Leikkaukset

Tältä sivulta löydät läpikäymäni leikkaukset, niiden syyt ja seuraukset sekä niistä toipumiset. Leikkauksissa on tullut oltua 29 kertaa. Kaikista ei ole kuvia eikä toipumistietoja enää jäljellä mutta tuoreimmista kokoan tälle sivulle infoa.

Selkä

Selkäni leikattiin ensimmäisen kerran 20.2.2017. Selkäydinkanavaa avarrettiin ja tehtiin tilaa puristuksissa oleville hermoille alimmassa lannerangan nikamavälissä. Oireet alkoivat edellisenä kesänä ja tuntuivat aluksi vain selkää taaksepäin taivuttaessa sähköisenä värinänä. Oireet lisääntyivät ja pahenivat kesän edetessä ja syksyllä kipu alkoi olla jatkuvaa hermotusta aina, kun jalat koskivat maata, tai kun seisoin, istuin tai kävelin. Pääsin sairaalaan ortopedille lokakuussa 2016 ja selkäni kuvattiin magneetissa. Välittömästi kuvien tulosten jälkeen minut laitettiin leikkausjonoon, jonka pituus oli alun perin kuusi kuukautta. Lopulta pääsin paria kuukautta aiemmin leikkaukseen, sillä olotilani alkoi olla tuskainen.

Leikkaus itsessään sujui hyvin. Hemofiliani vuoksi minua pidettiin kuitenkin heräämössä tavallista pidempään, sillä vuotoa oli seurattava tarkkaan. Osastolla vietin vain yhden yön. Ensimmäiset askeleet sairaalan ulkopuolella olivat tuskaisia. Autolle oli matkaa noin 200 metriä ja tuntui, etten päässyt eteenpäin laisinkaan. Pystyin liikuttamaan jalkojani 10-20 senttiä kerrallaan.

Toipuminen alkoi kovalla kuumeella. Makasin sängyssä useamman päivän. Kyljen kääntäminen kesti ensimmäisinä kertoina viisi minuuttia ja vessareissu 15 minuuttia. Ruokahalut katosivat kokonaan yli kahdeksi kuukaudeksi. Itsenäinen nouseminen sängystä onnistui toisena päivänä leikkauksesta. Myös kyljen kääntäminen parani päiväpäivältä. Kun kuume laski pois, lähdin liikkeelle. Ensin käpöttelin huoneella muutamia minuutteja kerrallaan. Kuudentena sitten puin päälle ja lähdin ulos. Ensimmäinen kävelypätkä oli 260 metriä. Hyvin, hyvin hitaasti ja kuulostellen selkää. Selkä oli suht ok mutta jaloista oli mennyt voimat. Sen jälkeen aloin tietoisesti pidentää matkaa joka päivä 200-400 metrillä. Viikko leikkauksesta pääsin kotisaareen takaisin. Avulias naapurini haki minut yhteysaluslaiturilta ja vei mopoautollaan kotiin.

18 päivää leikkauksesta pääsin tilanteeseen, jolloin kävelymatka oli jo liki 5 kilometriä. Kipu oli poissa ja olo hyvä. Aloin ottaa lenkkeihin mukaan juoksua. Aluksi varovasti 100-200 metriä per lenkki, pari kertaa viikossa. Tätä varovaisuutta juoksun suhteen jatkoin parisen kuukautta, jonka jälkeen olin päässyt palaamaan normaaleihin juoksumääriini. Olisin mahdollisesti pystynyt aiemminkin jo juosta pidempiä matkoja mutta odotin toukokuista leikkauksen lopputarkastusta. Töihin palasin 7 viikkoa leikkauksesta. Työni on fyysistä, suht raskasta ja jatkuvasti liikkuvaa. Tämän takia sairaslomaa kirjoitettiin hieman pidemmäksi kuin muutoin avarrusleikkausten jälkeen. Tunsin kyllä, että olin kunnossa töihin palatessani.

