f6m\u00e4ht\u00e4\u00e4 kovaa p\u00e4in. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
V\u00e4lill\u00e4 tunnen olevani ilman sanoja, vaikka minulle on luontaista puhua ja kirjoittaa. T\u00e4m\u00e4n tilanteen koen ainakin silloin, kun edess\u00e4ni on nuori, jolle pit\u00e4isi sanoa jotain j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Koetan sukeltaa aikaan, jolloin olin itse nuori. En ollut NIIN kapinallinen kuin nuoret keskim\u00e4\u00e4rin mutta j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4\u00e4 olin, vailla kokemuksen antamaa vakautta. Olin hyvin kiltti ja viidyin kotona, koska n\u00e4in […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[33,34,32],"class_list":["post-763","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-pohdintoja","tag-jarki","tag-nuoruus","tag-tunne"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/763","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=763"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/763\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":764,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/763\/revisions\/764"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=763"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=763"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=763"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}