Pitkään on taas mennyt, että oon kirjoitellut tänne. Kaikenlaista on tapahtunut, ehkä myöhemmin palaan niihin. Tällä hetkellä kuitenkin päiviä ihastuttaa ja hieman myös tekee olon väsyneeksi kahdeksanviikkoinen bordercollienpentu Neela.

Neela on koiramaailmassani pitkän odotuksen täyttymys. Mulla on ollut 90- ja 2000-luvun ekalla kymmenyksellä kaksi bordercolliemixiä, Sissi ja Ami, joiden kanssa tuli puuhailtua kaikenlaista. Heistä nuoremman kanssa tuli myös paimennettua lampaita, lehmiä ja kalkkunoita. Heidän molempien uskollisuus ja kiintymys jätti minuun pysyvän kaipuun bordercollieen. Ensimmäinen mixini oli puoliksi borderi ja puoliksi saksanpaimenkoira. Astutin Sissin sitten puhtaalla paimenlinjaisella bordercolliella. Pentuja syntyi kahdeksan, joista Ami jäi itselleni. Ami oli kuin ajatus. Pienikokoinen, sitkeä ja nopea. Kun aika jätti heidät, meni liki 15 vuotta, kunnes kohdalle osui pentue, josta Neela meille tuli. Nyt on pieni, vilkas, nopeaoppivainen ja kiltti bordercollietyttö kasvamassa laumassamme.

Tällä hetkellä laumamme on kuusikoirainen. Kaksi 10-vuotiasta huskysisarusta asustaa enää ulkotarhoissa. Salama ja Usva. Niin monta luopumista on tässä ollut viime vuodet, kun valjakkoni harveni yksi toisensa jälkeen. Sisäkoirina asustaa Laikku-husky 5v, Minni, sileäkarvainen collie 4v, Biegga, myös sileäkarvainen collie reilu 1,5 vuotta sekä Neela. Koirien kanssa tulee touhuttua päivittäin ja tietysti lenkkejä tehdään ahkerasti. Biegga on käynyt noseworkin alkeis- ja jatkokurssin ja jatkaa edelleen hajumaailmassa. Minnin kanssa on suunnittelilla rallytokoa. Minnillä vaan krooninen takaselänjumitus rajoittaa vahvasti harrastamista. Hän käy säännöllisesti osteopatiassa, vesijuoksumatolla ja uimassa hallilla.

Neelan kanssa katsellaan ajan kanssa, mikä hänelle olisi sopivin laji. Colliet ylipäätään ovat monipuolisia harrastuskoiria. Meille koirat ovat kuitenkin ensisijaisesti perheenjäseniä. Harrastaminen tulee siinä mukavasti lisänä arjen touhuihin. Ja jos mahdollista, niin miksei kisoissakin voi käydä. Täällä saaressa asuminen kyllä rajoittaa melkoisesti säännöllisiä koiratreenejä tiettyyn aikaan ja tietyssä paikassa. Siksi suosinkin koirilleni lyhyitä kursseja ja omatoimista puuhaa lajissa kuin lajissa. Sitoutuminen moneksi kuukaudeksi ei onnistu merikelien ja talvisin yhteysalusvuorojen vähäisyyden takia. Lajeista kiinnostavimmat ovat pk-puolen jälki (sopii sekä Bieggalle että Neelalle), paimennus (sopii kaikille collieille), koirajumpat (Minnille etenkin) ja hoopers (Minni on tätä harrastanutkin, sopii itseasiassa kaikille sisäkoirillemme) sekä agility (etenkin Neela, miksei Bieggakin). Ja nosework on myös laji, josta kaikki varmasti tykkäävät (Biegga nyt etenkin).

Tällaisia lomakuulumisia saaristosta, koiralauman keskeltä. Voisihan sitä yrittää aktivoitua täällä. Olen kyllä tosi huono säännöllisesti kirjoitelemaan kuulumisia. Yritetään!