Kokonaisuutena leikkaus onnistui hyvin. Kipu loppui ja liikkuminen onnistui normaalisti suhteellisen nopeasti. Ensimmäinen viikko oli tuskainen, loput viikot olivat lähinnä kunnon nostamista takaisin normaalille tasolle. Selkään jäi kuitenkin vielä paha yliliikkuvuus, johon mahdollisesti lähivuosina joudutaan tekemään luudutus. Sitä leikkausta siirtääkseni, käyn fyssarilla ja pidän erityisen tarkkaa huolta selkä- ja vatsalihaksistani. Luonnon oma tukikorsetti on parasta, mitä yliliikkuvalle selälle voin tarjota.

Hakasilla suljettu selkäydinkanavan avarrusleikkauksen haava 1.3.2017

Vasen polvi

Koko leikkaushistoriani alkoi vasemmasta polvesta vuonna 1985. Uiminen ja hiihtäminen olivat lempilajejani lapsena ja nuorena. Koska olin aktiivinen liikunnan harrastaja ala-asteikäisestä asti, opin kuuntelemaan kehoani hyvin varhaisessa vaiheessa. Vasen polvi alkoi vaivata alle 15 vuotiaana ensin uidessa, sitten myös hiihdossa siten, että polven joutuessa kiertoliikkeeseen, sisäsyrjässä tuntui kipua. Lopulta vuonna 1985 polvi tähystettiin ja siellä todettiin levymäinen kierukka, diskoidi meniski. Kierukka ei ollut tyypillisesti C:n muotoinen vaan täytti polvinivelen täysin. Kierukkaa siistittiin hieman kipualueelta. Tämän leikkauksen jälkeen vasen polvi on operoitu vielä 7 kertaa vuosien 1986 ja 2011 välillä.
Suurin leikkaus vasempaan polveen tehtiin 1987, jolloin polvesta poistettiin suht kookas irronnut ruston pala, joka uhkasi kiilautua nivelrakoon. Leikkauksen yhteydessä sain sairaalabakteerin ja jouduin palaamaan osastolle tiputukseen kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Lopulta vietin reilu kaksi viikkoa tippaletkussa ja polveni jäykistyi. Lääkkeitä meni kiitettävä määrä nesteenä elimistöön ja olotila on melkoisen heikko verenmyrkytyksen uhatessa minua. Kun kotiuduin sairaalasta, pääsin fysioterapeutin hoitoon. Sitä kesti muutaman kuukauden ja polvinivel saatiin lopulta taas toimivaksi.

Polvesta on lisäksi leikattu revennyttä kierukkaa useampaan otteeseen sekä takasarvesta että etuosasta, poistettu tulehtunutta hoffanrasvaa sekä edellisistä leikkauksista kertynyttä arpimassaa. Minulla tuota arpimassan muodostumista tulee normaalia enemmän ja se on ollut hyvinkin ongelmallista mm. nilkkaleikkausten yhteydessä. Vuonna 2010 tehdyssä leikkauksessa sitten todettiin II asteen rustovaurio, joka vaati puhdistusleikkauksen vielä 2011. Sen jälkeen vasemman polven osalta rustovauriota alettiin hoitaa hyalgan pistoksin. Kokeilimme lääkärin kanssa ensin suun kautta otettavaa glukosamiinia mutta osoittautui, että olen sille tai jollekin sen aihesosalle, allerginen. Hyalgan hoito on kallista mutta minulla se toimii erittäin hyvin. Siinä pistetään kerran viikossa lääkettä suoraan niveleen ja tämä toistetaan viisi kertaa. Sen jälkeen olen pärjännyt 1-2 vuotta ilman kipua ja sitten on pistetty uusi sarja.

Kun polveen on tehty pelkkä kierukkaleikkaus, juoksukuntoon palaaminen on tapahtunut hyvin nopeasti. Olen lähes joka kerta juossut täysipainoisesti jo 3-4 viikkoa leikkauksesta. Rustojen puhdistus ja tulehtunut polvi on vaatinut 5 viikon juoksemattoman ajanjakson.

Vasemman polven tähystysleikkaushaavat haavalappujen suojissa 28.3.2010. Ulkosyrjän viilto vuotaa, joka on minulle tavanomaista hemofiliani takia.

