Kuinka yksinäistä se onkaan, elää tuo vihulaisen kanssa.

Kun sytytin tulia uuniin, se tuli ja lävisti lapaluuni. Tuntui kuin paksu jää olisi murskaantunut ja sen palaset olisivat liukuneet pitkin jääkantta viheltäen mennessään. Se jatkoi matkaa ylöspäin ja sai minut polvilleni saunan lattialle. Painoin otsani saunan viileää lattiaa vasten ja oikealla kämmenellä taputin hiljaa ja rytmikkäästi siihen viereen. Kyllä ja päästelin sarjan suomalaisia sivistyssanoja siinä samalla.

Kulkeehan tuo mukana päivittäin. Käy läpi sairaat niveleni ja irvailee. Aamuisin se tekee minut kankeaksi. Päivisin se muistuttelee olemassaolostaan lähes joka asennossa. Iltaisin olen jo aika turta sen touhuihin, josta suuttuneena se jytää koko yön aiheuttaen eritasoista särkyä nivelissä.

Kuuntelen syttyvien puiden rätinää ja olen vain paikoillani. Kipu on valtavaa. Se sykkii ja saa minut hengittämään raskaasti. Yksin. Talossa ei ole itseni lisäksi kuin eläimet. Vilkaisen uuniin. Hyvä, luukku on sentään kiinni. Pään kääntäminen tekee häijyä. Käännän pääni rauhallisesti takaisin ja katselen saunan lattiaa käsieni välistä.

Tuota vihulaista en millään ilveellä olisi seurakseni halunnut. Mutta ei se kysellyt, se vain tuli. Ensin se oli aika helppo tapaus. Asusteli yhdessä tai kahdessa nivelessä ja raapusteli niiden seiniä melko heppoisella asenteella. Ajattelin silloin, että noh siinähän meuskaa, ei varmaan pahemmaksi mene. En osaa sanoa päivämääriä mutta epäilen suuresti, että se kutsui minulta kysymättä luokseen lisää väkeä. Samankaltaisia kuin se itse mutta ilkeämpiä. Sellaisia, jotka tekevät lupaa kysymättä juuri mitä haluavat.

Nostan pääni hitaasti ylös ja suoristan itseni istumaan. Okei, on noustava ylös, lisättävä puita uuniin ja mentävä tupaan. Koski tai ei, nyt on päästävä ylös. Kampean itseni seisomaan, aika hitaasti mutta lopulta olen jaloillani. Se tässä on plussaa, että täällä voi rauhassa maata saunan lattialla ja taputella sitä, eikä kukaan huutele perään, että mitä sie siellä oikein teet.

Silti tuon vihulaisen kanssa eläminen on kovin, kovin yksinäistä puuhaa.