Luopuminen on raskasta. Se on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 mutta jo sen ajatteleminen on tuskallista ja siksi varmaan asian sivuuttaa niin helposti. Kun arki rullaa normaalilla painollaan, luopumista ja menetyst\u00e4 ei ole olemassakaan.<\/p>\n
Koiranomistajan yksi vaikeimmista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 on, kun rakkaasta lemmikist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 luopua. Lopullisesti. Ei tunnu l\u00f6ytyv\u00e4n hetke\u00e4, joka olisi se oikea. El\u00e4imen sairastaessa sit\u00e4 toivoo yh\u00e4 vaan paranemista ja vanhuuden vaivojen tiukentaessa otettaan nelijalkainen saa p\u00e4iv\u00e4-, viikko- jopa kuukausitolkulla lis\u00e4\u00e4 aikaa. Omistaja tietenkin tuntee lemmikkins\u00e4 parhaiten mutta joskus tarvitaan my\u00f6s el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin mielipidett\u00e4, joka aina nojaa el\u00e4imen hyvinvointiin.<\/p>\n
Olen l\u00e4pik\u00e4ynyt kymmenien koirieni ja kissojeni poisl\u00e4hd\u00f6t. Joka kerta se on yht\u00e4 tuskallista. M\u00e4\u00e4r\u00e4 ei siis takaa mink\u00e4\u00e4nlaista rutinoitumista asiaan. J\u00e4rkikulta on usein lomalla, kun p\u00e4\u00e4t\u00f6s rakkaan el\u00e4inyst\u00e4v\u00e4n viimeisest\u00e4 matkasta on teht\u00e4v\u00e4. Minulle on ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sairas tai vanhuuden vaivoista kovasti jo k\u00e4rsiv\u00e4 karvainen perheenj\u00e4sen saa olla viimeiset hetkens\u00e4 l\u00e4hell\u00e4ni, perheen parissa. Se saa haistaa tutut tuoksut, tuntea l\u00e4sn\u00e4olon sek\u00e4 kosketukset ja kuunnella tuttuja \u00e4\u00e4ni\u00e4. Hoito on aina tapauskohtaista ja jos el\u00e4imen tila sit\u00e4 vaatii, olen vienyt el\u00e4imeni viimeiselle piikille. Kun on omistanut kymmeni\u00e4 el\u00e4imi\u00e4, kohtaloihin mahtuu erilaisia l\u00e4ht\u00f6hetki\u00e4. Kissani ovat yht\u00e4 lukuunottamatta nukahtaneet ikiuneen syliss\u00e4ni, luonnollisesti, ilman lopetuspiikki\u00e4. Koirieni kohdalla kirjo on valtava. Joku on l\u00f6ytynyt kuolleena aamulla tarhasta, toinen kotoa omalta paikalta. Osa on kuollut todella vanhoina ilman varsinaista sairastelua, osa on kuollut viel\u00e4 nuoruuden jyll\u00e4tess\u00e4. Lukuisia on viety el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4riin piikille, my\u00f6s leikkausp\u00f6yd\u00e4lle on menehtynyt yksi. Sitten ovat ne, jotka ovat p\u00e4\u00e4st\u00e4neet irti el\u00e4m\u00e4st\u00e4 l\u00e4hell\u00e4ni. Niiden poisl\u00e4ht\u00f6 on ollut levollinen. On tarkasti kellonaikaa my\u00f6ten tieto, milloin viimeinen hengenveto tuntui ja rakas lemmikki on saanut tuntea l\u00e4mm\u00f6n ja turvallisuuden l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
El\u00e4in vaistoaa poisl\u00e4ht\u00f6ns\u00e4. Mit\u00e4 el\u00e4in kertoo, kun se viimeisill\u00e4 voimillaan pyrkii syliin tai vastaa puheeseen heiluttamalla h\u00e4nt\u00e4\u00e4, vaikka mik\u00e4\u00e4n muu ruumiinosa ei ole en\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 sinua koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 lohduttanut nelijalkainen sinun tuskasi, kun itket sen ollessa huonossa kunnossa? Itsell\u00e4ni on t\u00e4st\u00e4 lukuisia kokemuksia. Rico hyv\u00e4steli parhaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Wilman muutama minuutti ennen kuolemaansa. Sen j\u00e4lkeen se pujotteli itsens\u00e4 syliini, huokaisi ja nukahti pois. Petu sairasti lyhyen aikaa ja otin sen hoitoon sis\u00e4tiloihin tarhasta. K\u00e4vimme mantereella kaupassa ja kun tulimme kotiin takaisin, Petu ik\u00e4\u00e4nkuin odotti paluutamme. Menimme sen luo, silittelimme sit\u00e4 hetken. Sitten se pyrki syliini ja kuoli.<\/p>\n