Oikea polvi

Oikeaa polveani on leikattu neljä kertaa. Ensimmäinen leikkaus oli vuonna 2006, jolloin myös oikeassa polvessa todettiin levymäinen kierukka, joka oli myös revennyt. Kaksi vuotta myöhemmin edessä oli oikean polven suurin leikkaus tähän asti. Polvessa tuntui voimakasta polttavaa kipua ja leikkauksessa todettiin laaja nivelkalvontulehdus, plica (nivelkalvopoimu) sekä myös tässä polvessa oli alkavaa rustovauriota. Nivelkalvon poisto tarkoitti sitä, että polveen ei saanut varata useaan viikkoon. Jouduin siis kävelemään kyynärsauvoilla useamman viikon ja paluu juoksemiseen tapahtui niinkin myöhään kuin 7 viikkoa leikkauksesta. Polvi vaati myös kortisonihoitoa toipilasjaksolla.

Kolmas leikkaus oli vuonna 2014, jolloin jälleen revennyttä kierukkaa korjailtiin ja poistettiin ärtynyt, kiilautunut plica. Oikean polven ongelmaksi alkoi kasaantua nivelkalvon tulehdukset ja rusto-ongelma, niinpä tähänkin polveen aloitettiin hyalgan hoito. Vielä kerran polvi jouduttiin kuitenkin avaamaan vuonna 2017, jolloin puhdistettiin nivel ja samalla korjattiin horisontaalinen repeämä kierukasta. Yleensä horisontaalisia repeämiä ei tarvitse leikata mutta koska puhdistus oli tehtävä ja edessä oli suunniteltu suuri selkäleikkaus, päädyttiin tekemään polvesta mahdollisimman kivuton.

Oikea polvi 24.7.2014 tehdyn leikkauksen toipumisvaiheessa.

Oikea nilkka

Oikea nilkkani on leikattu kerran. Nivelside katkesi yllättävästi kotipihassa kävellessä. Nilkka leikattiin lokakuussa 2006. Tämä leikkaus on yksi niistä leikkauksista, jotka muistan hyvin, sillä toipumisvaiheessa nilkan sisältä katkesi verisuoni, joka alkoi tietenkin vuotaa. Vuoto ei lakannut eikä veri päässyt leikkausalueelta pois, joten tuloksena makasin lopulta sairaalassa. Sain kiireellisen lähetteen SPR:n verikokeisiin, jonka seurauksena sain tietää sairastavani hemofiliaa. Minulla todettiin FVII tekijän vajaus, joka tarkoittaa herkästi vuotavia leikkaushaavoja ym. Sain listan lääkkeistä ja itsehoitotuotteista, joita en saa enää käyttää. Näitä ovat mm. aspiriini, burana, omegatuotteet ja kaikki sellainen, mitkä kiihdyttää veren virtausta. Yksi hyvä puoli siinä kuitenkin on. Eipä ole tulppariskiä. Leikkauksen toipuminen alkoi lopulta vasta sitten, kun nilkan verihyytymäsoossi oli sieltä poistettu ja sain luvan aloittaa juoksemisen 4 viikkoa leikkauksesta.

Oikeaan nilkkaan kertynyt verihyytymäsoppa 24.10.2006. Se alkoi näkymään ihon läpi jo melko varhain. Lopulta leikkaushaava oli avattava uudestaan ja soppa kirjaimellisesti lusikoitiin pois. Kipu oli järkyttävää ennen mäskin poistamista.

Vasen nilkka

Vasen nilkkani on leikattu seitsemän kertaa. Tämä epäonninen nivel onkin siten ollut koko leikkaushistoriani ongelmallisin tapaus. Itseasiassa nilkassa ei loppujen lopuksi ollut kuin yksi ongelma, joka kuitenkin leikkauskomplikaation seurauksena paisui seitsemän leikkauksen ja liki kahden vuoden tuskan täyttämäksi sarjaksi.
Ensimmäinen leikkaus oli vuonna 2007 lokakuussa, kun koiran kanssa rengastreeniä juostessa nilkka taipui ulkosyrjälle. Tuloksena kahden nivelsiteen täydelliset katkeamiset, joten edessä oli uusien rakentaminen, ankkurointi ja pitkä toipuminen. Nilkan leikkaushaava tulehtui reilu viikko leikkauksesta. Söin antibioottikuurin mutten siinä vaiheessa osannut edes kuvitella, mitä vielä jouduin ottamaan vastaan.

