Kissat

Kissat, ne itsenäiset saalistajat. Perheessä näitä hiirien karkottajia on ollut vuodesta 1989 asti. Kaikki menneet ja nykyiset ovat olleet maatiaiskissoja. Ensimmäinen kissani oli Valtsu. Sitten niitä alkoi kasaantua enempi ja vähempi saariston pihapiiriin. Fani (1992), Nöpö (1994), Mimmi (1996), Mari (1997) ja Tupu (1998). Nämä kuusi ensimmäistä kissaa elivät 13-20 vuotiaiksi, ja niistä kaksi viimeisintä poistuivat rivistä 2014. Sitten kului neljä vuotta ilman hiirenpyytäjää, kunnes syksyllä 2018 pikkuinen Nappi-neiti muutti taloon 🙂

Tupu (ruskea) ja Mimmi paistattelemassa päivää kotipihassa Kuutsalossa 28.6.2014.

Nappi

Nappi, s. 24.5.2018, on siniharmaa maatiaiskissaneito. Nappi tuli meille veljeltäni reilu 10 viikkoisena pentuna. Napilla on synnynnäiset tuplaantuneet häntämutkat, joten häntä on kippuralla ja lyhyehkön näköinen. Nappia hännän mutkat eivät haittaa, paitsi kovassa vauhdissa kurveissa tasapaino tuppaa heittelehtimään, samoin hypätessä alastulo on kömpelöhkö. Napilla oli pentuna erinomainen ruokahalu ja se nostikin painoaan hyvin pienikokoisesta kymmenviikkoisesta melkoista vauhtia liki kaksi kiloiseksi viisikuiseksi pennuksi. Nappi oli pentuajan kokonaan sisäkissana.

Nappi saavutti aikuispainonsa seitsemän kuukauden iässä. Sen jälkeen paino on pysynyt 2,8 kilossa. Nappi on erittäin kiltti kissa ja uskoo kerran sanottua sanaa. Sen ruokahalut ovat pysyneet valtavina. Nappi tutkailee maailmaa edelleen sisäkissana, katsellen huskyjen puuhia olkkarin ikkunasta. Mitään hinkua ei ulos ole, vaikka kiima-aikoja on ollut pitkin kevättalvea useampi.

Nappi citykodin sängyllä syyskuussa 2018

Nappi saarikodissa kaurahalmeensa vieressä. Kuva on otettu maaliskuussa 2019.

Nappi tulee hyvin toimeen Wilman kanssa, vaikkakin Wilma on välillä hieman liian vauhdikas pikku Napin mielestä. Huskyjen kanssa tutustuminen tapahtuu pikkuhiljaa, koira kerrallaan. Huskyillä metsästysvietti on toisinaan vahva, joten totuttelu tapahtuu hitaasti ja aina valvotuissa oloissa. Talven myötä Wilman ja Napin välit ovat syventyneet. Wilma pitää Nappia pentunaan ja vouhotus Napin perään on loppunut. Wilman kärsivällisyys pikku ystävän kanssa on täydellistä. Nappi roikkuu sen hännässä, hyppii pitkin kuonoa ja järsii sen tassuja, ison ystävän lepäillessä. Kun leikit on leikitty, kaksikko nukahtaa yhdessä sängyn päälle.

Napin pentuajan ruokavalioon kuuluivat pentujen kuivamuona ja märkäruoka, raaka liha (kokoliha ja jauheliha), raaka broilerin sydän, hammasraksut, maustamaton turkkilainen jogurtti sekä juustopaloja ja lihaisaa leikkelettä kiitospaloina. Juomana vettä. Napin lempileluja ovat vessapaperi- ja talouspaperihylsyt, viinirypäleiden tertun oksat, kävyt, narut, pahvilaatikot (kutisevat ikenet ja vaihtuvat hampaat kiinni laatikoissa), kangas- ja naruhiiret sekä pallo, jonka sisällä on tiuku.

Aikuisena Napin ruokavalio on pysynyt lähes samana kuin pentuna, vain aikuisten kuivamuona maistuu nyt paremmin kuin kakara-ajan pikkunappulat. Lihapaloja Nappi tykkää metsästää pitkin mattoja ja viskelee niitä kissamaiseen tapaan ennen syömistä. Leluilla Nappi leikkii edelleen paljon. Citykodissa Napilla on erilaisia leluhiiriä ja pehmoleluja ja saarikodissa vauhtia saavat erikokoiset pallot ja narukerät. Myös poikien kädet saavat tuta Napin metsästysharkat.

Ulkoisia linkkejä