![\"\"](\"http:\/\/www.laurapennanen.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/Maru-Vassaaren-salmi-8.12.2018.jpg\")
<\/a>Lauantaiaamuna 8.12.2018 valmistautumassa siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n Maru omaan laituriin.<\/p><\/div>\n
Y\u00f6ll\u00e4 k\u00e4v\u00e4isin sitten my\u00f6s omassa rannassa ja aaltojen ly\u00f6dess\u00e4 pikimustalta merelt\u00e4 rantaan, tiesin j\u00e4iden saaneen \u00e4kkil\u00e4hd\u00f6n lahdelta. Oli aika siirt\u00e4\u00e4 Maru omaan laituriin, heti aamun valjetessa. Tuuli tempoili yh\u00e4 kiihtyv\u00e4\u00e4n tahtiin. Irtauduttuamme salmensuulla olevasta laiturista, k\u00e4\u00e4nsin per\u00e4simen linkkuun, jotta kokka k\u00e4\u00e4ntyisi kotiinp\u00e4in. Tuulen voima k\u00e4\u00e4nsi kuitenkin veneen t\u00e4ysin vastaiseen suuntaan ja teimme pienen kierroksen ennen ajoa vastalaineeseen. Omaan laituriin p\u00e4\u00e4seminenkin oli tarkkaa touhua, sill\u00e4 tuuli ty\u00f6nsi Marua poisp\u00e4in laiturista t\u00e4ydell\u00e4 voimalla. Halusin varmistaa turvallisen olemisen laiturissa ja ajoin Marun tuulen vastaiselle puolelle. N\u00e4in v\u00e4ltin laituriin hakkaamisen. Kiinnitykset oli kuitenkin varmistettava molemmista p\u00e4ist\u00e4, jotta vene pysyi siin\u00e4, miss\u00e4 sen pitikin. Varmistin my\u00f6s rannasta tulevalla liinalla viel\u00e4 laiturin pysymisen paikoillaan. Tuulen voima on uskomaton. Ei siin\u00e4 pieni ihminen paljoa vastaan voi pist\u00e4\u00e4, kun tuuli tarttuu 4 tonniseen veneeseen. Siksip\u00e4 juuri pit\u00e4\u00e4 ennakoida ja tehd\u00e4 varmistuksen varmistukset, jotta kaikki pelitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
<\/a>Maru on saapunut omaan laituriin kaakkotuulen tuivertaessa. Kuvasta n\u00e4kee, miten paljon uivalaituri on siirtynyt kovan tuulen vaikutuksesta kiinte\u00e4\u00e4n laituriin n\u00e4hden.<\/p><\/div>\n
Tuuli nousi huippuunsa seuraavana y\u00f6n\u00e4. Keskituuli ujelsi 12 m\/s ja puuskissa jopa 18. Marun liike laiturissa oli voimakasta. K\u00e4vin passissa useamman kerran y\u00f6ss\u00e4. \u00d6isin kovassa myrskyss\u00e4 laiturilla oleminen on mystist\u00e4. Uivalaituri velloo edestakaisin, laakonki natisee ja vene nykii laiturin tolppia t\u00e4ydell\u00e4 voimalla. Pimeydest\u00e4 saapuvat aallot ly\u00f6v\u00e4t kannen yli, kastellen kaiken. Aaltojen virta on jatkuvaa, niit\u00e4 tulee satoja ja taas satoja. Ne soittavat mollivoittoista s\u00e4velm\u00e4\u00e4, tuoden mukanaan talven. Kylmyyden, pime\u00e4n, sateet ja lopulta hiljaisuuden. Tuota hiljaisuutta juuri sin\u00e4 viikonloppuna odotin enemm\u00e4n kuin mit\u00e4\u00e4n muuta. Useaan otteeseen Marulla k\u00e4ydess\u00e4ni sanoin \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 riitt\u00e4isi jo. Rauhoitu tuuli. Mutta se vaan puhalsi, puhalsi kovempaa ja kovempaa.<\/p>\n