Tulehtunut leikkaushaava vasemmassa nilkassa 19.10.2007

Toipumisen loppuvaiheessa alkoivat hermotukset tuntumaan jalkapöydässä ja ulkosyrjällä. Jalkaan tehtiin ENGM koe ja todettiin hermon olevan jumissa leikkausalueella. Tammikuussa hermo vapautettiin mutta se ui lähes välittömästi uudelleen kiinni. Menin välillä töihin mutta hermokipu oli niin voimakasta, että minun oli palattava sairaslomalle. Söin kipulääkkeitä. hermokipulääkkeitä, unilääkkeitä, rauhoittavia ja ahdistuslääkkeitä, jotta olisi kyennyt edes nukkumaan. Toisen ENMG kokeen jälkeen todettiin, että jumissa on niin kovasti, että tarvitaan uusi hermonvapautusleikkaus, joka tehtiinkin huhtikuussa 2008.

Tulos oli jälleen aivan sama. Hermo ui lähes heti kiinni uudestaan. Minut siirrettiin Helsinkiin. Siellä päätettiin kokeilla ns. rasvansiirtoa. Siinä omasta elimistöstäni otettu rasvaa istutettiin nilkkaan hermon ympärille vaipaksi, jonka piti suojata hermoa, ettei se enää uisi kiinni arpimassaan. Tämä leikkaus oli lokakuussa 2008. Leikkaus epäonnistui ja lopulta päätettiin katkaista kokonaan ulkosyrjän tuntohermo. Hermonkatkaisuleikkaus tehtiin tammikuussa 2009. Hermonpää upotettiin pohjelihakseni yläosaan. Tunto hävisi vasemman jalan säären ulkosyrjältä, osasta jalkapohjaa, jalkaterän ulkosyrjästä, pikkuvarpaasta ja koko jalkapöydästä. Sain 10% invaliditeetin, sillä nilkka ja jalkapöytä olivat siitä asti erittäin suuressa vaaravyöhykkeessä loukkaantumisille, kun mitään tuntoa niissä ei ollut.

Kaikkien ällistykseksi hermokipu jatkui. Nilkka magneettikuvattiin ja lopulta löydettiin koko sessioon syypää. Luuankkureissa ollut lanka oli sulamatonta ja se ärsytti hermoa ja tulehdutti koko aluetta kuukausikaupalla. Jouduttiin vielä kerran avaamaan nilkka, vain reilu kolme viikkoa edellisestä leikkauksesta. Olin hyvin hermostunut ennen tuota leikkausta, sillä kirurgi itsekin oli tekemässä operaatiota, josta hänellä ei ollut aiempaa kokemusta. Leikkaus onnistui ja nilkkaan laskeutui hiljaisuus, hetkeksi.

Huhtikuussa 2009 nilkka alkoi jälleen oireilla. Tällä kertaa sisäsyrjän puolelta. Se turpoili, hermotusta oli enemmän ja vähemmän varpaista nilkkaan asti. Lopulta ne päätettiin kuvata ja tuloksena oli tarsaalitunnelioireyhtymä. Sisäsyrjän hermon kulkuväylät olivat tukossa. Tuloksena seitsemäs leikkaus tähän nilkkaan kesäkuussa 2009. Toivuin leikkauksesta ällistyttävän nopeasti. Osittain pistän tämän toipumisen henkisen puolen voittokuluksi. Olin lopenuupunut 1,5 vuoden hermokipuun. Kun kuulin tiedon seitsemännestä leikkauksesta ja takana oli niin pitkä juoksematon kausi (lähes kokonaan myös sairaslomalla tuon ajan), päätin, että nyt riittää. Ensimmäinen juoksulenkki on tehty viikko tarsaalikanavan vapautusleikkauksen jälkeen. Silläkin uhalla, että haavani vuotavat viikkoja leikkausten jälkeen.

Tarsaalitunnelileikkaus haava 13.6.2009.

