Kun suuret asiat pääsevät ajatuksiin myllertämään, ei mistään tule mitään. Olen tottunut kaaokseen päässäni mutta kun asioiden koko kasvaa niin isoksi, että ajatusseinät tulevat vastaan, olo on tukala. Mitään en saa aikaiseksi, sitä vaan kuuntelee lauseiden sinkoilua ja välillä, niin välillä, sanoo ääneen jotain, mikä liittyy näihin suurin aatoksiin. Lopulta lauseet lopettavat sinkoilunkin. Niillä ei ole tilaa liikkua mihinkään eikä tilaa tulla edes ulos. Lopulta on avattava pohjatappi ja antaa takatukan hulmuta tuulessa, kun ajatusröykkiö purkautuu ulos.
Mikä siinä on, että kun elämässä tapahtuu jotain, se aina kertautuu? Vaikka asiat eivät liittyisi mitenkään toisiinsa, niin tekevälle sattuu ja kaikkea mahdollista alkaa tapahtumaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Tarpeeksi kun asioita pursuilee sieltä täältä, tulee stressi. Stressi muuttaa asumaan ajatuksiin juuri siinä vaiheessa, kun ne seinät tulevat vastaan. Niin kauan, kun ajatuksilla on tilaa, paineista ei ole tietoakaan.
Minulla oli mielessä useampikin aihe, mistä kirjoittaisin. Kotisivujen tekeminen on ollut viime viikkoina takkuista. Onneksi sen suhteen ei ole mitään velvoitteita. Kotisivujen rakentelu on vapaaehtoista ja antavaa. Kun ei jaksa niitä väkertää, ne vain odottavat inspiraatiota ja aikaa. Samoin on bloggaamisen kanssa. Mitään velvoitetta, määrättyä kirjoituspäivää ja kirjoitustahtia ei ole. Välillä intoudun kirjoittamaan päivittäin, välillä väliä on liki kuukausi.
Elämään on tullut uutta. Kovin pientä mutta samalla suurinta, mitä ihminen voi koskaan saavuttaa. Samaan aikaan tunnen voimakasta menetystä. Voisin kopioida itseäni ja sanoa, että kaikkein suurinta, mitä ihminen voi menettää. Nämä kaksi asiaa, tulot ja menot, tupsahtivat yhtäaikaa viikon sisällä ajatuksiini, ja konkretiaankin.
Tuloja ja menoja on puitu myös valtakunnallisesti viime viikkoina. Ensin kuuntelin niitä sivukorvalla. Sitten yhä kiinnostuneempana. Lopulta katselin yhden videon. Sen videon sisällön täyttäessä jo valmiiksi ahtaan ajattelukammioni, sisälleni kasvoi vihan tunteita. Mietin miten ihmisen rahanahneus, vähempi osaisten höynäyttäminen ja valehtelu päin naamaa voivat olla niitä arvoja, joita meidän kaikkien valitsemat edustajat katsovat läpi sormien?
Ehkä palaan tähän aiheeseen, saatuani jalat maanpinnalle takaisin. Saatuani arjen edes hieman sujumaan ja saatuani nukuttua. Tämä blogi voi tuntua monesta torsolta. Mutta se on yhtä kapea, kuin ajatusteni ulospääsytie kammioista tällä hetkellä. Parempaan en yksinkertaisesti nyt pysty. Halusin kuitenkin kirjoittaa, jotta jossain olisi se alku, josta mahdollisesti lähiaikoina jatkan. Kaikista niistä aiheista, joita päässäni pyörii. Tai ainakin yhdestä niistä.