Aihearkisto: Tietotekniikka

Digitalisoituminen

Vastaa

Onko olemassa enää lukutuokiota kahvikupposen ääressä? Minne on hävinnyt lehden rapina sivuja kääntäessä, minne kahvikupista kahvi enää läikkyy? Kun perinteiset sanomalehdet kuolevat, kuolee kahvinlukuhetken lisäksi myös perinteiset toimittajan ja lehdenjakajan ammatit sekä joukko liitännäisammatteja siinä niiden mukana. Muuttuuko perinteiset lähes instituution asemaan muuttuneet sanomalehdet kuten Helsingin Sanomat vain yhdeksi maksuttomaksi verkkosivustoksi miljoonien verkkosivustojen joukkoon? Valtaako maailman valeuutisten media, jolloin katsotaan vain itseä miellyttäviä ja omia mielipiteitä pönkittäviä videoita mahdollisimman provosoivasti esitettynä?

Paperilehtien tilauskanta on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja tilalle on tullut digilehti. Paperiset sanomalehdet ajetaan alas, tarjoamalla nettilehtiä kolmasosan hinnalla paperiseen versioon nähden. Paperilehtien lukemisen loppu on nyt käsillä. Ja myös kaiken tekstin lukemisen mikäli on uskominen uusimpiin trendeihin. Ihmiset eivät enää käännä sivuja, he skrollaavat niitä. Digitaalista mediaa luetaan eri lailla kuin paperista, sitä vain silmäillään ja poukkoillaan asiasta toiseen. Tuntuu kuin keskittymishäiriöt, kuten ADHD, lisääntyisivät samassa tahdissa digimaailman vallatessa tilaa. Uudet sukupolvet eivät enää edes tekstaile pikaviestinohjelmien kautta vaan lähettävät pelkkiä video- tai ääniviestejä ja muodostavat käsityksensä maailmasta niiden kautta. Heikentääkö tämä luku- ja kirjoitustaitoa? Luetaanko enää kirjallisuuden klassikoita, viisastutaanko niiden opetuksista? Katsellaanko enää vain viimeisten räppien videot eläen virtuaalitodellisuudessa, kun ketään ei enää kiinnosta lukea tai kuunnella edellisten sukupolvien tuotoksia?

Kaikella on yleensä aina vastavoimansa ainakin nostalgiailmiönä. Vinyyliäänilevytkään eivät kuolleet sukupuuttoon vaan niitä haluttiin sittenkin kuunnella, katsellen suuria pahville painettuja kansikuvia. Ehkä paperin rapina ei sittenkään ole loppumassa. Mahdollisesti ihmiskunnan tuottamaa viisautta halutaan tulevaisuudesskin lukea kännykältä, ehkä jopa paperilta. Paperi on oikeastaan nerokas ja käytännöllinen käyttöliittymä. Ei tarvita sähköä. Puusta tuotetut tuotteet ovat itseasiassa kokemassa uutta renessanssia muovin korvikkeena. Eli ne suuret sellutehtaat, jotka on nykyisin nähty kaiken taantumuksen ja saastutuksen perikuvana, ovatkin muuttumassa uuden vihreän ja muovista vapaan ajan airueiksi.

Puhelinpulmia

6 vastausta

Olen elänyt mielenkiitoisia aikoja viime talvesta lähtien kännykkäni kanssa. Siihen asti moitteettomasti toiminut puhelimeni alkoi hyytymään. Koska oli kylmä vuodenaika, oletin, että puhelimeni akku ei kestä pakkasta. Aloin välttelemään sen käyttöä ulkona.

Kevään tullessa olin odottavainen. Ajattelin, että kohta voin taas käyttää puhelintani missä ja milloin vain. Puheluiden ja viestien lisäksi odotin kovasti mahdollisuutta jälleen räpsiä kuvia vastaantulevista mielenkiitoisista kohteista. Ja mitä vielä. Puhelimen akku ei kestänyt sitäkään vähää, mitä se talvella taskunpohjalla pakkasessa kesti. Aloin kantaa taskussani mukana laturia.

Lopulta akku ei kestänyt hetkeäkään. Kun lähdin töihin, näytössä oli lukemat 100%. Tunnin päästä, jos en ollut kertaakaan koskenut puhelimeen, akun varaus oli pudonnut 60%. Jos erehdyin pistämään viestin, niin tilu lilu lei, akku tyhjeni ja puhelin sammui.

Koska olen erittäin pihi ihminen, en tietenkään siihen mennessä saanut ajatustakaan päähäni, että ryntäisin puhelinkauppaan. Valveutunut nuoriso kyllä esitteli minulle jo pitkin kevättä uusia puhelimia. Jatkoin kannettavan laturin käyttöä. Lopulta kesällä työnkuvani oli varsin taskuntäyteinen ja johtoinen. Työpuhelin yhdessä, oma puhelin toisessa, työavaimet kolmannessa, kannettava laturi neljännessä taskussa. Ja piuha luikerteli pitkin taskusta taskuun. Aloin olemaan öisin juokseva robotti.

Kännykkä telakalla. Yksityiskohtaiset tiedot projektista löytyvät Tietotekniikka-sivulta.

Lopulta armas mieheni ilmoitti, että eiköhän tilata puhelimeen uusi akku. Koska luonteelleni on ominaista vastustaa kaikkea muutosta, aloin selittämään, ettei tähän malliin voinut vaihtaa akkua. Niinpä. Mutta kummallista kyllä komeampi puoliskoni löysi kuin löysikin paketin, jossa oli kaikki. Uusi akku ja työkalut sen vaihtamiseen. Tarvittiin vain taitoa ja uskoa vaihtamisen onnistumiseen. Lopulta istuin jännityksestä sekaisin pöydän ääresssä, pelaten mahjongia ja laulaen joululauluja, samaan aikaan kun mieheni työsti puhelimeni kimpussa. Akun vaihto meni häneltä kuin vanhalta tekijältä ja niin. Minulla oli kertomuksen lopuksi puhelimeni kädessäni, jossa pysyi virta ilman taskusta taskuun kulkevia piuhoja. Saatoin jopa soittaa sillä ilman, että puhelu olisi katkennut tilu lilu liihin.