Akut olivat kovilla jatkuvista k\u00e4ytt\u00e4misist\u00e4. Laturi ei ehdi ladata niit\u00e4 siin\u00e4 lyhyess\u00e4 ajassa, mink\u00e4 koneen l\u00e4mpim\u00e4ksi saaminen edellytti. Kun viel\u00e4 jouduin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pilssipumppua vuotavan pakosarjanp\u00f6nt\u00f6n takia, oli lopulta turvauduttava k\u00e4ynnistysmokkulaan. Tuo pieni musta m\u00f6tikk\u00e4 on kyll\u00e4 syksyisen merenkulkuni paras apuri. Aina p\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4 diesel k\u00e4yntiin, oli tilanne mik\u00e4 tahansa. Ik\u00e4ni merell\u00e4 olleena, ovat apuv\u00e4lineet tulleet tutuiksi i\u00e4n my\u00f6t\u00e4 v\u00e4hitellen. Vaikka perheess\u00e4 on aina ollut miehi\u00e4; is\u00e4, veli, puoliso ja kolme poikaa, olen halunnut tiet\u00e4\u00e4 ja p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 my\u00f6s itsekseni veneen kanssa. Toisin on auton kanssa. Annan mielihyvin miesten laitella sit\u00e4 kuntoon ja asetun itse olemaan vain se, joka ei-tied\u00e4-mist\u00e4\u00e4n-mit\u00e4\u00e4n. Merell\u00e4 kuljen kuitenkin paljon yksin ja jos jotain sattuu, on oltava se, joka-tiet\u00e4\u00e4-kaikesta-ainakin-sen-v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ja enemm\u00e4nkin. Rakastan merta ja veneit\u00e4, etenkin Marua. Mik\u00e4\u00e4n ei tuo samaa tunnetta vapaudesta kuin meri. Sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 vain osata kunnioittaa ja turhia riskej\u00e4 ei tule ottaa.<\/p>\n
Lopulta ja vihdoin maanantaina aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 tuuli alkoi rauhoittumaan. Se k\u00e4\u00e4ntyi it\u00e4\u00e4n ja antoi meille sopivan raon ajaa mantereelle. Ajo olikin ennalta sovittu ja j\u00e4lleen \u00e4\u00e4neen puhelin yl\u00f6sp\u00e4in, sill\u00e4 kertaa kiitokset. Aaltojen soittama laulu oli kuin ennakkoon kirjoitettu sovitus. Maanantaina oli n\u00e4et p\u00e4iv\u00e4, jolloin Marun oli aika p\u00e4\u00e4st\u00e4 talviunille. Tuleva viikko oli ennusteissa t\u00e4ynn\u00e4 sinisi\u00e4 miinusmerkkisi\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tilalukemia ja my\u00f6s tuulien talvis\u00e4velet saivat jatko-osia. Veneen nosto on aina yksi merkkipaalu talvelle. Meill\u00e4 vene on vedess\u00e4 j\u00e4iden tuloon asti ja t\u00e4n\u00e4 kautena nyt sitten muutama p\u00e4iv\u00e4 sen ylikin. Maru nousi yl\u00f6s t\u00e4n\u00e4kin vuonna Tulikukon rampilta Sapokasta. Iloiseksi mielen saa nosto- ja laskutilanteissa Kotkan Moottoriveneseuran<\/a> yst\u00e4v\u00e4lliset ja avuliaat traktorikuskit ja kentt\u00e4vastaava. Tiimity\u00f6t\u00e4, kirjaimellisesti, jossa jokaisella on oma paikkansa. Noston j\u00e4lkeen tehtiin pari tuntia talvitelakoinnin kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 huoltoja ja toimenpiteit\u00e4. Pressun Maru saa ylleen parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. Hyvi\u00e4 unia uskollinen Maru, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 taas tosi toimiin.<\/p>\n