Vatsan alue

Olen läpikäynyt myös muunlaisia leikkauksia kuin urheilussa vammautumisten seurauksena johtuneet leikkaukset. Vatsan alueelle on tehty kuusi leikkausta, joista ensimmäinen oli vuonna 1996 ja toinen 2004, jota en varsinaisesti pidä leikkauksena, vaikka se sellainen tietenkin oli ja ilman komplikaatioita en siitäkään selvinnyt. Kyseessä oli siis keisarinleikkaus, jonka seurauksena sain neljännen lapseni. Leikkauksessa vuotoa oli runsaasti. Silloinhan hemofiliastani ei tiedetty mitään ja tarvitsin lisäverta osastolla. Myös toisen synnytykseni yhteydessä sain lisäverta vuonna 1992.

Vuonna 2013 kohdustani leikattiin suuri kasvain. Sen koko oli 10 x 11 cm ja myös kohtu jouduttiin poistamaan. Leikkaus tehtiin tähystämällä mutta silti salissa tuli ongelmia, kun verisuoni jäi vuotamaan ja 1,8 litraa verta imettiin vatsaontelostani operaation aikana. Leikkaavalle kirurgille tuli pieni ajatuskatko ja hän kirjoitti minulle vain kaksi viikkoa sairaslomaa leikkauksesta. Olin niin huonossa hapessa palatessani töihin, että oma työterveyslääkäri passitti minut uudestaan huilaamaan, liki kuukaudeksi. Leikkausta edelsi nivusiin noussut kipeä imusolmuke. Samana vuonna syksyllä imusolmukeita nousi uudelleen nivuseen ja yksi niistä poistettiin patologista tutkimusta varten. Tuloksena oli normaali, suurentunut imusolmuke.

Keväällä 2014 imusolmukkeita tuli lisää ja todettiin valtava kasvain toisessa munasarjassa. Kasvain pääsi kasvamaan niin suureksi, että edessä oli avoleikkaus. Kasvaimen mitat olivat 15 x 22,5 cm. Myös toisessa munasarjassa oli kasvain, pieni sellainen ja molemmat poistettiin. Palasin tämän leikkauksen jälkeen hyvin pian juoksulenkeille. Ensimmäinen pieni lenkki on tehty jo kaksi viikkoa leikkauksesta, tuki liivin pitäessä haava-aluetta kasassa.

Munasarjakasvaimenpoistoleikkauksen jälkeinen haava hakasineen 30.4.2014

Loppusyksystä 2014 imusolmukkeet palasivat kipuilemaan nivuseen. En enää ollut uskoa omia tuntemuksiani mutta menin silti lääkäriin. Magneetin tulos oli selkeä. Nivustyrä. Nämä vaivat ovat yleensä miesten ongelmatiikkaa mutta imusolmukkeiden poisto altistaa niille myös naiset. Sitten taas mentiin, leikkaus tehtiin huhtikuussa 2015. Kaikki vatsan alueen leikkaukset on tehty keskussairaalassa. Alkoi hieman jo huvittaa anestesialääkärin kanssa jutellessa, että taas olen täällä, kolmatta kertaa peräkkäisenä keväänä.

Vasen olkapää

Vasen olkapääni on leikattu kahdesti. Vuoden 2012 keväällä kaaduin jäisellä tiellä ja otin vastaan vasemmalla kädellä kaatumiseni. Hyvin vähäisen tuntuinen kaatuminen mutta tuloksena kiertäjäkalvosimen repeämä, joka leikattiin toukokuussa 2012. Leikkauksessa korjattiin myös revennyttä hauiksen pitkää jännettä sekä todettiin limapussin tulehdus. Leikkaus onnistui hyvin ja juoksemaan palasin viisi päivää leikkauksen jälkeen.

Toinen tapaturma sattui syksyllä 2015 töissä. Kaaduin pihaportaissa ja otin jälleen kaatumisen vastaan vasemmalla kädellä. Tällöin repesi kiertäjäkalvosin niin pahasti, että siihen tuli iso reikä ja hauiksen pitkä jännekin sai jälleen siipeensä. Olkapää korjattiin osittain. Hauiksen pitkä jänne siirrettiin viisi senttiä alemmas sen haurastumisen takia. Toipuminen oli selkeästi hitaampaa kuin ensimmäisellä kerralla. Käteen tuli nostorajoitus muutamaksi viikoksi ja jouduin passailemaan juoksulenkeille menoa kuukauden päivät.