Lemmikin poisl\u00e4ht\u00f6 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4. Aivan samaan tapaan kuin ihmisenkin kuolema. Mietin usein edelt\u00e4vi\u00e4 viikkoja. Hetki sitten se oli viel\u00e4 tuossa. Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten se oli viel\u00e4 kunnossa, s\u00f6i ja leikki. Kuukausi sitten se teki sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4. Ja mit\u00e4 sitten tapahtui? Minne katoaa silmien loiste, kropan kieli, \u00e4\u00e4net ja koko olemus, kun viimeinen hengenveto on vedetty? Tunnet lemmikin l\u00e4mm\u00f6n viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen. Puhut sille mutta en\u00e4\u00e4 se ei vastaa. En halua siirt\u00e4\u00e4 juuri kuollutta el\u00e4int\u00e4 koskaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mihink\u00e4\u00e4n. Annan sen olla siin\u00e4, mihin se j\u00e4i, usean tunnin jopa vuorokauden ajan. Ik\u00e4\u00e4nkuin oma tajuntani ymm\u00e4rt\u00e4isi paremmin, ett\u00e4 se on poistunut, kun n\u00e4en, ettei se en\u00e4\u00e4 liiku eik\u00e4 reagoi. Mutta minne ne kaikki katoavat?<\/p>\n
Merell\u00e4 katselen usein pilvi\u00e4. Kuvaan niit\u00e4 paljon ja tarkastelen kuvia sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isin viitteit\u00e4 poisl\u00e4hteneist\u00e4. Joskus pilvell\u00e4 on koiran kuonon muoto, olen n\u00e4hnyt my\u00f6s tassupilvi\u00e4 ja lukuisia h\u00e4nti\u00e4 sinitaivasta vasten. Siell\u00e4 ne ovat ja niill\u00e4 on ihan hauskaa. Ihmisell\u00e4 on tarve tuntea, ett\u00e4 poisl\u00e4hteneell\u00e4 on hyv\u00e4 olla. Oli kyse sitten ihmisest\u00e4 tai el\u00e4imest\u00e4. Toinen asia pilvien ja hyv\u00e4nolon tunteen lis\u00e4ksi, joka pit\u00e4\u00e4 rakkaan lemmikin ikuisesti l\u00e4hell\u00e4ni, on niiden j\u00e4lkel\u00e4iset. Itsell\u00e4ni on ollut onni mukanani ja olen saanut omistaa koiria, jotka ovat perheyhteis\u00f6, suuressa mittakaavassa. Kun eilen koko huskylaumani kantaemo poistui luotamme, edess\u00e4ni seisoi kahdeksan koiraa, jotka polveutuivat siit\u00e4. Katselin niit\u00e4 kyynelteni l\u00e4pi ja mietin, kuinka tuossa ja tuossa on viitteit\u00e4 Tuiskusta. Miten Tuisku jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ikuisesti n\u00e4iss\u00e4 kahdeksassa. Tuiskulla on maailmalla omia pentuja pitk\u00e4lle toistakymment\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 yksi tuli laumaani ja on osaltaan jatkanut Tuiskun linjaa.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4\u00e4n mahtuu paljon luopumista. Ja paljon asioita, joita ei voi j\u00e4rjell\u00e4 selitt\u00e4\u00e4. Eik\u00e4 tarvitsekaan. Kun lemmikki kuolee ja se poistuu n\u00e4k\u00f6kent\u00e4st\u00e4, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 kuitenkin se, mit\u00e4 sen kanssa on kokenut. Voiko niit\u00e4 mielt\u00e4\u00e4 suoranaisesti muistoiksi, ehk\u00e4p\u00e4? Ajalla on tapana kuultaa muistot mutta koira tai kissa pit\u00e4\u00e4 paikkansa omanlaisenaan kuoleman j\u00e4lkeenkin. En olisi min\u00e4 ilman noita kymmeni\u00e4 ja kymmeni\u00e4 lemmikkej\u00e4ni. Niit\u00e4, jotka ovat ja niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 n\u00e4y mutta ovat silti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Luopuminen on raskasta. Se on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 mutta jo sen ajatteleminen on tuskallista ja siksi varmaan asian sivuuttaa niin helposti. Kun arki rullaa normaalilla painollaan, luopumista ja menetyst\u00e4 ei ole olemassakaan. Koiranomistajan yksi vaikeimmista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 on, kun rakkaasta lemmikist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 luopua. Lopullisesti. Ei tunnu l\u00f6ytyv\u00e4n hetke\u00e4, joka olisi se oikea. El\u00e4imen sairastaessa sit\u00e4 toivoo yh\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,6],"tags":[35,36],"class_list":["post-840","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-huskyt","category-pohdintoja","tag-luopuminen","tag-tuisku"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/840","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=840"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/840\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":845,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/840\/revisions\/845"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=840"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=840"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.laurapennanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=840"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}